Mennyt vähän satunnaiseksi tämän blogaaminen - sekä aihepiiriltään että ajankohdiltaan. Pitääpä kuitenkin nyt linkata mainio, FB:ssä kiertänyt Elävän Arkiston blogijuttu, jossa puututaan etnisyyden ruotimiseen uutisoinnissa: Vakkasuomalainen luterilainen pahoinpiteli vaimonsa. Enpä tuota paremmin osaisi sanoa. Lueskelin joskus aattopäivällä Hesarin netistä Sellouutisointia ja vetäisin pavun sieraimeen välittömästi lukiessani Marketta Kokkosen kommentin siitä, kuinka maahanmuuttajien kotouttamisen suhteen Espoossa on nähty vaivaa. Miten maahanmuuttajuus nyt tälläkin kertaa muka liittyy selvään mustasukkaisuusdraamaan, jonka syypäänä olisi aivan yhtä hyvin voinut olla kuka tahansa, ikään, sukupuoleen tai etnisyyteen katsomatta?!
Samoin tänään hermostutti Metro-lehden toteamus siitä, kuinka ampuja oli “paha” - ehkä niinkin, ainakin toisten ihmisten tappamisen suhteen, mutta itseäni mietityttää pahuuden sijaan enemmän taustalla oleva inhimillinen tragedia - mustasukkaisuuden tuoma hulluus, joka ajaa ihmisen äärimmäisiin tekoihin yli järjen rajojen. Omaa näkemystäni pahuudesta edustaisi paremmin jokin huvikseen tyyppejä ampuva henkilö, joka pakenisi Bahamalle myhäilemään tekoaan, omaa valtaansa ja muiden heikkoutta eikä lainkaan tappaisi itseään.
Ei tästä aihepiiristä kuitenkaan sen enempää, muuten tulee uusi hermostus. Jonakin päivänä tosin aion kiihdyttää itseni vielä pyhään raivoon kirjoittamalla sioista, kanoista ja nykyisen suurtilamaatalouspolitiikan aiheuttamista ongelmista. Mutta en nyt.
Hah, fb-linkin kautta löytyi nerokas nimigeneraattori, josta voi vauvannimien lisäksi löytää nimistöä vaikkapa nykyaikapelien hahmoille! :D (Kiitän Juhoa täälläkin.)
Tämä viime päivinä irkissä kiertänyt sarjakuvalinkki on kiteyttänyt lähipäivät aika tehokkaasti. Tai no, ainakin viime viikon loppupuolen, maanantain ja tämän loppuillan savusukellusteoriakoulutuksesta ja kuorosta tultuani.
Liityin tuossa pari viikkoa sitten Sellon Elixian jäseneksi. En tosin ole ehtinyt käydä siellä vielä kertaakaan, kun personal trainerille varattu aikakin piti silmävammaisuuden vuoksi peruuttaa enkä ole vielä kysellyt uutta. Köyhdyn siis 65 euroa kuukaudessa - sillä rahalla kuvittelisi minunkin motivoituvan käymään salilla kerran tai kaksi viikossa. Salivalinta osui Elixiaan Yliopistoliikunnan sijaan puhtaasti siksi, että en minä saa enää töiden jälkeen lähdettyä minnekään keskustakampukselle liikkumaan. Nyt, kuljin sitten autolla tai bussilla, on Sellon Elixia niin sopivasti matkan varrella, että en voi vältellä sinne menemistä kovin tehokkaasti.
Kun joku pukee suomen kielen runtelemiseen liittyvät ajatuksensa sanoiksi niinkin hyvin kuin kirjailija Pasi Jääskeläinen blogissaan tekee, eihän moista voi jättää linkkaamatta. Erityisesti yhdyssanavirheiden ja uskottavuuden välinen suhde on äärettömän mainiosti kuvattu. Olen samaa mieltä. Amen.
“Nykyään tiedän haurauteni, heikkouteni, voimieni rajallisuuden, enkä jaksa enää taistella niin kuin pitäisi. Uupuminen pilasi minut. Olen pysyvästi viallinen. Yrsa Steniuskin epäilee, ettei kerran masentunut toivu täydelleen koskaan.
Minulla on ikävä entistä minääni. Rohkeuteni ja reippauteni ehkä perustui ymmärtämättömyyteen ja itsepetokseen, mutta oli se nyt ihan hitosti hauskempaa.”
Ajattelin vain vilkaista, millainen levynkansi minun tekeleestäni tulisi (via Mikko), mutta nimet sattuivat kerralla niin nerokkaiksi, että pakko oli tehdä tämä sitten kuitenkin loppuun asti. (:
Ensimmäinen kansikuvavaihtoehto olisi ollut tosi hyvä, mutta sitä kuvaapa ei saanutkaan kopioitua omalle koneelle. Niinpä otin toisen randomkuvan ja sain sitten tuon. Edelleen on fyysisesti pahoinvoiva olo, kun sovittelin fonttitekstiä mm. neonvihreällä ja kirkkaanpunaisella. Hyi. (:
En usko olevani ainoa, joka tuntee huonoa omatuntoa siitä, ettei ehdi tai jaksa seurata kaikkia sellaisia foorumeita, jotka olisivat uran, yleissivistyksen tai harrastuneisuuden suhteen hyödyllisiä. Silti moisesta onnistuu jollakin tavalla lannistumaan. Kun ystävän jaikufiidi täyttää koko Jaikun parin päivän ajalta täynnänsä fiksuja keskusteluja ja kommentteja median ulottuvuuksista ja mielenkiintoisista linkeistä, alkaa vähemmästäkin nolottaa. Miksen minä jaksa seurata delicio.us:ia, miksen lukea reddit:iä tai jotain vastaavaa uutissyötepalvelua, miksen tutkia oman alani ajankohtaisia artikkeleita? Miksen edes Second Lifessä (jossa olen käynyt harvakseltaan viimeisenä parina kuukautena sekä jumittavan netin että etenkin tämän #!&%* ranteen vuoksi, se kun ei lainkaan siedä ctrl-alt-hiiri -yhdistelmää) jaksa perehtyä ajankohtaisiin kuulumisiin - edesedes Caledonissa, joka nyt on ihan pikkuinen osa koko maailmaa - vaan lähinnä jumitan omalla tontillani siirrellen koivua tai animoitua oravaa metrin verran oikealle tai vasemmalle?
Mutta ei - vastaanottamani informaatiotulva saattaa olla tällä hetkellä pienempi kuin geneerisellä opiskelijalla, mutta en silti jaksa. Minun tietoympäristöni rajoittuu tällä hetkellä onnellisesti Hesarin verkkoliitteeseen (jota luenkin pari kertaa päivässä), Facebookiin (…) ja ihmisten blogeihin. Niistäkään en oikeastaan jaksa lukea sellaisia, joissa kerrotaan laajemmalti fiksuista ja koherenteista aiheista, vaan olen kiinnostuneempi ihmisten kuulumisista ja lyhyistä, mielenkiintoisista ja elämänläheisistä ajatuksista. Pari kertaa kuussa voin lukea National Geographicin History Newseistä obskuureja juttuja, koska ne ovat viihdyttäviä. Netistä surffaan satunnaisesti asuntoja, mahdollisia Brittien matkakohteita ja projektiin liittyviä linkkejä, esim. tänään tietoa villalankojen pesemisestä virtsalla (jos joku sattuu tietämään tästä jotain, saa kertoa :).
Ei auta, vaikka minulle kerrottaisiin, ettei kaikkea tarvitse tietää. Haluaisin kuitenkin olla enemmän kärryillä kuin nyt. Vaihtoehtoista toisaalta olisi olla ihan megaguru historia- ja käsityöjutuissa, jolloin antaisin itselleni luvan olla tietämätön maailman menost, mutta en minä niitäkään kirjoja jaksa nyt riittävästi lukea.
Tunnen itseni vähän väsyneeksi ja aika tyhmäksi. Se ehkä johtuu vain, no, väsymyksestä. Ja stressistä. Ja siitä, että tämä krpleen käsi alkoi taas vaivata ilkeästi, kun olen kehrännyt hieman turhankin antaumuksella. Diipadii.
Olen näemmä saanut blogikukkia Jukilta, hassua. Vöyräitä kiitoksia sinne suuntaan. Kaikkea sitä, mutta laitetaanpas nyt sitten kehumeemiä eteenpäin.
Minä kukitan vuorollani Taijamain, jonka blogi on suorastaan ihastuttava ja pelastaa monasti päivän, Liisan, joka saa minut usein nauramaan ääneen (katsokaa nyt vaikka 14.1. merkintää, ei herraisä :), Yoen, joka raportoi mielenkiintoisia sekä Japanista että tieteestä, mutta kuitenkin niin henkilökohtaiseen sävyyn, että juttuja lukee mielellään, sekä Maijan, joka osaa sekä kirjoittaa että olla kunnon folkloristi, jotka molemmat eduiksi laskettakoon. Teitä on erityiskiva lukea. (:
*
Ei nyt ole kaikki ihan kohdallaan, kun uniongelmat tulivat takaisin. Niska ainakin alkaa toisaalta toeta jumalattomasta lihasrelaksanttikuurista johtuen (kolmiolääke toimii mukavasti myös unilääkkeenä, kuten aiemmin totesin). Mutta kolmena aamuna puoli seitsemältä herääminen ja uniensa muistaminen - tätä tapahtuu siis hyvin harvoin minun kohdallani - kertoo hyvin kevyestä unesta, joka taas yleensä johtuu kohdallani esimerkiksi käynnissä olevasta riitelystä tms, mutta nyt ei ole sellaistakaan liikkeellä. Olkoon, olen kuitenkin elossa.
Olen viikon aikana kehrännyt useamman vyyhdillisen ja katsonut koko Deadwoodin kakkoskauden sekä osan Juice - Sunnuntailapsi -dokumenteistä ja kaikki kyseisen dvd:n musiikkivideot. Rooman ykköskautta voisi aloitella tässä pikapuoliin, että sivistyisin silläkin saralla. Loppuukohan minulta kuitenkin katsottava ennen kotiinpaluuta? Toisaalta päätin tulla helmikuun alussa käymään viikonlopun verran häissä , joten jos suuri tarve tulee, enköhän saa lisää elävää kuvaa lainaan. Tosin tuolloin pitäisi kyllä kehräysten olla jo vähintäänkin valmiita ja pystypuissa jo useamman sentin mittainen kangas. Toivotaan näin olevan.
Oih, miten sympaattista: aloin kaivella netistä tietoa siitä, miten Överhogdaliin ajetaan, josko kävisin siellä katsomassa Ellinorin tekemää replikaa viikinkiaikaisesta Överhogdalin seinävaatteesta (alkuperäinen kappale on Östersundissa Jamtli -lääninmuseossa, sen olen nähnyt). Överhogdalin sivut löytyivät suomeksikin, mutta millaiseksi suomeksi! Voih ja oih - tässä alkaa arvuutella, onko “suomentajan” tapauksessa kyseessä joskus kauan sitten alueelle muuttanut henkilö, tornionjokilaakson meänkielinen vai suomalaisten vanhempien ruotsalaistunut lapsi? Selvää on kuitenkin, että minkäänlaista käännöskonetta ei ole tuossa käytetty, ja sepä tuosta jollakin tavoin niin herttaisen tekeekin.
Tämä pitää nyt jakaa heti aamutuimaan: Hesarissa kerrotaan, että Kanadassa Dinosauruksen luuranko löytyi museon omista tilloista. Ei sinänsä mikään ihme, väitän: jos on laajalle levittäytynyt varasto ja tosiaan pieniin osiin pilkottua tavaraa, mikäpäs ihme tuo sitten on - ovathan sitä Suomessakin erinäiset museot kadottaneet tavaraa ja löytäneet sitten vuosien tai vuosikymmenten päästä. Indiana Jonesin ja viimeisen ristiretken loppukohtaus, jossa museotyypit rullailevat valtavissa varastohalleissa, on sinänsä täysin todenmukainen isojen museoiden kohdalla. Sympaattinen uutinen joka tapauksessa.
National Geographicin History Newseissä puolestaan kerrotaan, että suklaata on valmistettu jo 3000 vuotta. Sama lähde kertoo myös, että nykypäivän kaltaiset suklaapatukat tulivat myyntiin Amerikassa vuonna 1894.
NG:stä löytyy myös juttu suoruumiista, joita on löydetty Euroopan soista. Vähän pidempi, mutta mainio. Siinä kerrottiin hämmennyksekseni myös, että “in ancient Ireland a king’s subjects ritually demonstrated their submission by sucking on the ruler’s nipples”. Öh, aha.
Tämä on kyllä jo niin scifiä ja siistiä, että pakko postata tälläinen lyhyt kommentti: Second Lifeä voi ohjata ajatuksen voimalla. Ei varmaankaan ihan hetimiten kotikäyttäjän ulottuvilla, mutta jotenkin hillitöntä kyllä.
No tein nyt sitten minäkin profiilin Facebookiin. Lisätkää kaveriksi, niin alan nähdä ehkä enemmän pointtia tuossa. (: Menin tyhmänä laittamaan koko nimeni profiiliin, mutta samapa kai tuo.
…parisuhteeni on näemmä naamakirjassa yksipuolinen. Tosi kiva.
Oohoh, tämä Iron Manin traileri näyttää _hyvältä_, vaikken ehkä muiden supersankarileffojen yleisen kehnouden vuoksi olisi uskonutkaan taas yhdestä sellaisesta tulevan kummoistakaan. Tämä traikku kuitenkin on rok. Erityispropsit (sinänsä lähes väistämättömälle) musiikkivalinnalle, örrör. (:
Hyvältä näyttää myös Golden Compass. Nicole Kidman nyt joka tapauksessa on aina käheä, vaikka tykkäänkin naisesta enemmän punatukkaisena.
Beowulfista ei oikein osaa olla varma - ehkä se olen vain minä, joka Angelina Jolien vuoksi onnistuu kehittämään yhtymäkohtia Lara Croft-leffoihin… Vähän muoviselta tuo jotenkin näyttää, mutta toisaalta saattaa olla varsin komea fantasiaseikkailukin.
” Härkä: Hidasälyisenä ja jahkaavana jäät usein nokkelampien tovereidesi jalkoihin. Voit olla varma että suurin osa sutkauksista menee sinulta ohitse, koska on hyvä että suoriudut edes töistä jotka koulutettu simpanssikin osaisi tehdä. Kaikkien onneksi olet varustettu laakamadon kärsivällisyydellä, jolla saat lopulta työsi loppuun, tosin vuosia muiden jälkeen.
Motto: “Odottakaapas hetkinen…”
Tällä viikolla: Varo sammaloitumasta pöytääsi kiinni”
Aih, aih, aih: Tanska ei pyytänyt anteeksi viikinkien mellastusta, kertoo Hesari. Eniten sattui päähän kylläkin loppukaneetti: “Tanskalaiset ovat avoimen ylpeitä viikingeistä. Esimerkiksi jalkapallo-otteluissa riittää punavalkoisia viikinkikypäriä.”
