Kiitokset sympatiasta - tehokas silmävoide on joka laittokerran (3 kertaa päivässä) jälkeen parantanut silmän vointia. Näkö on tosin vasemmassa selkeästi heikompi edelleen, mutta kaipa tämä tästä. Silmälääkärisetä sanoi, että sarveiskalvo on pienillä haavoilla, mutta paranemassa (ei ihme, että kutitti ja sattui!) ja syyllinen on mahdollisesti valuvikainen tai mikroskooppisen pienesti rikkoutunut piilolasi. Kaikkea sitä. Kuulemma ei silmissä kuitenkaan näy mitään merkkejä siitä, että piilareita olisi käytetty liikaa tai väärin, eli kunhan tämä ööga nyt tästä toipuu, uskallan taas laittaa uuden parin silmään. Yhä kuitenkin kutittaa.
Mitäs kaikkea… Tuntuu siltä, että sellaisista asioista, joista olisi ollut hauskaa raportoida, ei ole ehtinyt eikä muistanut niin tehdä. Edellisviikonloppuna harrastin kotiseutumatkailua ajellen aina Porin lähellä sijaitsevaan Nakkilaan asti tapaamaan kummejani - eli enoani ja tämän vaimoa - äidin lapsuudenkotiin. (Samalla tämä silmäprosessi itse asiassa alkoi, sillä vietin pari tuntia Porin keskussairaalan päivystyksessä samaisen näön hämärtymisen vuoksi; silloin silmä ei tosin ollut kipeä, ainoastaan oudosti käyttäytyvä.) Nakkilasta tarttui mukaan kaipailemani rukki, joka vaatii kylläkin hieman laittoa ennen kuin on hyvässä kehräyskunnossa. Enon luota jatkettiin Kemiöön katsomaan kahta tuttava/ystäväpariskuntaa, joista jälkimmäinen on ostanut suorastaan ihastuttavan punaisen talon hieman syrjemmältä pikkukylän laitamilta. Projektihan se on, mutta koska kyseessä ovat ahkerat tosikäsityöläisemme, homma näyttää etenevän hyvää tahtia. Ensi kesänä sitten nähdään, mihin asti siellä on päästy.
Viime viikolla tosiaan värjäsin kolme tiukkaa päivää lankoja Porvoossa (kuvia joskus) ja pääsin Ropeconiin yhdentoista aikaan illalla. Lauantaina vietin siellä sentään lähes koko päivän - kivaa oli ja Sauron valtiomiehenä -luento oli todella mainio - mutta sunnuntai menikin kotona kärsiessä. Maanantai-iltana uskaltauduin kuitenkin hiipimään kaatoon, vaikka esitelmäni jäikin noin nolosti pitämättä. Olin kuitenkin pukunäytösesiintyjänä, ehkä se lasketaan - tai ehkä voin ensi vuonna pitää kaksi esitelmää… Kaato oli kiva, ihmiset mukavia ja ruoka hyvää (joskin se kuulemma loppui kesken, mitä tappiona pidettäköön, itse jaksoin nälkäisenä jonottaa jo alkuvaiheessa). Onpa oman viiteryhmän kanssa hengaileminen kyllä erityisen kivaa.
Tiistaiaamuna sain lisäksi mielenkiintoisen puhelun Luottokunnalta. Täti tiedusteli ensin, satunko olemaan Yhdysvalloissa. Tämä nosti välittömästi karvani pystyyn, eikä sinänsä syyttä - joku on korttini oikeanoloisella kopiolla koettanut ostaa 900 dollarin summalla jotakin jostakin jenkkitavaratalosta. Ilmeisesti korttini on siis jollakin tämän vuoden reissuista, joko Briteissä tai Puolassa/Baltiassa, päätynyt kopioiduksi ja vääriin käsiin. Täti kuitenkin vakuutteli, että ei syytä huoleen, sillä koska on hyvin ilmeistä, etten ole itse kyseisiä ostoksia tehnyt, en joudu minkäänlaiseen vastuuseen niistä. Mikäli seuraavalla laskulla on jotakin kummallista, joudun vain reklamoimaan kirjallisesti asiasta, jolloin summat poistetaan. En olisi kuulemma voinut tapahtunutta luultavasti mitenkään estää eikä minun tarvitse muuttaa kortinkäyttöäni millään tavalla. Hankalampaa puolestaan on se, että konkreettinen korttini toki kuoletettiin, valitettavasti myös pankkikorttipuoleltaan, joten perjantaina tuleva lisäpalkka ei hirveästi lohduta tämän hetken 40 euron käteisvarojani. Lisäksi asian tyhmyyttä lisää se, että tunnuslukuni mennee tietenkin uusiksi - _inhoan_ uusien numerosarjojen opettelua, kun tuo vanha on minulla ollut jo vuosikaudet.
Nyt kuitenkin jälleen töissä sunnuntaihin asti, maanantaina vähän larppailua ja sitten jälleen töitä. Kai sitä pitää taas tienatakin, kun rahatilanne on miinuksella.
*edit: korjattu verkkokalvo sarveiskalvoksi, kiitos kommentista*
