Tiuku

Sederholmin talossa aukeaa jälleen ensi viikoksi historiakahvila Cafe Ehrensvärd (7.–13.6.2010 klo 11–18.). Viime kesänä siellä oli varsin maittavia leivonnaisia, mutta täytyy sanoa, että tämän vuoden mainosteksti hieman epäilyttää:

“–Café Ehrensvärd tarjoaa kolmen vuosisadan takaisia leivonnaisherkkuja, joiden unohtuneet makuyhdistelmät yllättävät tuoreella omaperäisyydellään.”

Käykää silti testaamassa!

Toinen äärettömän kiinnostava tapahtuma on Suomenlinnassa järjestettävä valistusajan Les Lumieres -festivaali, jonne en ole vieläkään päässyt kertaakaan. Tänäkin vuonna näyttää valitettavan hankalalta, mutta katsotaan…

Ei ole hyvä. Ei vain jotenkin ole. En riitä, en ehdi, en saa aikaan, keskittymiskykyä ei ole nimeksikään ja kaikki se, mihin olen kuvitellut itselläni olevan kapasiteettia tai kykyä, tuntuu valuvan käsistäni jonnekin jaksamattomuuden railoon. Toiveet tulevasta rakoilevat, kun ympäristöni ei ole valmis mukautumaan siihen, mitä jalkaa polkien tahdon. Turha on sanoa, että  kuka vain voi toteuttaa mitä vain haluaa - voihan sitä, mutta useimmiten joutuu tekemään sen sitten ihan yksin.

Kevät, tuo vuodenajoista väsynein.

*Maanantai 22.2.2010*

Kirjoitan tätä kotikotona jokseenkin alistuneen huvittuneena. Talon lämpimänäpitoreissu osoittautui tiukaksi “mihin omakotitalon omistajan maaseudulla pitää varautua” -setiksi.

Eilen illalla saapuessani ei sentään enää satanut lunta, mutta sen sijaan parinsadan metrin tie postilaatikolta oli kinostunut, keskellä peltoaukeaa kun sijaitsee, parhaimmillaan yli puolen metrin nietoksiksi. Pimeässä autolta kohti traktoritallia tarpoessani vielä lähinnä nauratti hysteerisesti, mutta traktorissa hysteria vaihtui tiukkaan keskittymiseen - mistä tähän saa työvalot päälle?! Mitä näistä vivuista piti vetää levyä nostakseen?  Missä on sisätilan valo (en löytänyt sitä koskaan), jotta näkisin, missä kohtaa mikäkin vaihde on? Missä olikaan pakki? (Selkiyttääkseni: traktorissa on kaksi vaihdekeppiä, eli yhteensä periaatteessa suurehko määrä eri vaihdeyhdistelmiä eri nopeuksille. Olen tottunut ajamaan yleensä noin yhdellä yhdistelmällä).

Sain koneen triviaalisti käyntiin ja ulos tallistaan, mutta koska varsinaista lumen “kolaamista” levyllä (perälevyn avulla siis ikään kuin vedetään ja peruuttamalla työnnetään lunta) olen harjoitellut varsin vähän, käytin noin ensimmäisen 1,5 tuntia suojaisempien pihateiden aurailuun vaihtelevalla, mutta harjoituksen myötä paranevalla lopputuloksella. Kun tämän rupeaman jälkeen suuntasin vaikeammaksi arvioimalleni peltoaukeatielle, nousikin otsalle sekä tuskan- että oikea hiki (hytti lämpenee kivasti, varsinkin jos päällä on kunnon talvivarustus). Lunta oli niin paljon, että ketjuton traktori ei yksinkertaisesti tahtonut jaksaa kinosten läpi edes levy ylhäällä. Pari kertaa olin päätyä paksun lumen viemänä ojaan, mikä olisi ollut tappiollista, koska traktoria nostamaan olisi tarvittu vähintäänkin toinen traktori, mutta nysvän jälkeen sain koneen oiottua.  Peltoaukeaprojekti ottikin sitten sellaiset 2,5 tuntia - ja  matkaa oli tosiaan se 200 metriä… “Perkele, ihan hyvä!”, totesin kello 23:40 ja peruutin koneen talliin.

Olin pitänyt pari pysähdystä pihalla laittaakseni yli vuorokauden -15:ssa lämmittämättä pärjäilleen talon lämpiämään ja lisätäkseni puita tulipesään. Sisään tullessani olin totaalisen kuitti sekä henkisesti että fyysisesti, kolauttanut käteni ja väsyttänyt jalkani traktorin jäykkiä ja ergonomisesti minulle liian kaukana olevia polkimia painellessani (kuka on tehnyt etu- ja takajarrun välisen etäisyyden noin leveäksi, jalkani ei ylety kuin tähtäämällä molempiin samanaikaisesti!). Talo kuitenkin lämpisi varsin hitaasti, joten puoli yhden aikaan totesin, että mikäli en lämmitä vähän keittiön valurautahellalla, jäädyn yöllä. Niinpä odottelin vielä tunnin hellan puiden joltisenasteista palamista ja laitoin lisäksi kellon soimaan puoli kolmelta yöllä lisätäkseni yhden pesällisen puita.

Yöllä lisätessäni jo pannuhuoneessa vähän ihmettelin, miksi uunin ympärillä oli vettä. Pohdin, että ehkä se on valunut puista tai jokin hana vähän falskaa ja palasin takaisin nukkumaan. Aamuyhdeksän jälkeen, kun isä oli herättänyt minut soittamalla Kanarialta siitä, miten lumilinko kiinnitetään traktorin perään, menin sytyttämään jälleen yhden pesällisen. Noin tunnin päästä havahduin lukemisistani ensin ihmeelliseen, hieman kimeä-äänisen koiran haukkua muistuttavaan ääneen, ja sitten pannuhuoneesta kantautuvaan outoon ja kovaääniseen rutinaan ja pulinaan. Koska pannuhuoneen infernaalisesta metelistä em kyennyt päättelemään muuta kuin että ääni tulee ehkäpä eräästä katon putkesta, totesin tilanteen sen verran fataaliksi, että isälle soittaminen oli luvallista ja suorastaan suotavaa. Isä päätteli, että kummallinen pulina oli yksinkertaisesti veden kiehumista putkessa, ja välillä kuuluva muunlainen metakka tuli ehkäpä kiertovesipumpusta, joka oli jo syksyllä välillä hieman reistaillut. Ohjeet saatuani naksuttelin kytkimiä, kääntelin nappeja ja loppujen lopuksi hakkasin kattoputkessa olevaa pumppua kirveen hamaralla, mutta ääni ei loppunut. Niinpä sain ohjeet soittaa tutulle putkimiehelle, joka systeemin on meille aikanaan asentanutkin.

Kyösti - joka sivumennen sanoen kuuluu minun elämässäni ihmisiin, joka on ollut olemassa Aina - oli sattumalta lähiseudulla ja tuli viimein toisen työkeikkansa jälkeen puoli seitsemän maissa illalla todeten, että kahdeksankymmentäluvun alussa asennettu pumppu oli finito (ja että isän systeemeistä osa on ajalta ennen Aatamia). Niinpä Kyösti ajoi kotiinsa, haki toivottavasti suurin piirtein vastaavan kappaleen ja on nyt pannuhuoneessa nakuttelemassa.

Voin kertoa, että 80 neliön omakotitalo kylmenee yllättävän nopeasti erityisesti tuulenpuoleisilta huoneiltaan. Olen istuskellut iltapäivästä asti läppäri edessäni keittiön työtason ääressä ja lämmitellyt selkääni puuhellan lämmössä. Mitäpä tekisikään ihminen ilman vanhoja konsteja tekniikan prakatessa.

–

* Seuraavana päivänä:*  Tarina päättyi suhteellisen onnellisesti. Uusvanha pumppu toimii ainakin vielä, ja onnistuin peräti käymään noin kahden minuutin suihkussa jopa pesten hiukseni (tosin vesi kylmenikin sitten vauhdikkaasti).  Aamulla ei ollut satanut kovinkaan paljoa lunta, joten pääsin liikkeelle lähes aikataulussa ja ehdin melkein ajoissa töihinkin. Broidi huoltaa taloa perjantaihin asti, kunnes siirrymme jälleen huudeille.

Teenpä tämän nyt sitten kuitenkin, vaikka vuosi on jo hyvällä aluillaan.  Ensi vuonna on taas hauska katsoa, mitä sitä on tullut sanottua.

Vuosi 2009

1. Mitä sellaista teit vuonna 2009, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?
Neuloin elämäni ensimmäisen sukan ja kävin mm. Kalajoen hiekkasärkillä. Minulla oli myös elämäni ensimmäinen, kuukauden mittainen, palkallinen kesäloma!

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi ja teetkö enemmän ensi vuodelle?
En tee niitä.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Kavereista useampikin, mutta ns. lähipiiristä ei kukaan.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Lempitätini, joka oli jo 84-vuotias, kuoli alkukeväästä. Erityisen läheisiä emme silti olleet.

5. Missä maissa kävit?
Tanskassa, mutta siihen se sitten taisikin jäädä.

6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2010, jota puuttui vuodesta 2009?
Koiran! Valmistuneen gradun ja maisterin paperit.

7. Mitkä vuoden 2009 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?
Öh, päivämäärät. Jaa että aina? Omat synttärini? :)

8. Mikä oli suurin saavutuksesi vuonna 2009?
Saavutin aika vähän. Ihan liian vähän.

9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
En laihtunut enkä saanut gradua etenemään. Jos edes jompikumpi olisi onnistunut, mutta ei…

10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?
Käsi vaivasi edelleen, joskin fysioterapia auttoi suuresti. Niska-hartiaseutu on ikiongelma. Kesällä alkoi myös aurallinen migreeni - ilman pahaa päänsärkyä tosin - ja koko syksyn on tuntunut, että silmissä on jotain vikaa. Laalaa.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Mustat Teema -ruokalautaset ja tarjoiluvati <3

12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?
Eräiden kavereiden ja Karoliinan lampaiden. :)

13. Kenen käytös masensi?
Yhteiskunnan valtaapitävien, parin kaverin.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Vuokraan ja sen jälkeen ruokaan, edelleen. Sisustusjuttuihinkin meni aika paljon.

15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?
Koiranpennunottosuunnitelmista! Gradusta silloin kevään kotona vietetyn gradukuukauden aikana. Pieni Runotyttö oli myös ihastuttava tv-tuttavuus.

16. Mikä laulu / levy tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2009?
Cantata Sanguin debyytti Rituals and Correspondence in Constructed Reality.

17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:

b) laihempi vai lihavampi?
Aika samoissa, yhä.

c) rikkaampi vai köyhempi?
Ehkä vähän rikkaampi, mutta kaikki tuleva menee edelleen velkoihin ja muuhun.

18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Gradua. Nukkumista. Liikkumista.

19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Satunnaista netissäroikkumista ilman järkevää tarkoitusta.

20. Kuinka vietit joulua?
Perinteisesti. Olimme Pekan ja kotiväkeni kanssa Porvoossa aattona, Pekan perheen luona joulupäivänä ja jo ties monentena vuonna rääppiäisissä RistoSuvilla tapanina.

22. Rakastuitko vuonna 2009?
Rakastin.

23. Kuinka monta yhdenyön juttua?
Ei yhtään.

24. Mikä oli suosikki-tv-ohjelmasi?
Buffy, jota sain katsottua jo viidenteen kauteen. Pieni Runotyttö oli kyllä aika ihq myös.

25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
En vihaa ylipäänsä.

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Watersin Fingersmith jäi mieleen, samoin tietokirjallisuutta edustava Työteliäs ja uskollinen. Luin ihan liian vähän, valitettavasti.

27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
The Old Dead Tree oli aika kova uutuus, ja todellinen satunnaislöytö.

28. Mitä halusit ja sait?
Kesäloman!

29. Mitä halusit muttet saanut?
…tarvitseeko enää sanoa mitään siitä gradusta? Lisää rahaa.

30. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?
Apua, ei voi muistaa… Mitä ihmettä kävinkään katsomassa? Nyt ei vain tule mitään mieleen.

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?
Liian vanha. Kävin perinteikkäästi ystäväjoukon kanssa syömässä, tällä kertaa ravintola Fezissä. Ruoka oli hyvää, mutta palvelu hidasta. Jatkoille mentiin Marian Helmeen.

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?
…edistyminen siinä g-sanaan liittyvässä työssä. Uusi työpaikka.

33. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2009?
Hämmästyttäviä määriä värejä! Mustan kanssa jopa turkoosia ja vihreääkin lilan ja punaisen lisäksi!

34. Mikä piti sinut järjissäsi?
Tulevaisuudensuunnitelmat tuolla jossakin kaukana vuosien päässä.

36. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?
Loppuvuodesta Anttilan lupaamat tukirahat sikateollisuudelle eläinoikeusjärjestöjen paljastusten jälkeen. Voi tsiisus, oikeasti, missä noiden tyyppien eettinen ja moraalinen omanarvontunto luuraa?

37. Ketä ikävöit?
Vanhoja aikoja, saavuttamattomia asioita.

38. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?
Tapasin kyllä jo aiemmin, mutta tutustuin kunnolla vasta vuoden 2009 aikana - Antti saanee pointsit tällä kertaa.

Mahani muistuttaa tällä hetkellä pääsääntöisesti palloa kaiken jouluruoan sisään ahtamisen ansiosta. Iltasella irtoamme vielä rääppiäisiin, joten ei se syöminen tähän lopu. Joulun paras anti on ehdottomasti hyvä ruoka, vaikka tämä aattoillasta alkava rauhaisa hengailu seuraakin perässä hyvänä kakkosena.

Pukki toi tullessaan meille muun muassa kirkasvalolampun, jonka valopiiri uhkaa nyt syödä voimaa joulukuusen leppeänkeltaiselta loisteelta. Eipä sinänsä, kirkasvalolampun voi rauhassa sammuttaa illan lähestyessä.  Aurora-lampun valo kylläkin on makuuni kovin valkoista, mutta sille ei toki kirkasvalossa mitään mahda - onneksi tuota voi myös himmentämällä käyttää tavallisena pöytälamppuna.  Valokajossa onkin hyvä mussuttaa kettukarkkeja ja suklaata, neuloa vähän sukkaa ja/tai lukea Westön Älä käy yöhön yksin -romaania, vaikkakin olen sortunut melkeinpä useammin äidin hyllystä vihdoin viimein muistaessani lainaamani Mary Oljen kauneimmat käsityöt -kirjan kuolaamiseen. Opettelen ihan hetikohtanyt tekemään kirjoneuleita, ihastuttava kirja sellaisilla kansanomaisilla kuoseilla, joita rakastan - ja ohjeistuksella, jota tälläinen tumpelokin ymmärtää! Kaapissa olisi graavilohta ja sienisalaattiainekset sekä kaikkea muutakin herkullista, mutta tässä vaiheessa täytyy valitellen todeta, että silmä kyllä söisi, mutta vatsa ei vedä.

Kaksi päivää vapaata jäljellä. Töihin palaaminen ahdistaa ja raskas tammikuu alkaa jo uhkailla nurkan takaa lähestymisellään. Uudenvuoden juhlistamisen suunnitelmat onneksi ilahduttavat edelleen; pienellä porukalla täällä kotosalla herkuttelu houkuttelee suuresti. Toivottavasti keväiset Sveitsiin ja Italiaan liittyvät suunnitelmat etenevät jossakin vaiheessa, että voisin tuntea tammikuun läpi ryömimiselläni olevan jonkinlaisen suunnan. Toisaalta, suuntaa antaa myös yllättävän lähellä toteutumistaan oleva karvakorvavauvahaave - kunhan vain saisin tartuttua siihen graduuni…

Ihme hösää ollut tämä viime aika taas - kotona väsyttää ja koomauttaa ja syysmökötyttää, pari sosiaalista kiemuraa on hieman hiertänyt ajatuksia ja puikkojen pitäisi viuhua vauhdikkaasti joululahjatöissä, mutta sekin on hieman jämähtänyttä. Toisaalta - nyt on marraskuu, enkä ole teini-iän jälkeen ollut marraskuussa erityisen parhaimmillani.

Äidin selkärangan sisältä nirhittiin neljän tunnin leikkauksessa neljän sentin mittainen, mutta ilmeisesti hyvänlaatuinen kasvain. Selvittiin siis todennäköisesti säikähdyksellä, mutta kylläpä sitten säikähdinkin oikein kunnolla. Koska imuroiminen ja kumartelu on kiellettyä vielä ainakin kuukauden,  menemme Porvooseen jo aikaisemmin auttamaan siivoamisessa kuusenhaun ohessa. Ylipäänsä joulu on vallannut mielen aika tehokkaasti, eikä vähiten siksi, että duunissa päädyin jo koristelemaan joulukuusen ja myymään joulua eri tavaroiden muodossa WeeGeen joulumyyjäisissä.

Valo sentään lisääntyy ainakin keinotekoisesti joulun muodossa. Tänään on ensimmäinen adventti, joten kotiin päästyäni aion ripustaa jouluvalot ikkunaan. Ensimmäiset lahjatkin on jo hankittu, ei sentään paketoitu.

Jos nyt kuitenkin vielä meemeilisi, että viime vuodesta jäisi jotakin muistiin.

1. Mitä sellaista teit vuonna 2008, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?
Kävin Skotlannissa ja ajoin vasemmanpuoleisessa liikenteessä.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi ja teetkö enemmän ensi vuodelle?
En lupaa koskaan mitään.

 3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Jokunen kaveri ja tuttava.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei.

5. Missä maissa kävit?
Ruotsissa, Briteissä (Englanti & Skotlanti), Venäjällä, Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Puolassa.

6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2009, jota puuttui vuodesta 2008?
Rahaa! Olenpas kamala (:

7. Mitkä vuoden 2008 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?
Ömm… Omat synttärini? Ehkä myös, että keskiaikanäyttely aukesi huhtikuun lopussa, mutten kuitenkaan lupaa muistaa tarkkaa päivämäärää.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?
Seminaarityön tekeminen valmiiksi asti?

9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
Sanokaa mitä sanotte, pidän kyllä vakavan ihmissuhteen päättymistä omanlaisenaan epäonnistumisena.

10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?
Voi kyllä: ranne on vaivannut ilkeästi jo edellisvuodesta asti. Löin myös itseäni marraskuussa hiilihangolla päähän, patti ei ole vieläkään kadonnut.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Ehkäpä muutaman litran vetoinen rautapata ja keskiaikalyhty Grunwaldista. Siistiä on myös Vallilan kirpparilta löydetty messinkinen vaaka.

12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?
Omani? Poikaystävää voi myös aina syyttää (:  Tuskastunutta ja voipunutta hilpeyttä on herättänyt myös Zimbabwen presidentti Mugaben alati paheneva idiotismi.

13. Kenen käytös masensi?
Eksäni.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Ruokaan ja matkustamiseen.

15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?
Skotlanninmatkasta ja pystykangaspuilla kudotusta kankaasta.

16. Mikä laulu / levy tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2008?
Apulannan Eikä vielä ole edes ilta sekä Poets of the Fallin Signs of Life (ja bändin toiselta levyltä biisi Carnival of Rust).

17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:
a) onnellisempi vai surullisempi?
Taatusti onnellisempi.

b) laihempi vai lihavampi?
Taas kerran lihavampi.

c) rikkaampi vai köyhempi?
Lähes yhtä köyhä, luulisin.

18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Ulkoilleeni ja kuntoilleeni, opiskelleeni ja nukkuneeni.

19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Vähemmän syöminen olisi ollut todella fiksua.

20. Kuinka vietit joulua?
Aattona poikaystävän vanhempien luona, joulupäivänä sekä siellä että kotikotona ja tapanina perinteisesti ystävien luona jouluruokarääppiäisissä.

22. Rakastuitko vuonna 2008?
Kyllä, aika siistiä. (:

23. Kuinka monta yhdenyön juttua?
Ei yhtään, ei vieläkään ole tapana.

24. Mikä oli suosikki-tv-ohjelmasi?
Kim Possible!!!111

25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
En tykkää vihaamisesta.

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Else Östergårdin Woven into the Earth (tosin en ole vieläkään lukenut sitä kokonaan).

27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Volbeat. Myös Gary Numan ja Poets of the Fall ovat kivoja.

28. Mitä halusit ja sait?
Onnea. Rautapadan. Uuden talvitakin ja saappaat.

29. Mitä halusit muttet saanut?
Entisestä ehjäytyvän ihmissuhteen, ei onnistunut sillä kertaa.
30. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?
En nyt osaa keksiä mitään suoraan… R&A:ssa nähty roolipelaajaleffa Astropia ainakin jäi takuuvarmasti mieleen!

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?
Kävin syömässä ystävieni kanssa ravintola Kuurnassa. Olin liian vanha.
32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?
Olen tylsä materialisti ja sanon, että raha.

33. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2008?
Mustan lisäksi nähtävissä oli myös punaista, lilaa ja vihreää, peräti useampana päivänä viikossa. Mihinhän tämäkin on menossa…

34. Mikä piti sinut järjissäsi?
Lämpimän ihon kosketus.

36. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?
Yhdysvaltain vaalit kiinnostivat kunnallisvaaleja enemmän. Sipoon liittämistä Helsinkiin tuli myös seurailtua.

37. Ketä ikävöit?
Vanhoja heiloja.

38. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?
Ihan uusi ihminen? Hmjaa… Ainakin eräs kaimani (joskin kahdella ii:llä) vaikuttaa varsin mukavalta.

Yhdeksän päivän loma ei tuntunut juuri missään - on sellainen olo, että oikein hyvin olisin voinut jatkaa vielä toisen mokoman, että jonkinlaista palautumista olisi tapahtunut. Nukuin harva se päivä kymmenestä kahteentoista tuntia, mutta silti yhä väsyttää.

Itse joulu sujui oikein leppoisasti ja mukavasti, vaikka tuo toinen osapuoli kärsikin odottamaamme suuremmin leikkaushaavojen aiheuttamista ilkeistä kivuista ja oli joko särkylääkepöllyissä tai hampaita kiristelemässä sängynpohjalla. Joululomalla lueskelin mielentilaan oikein hyvin sopivaa teinivampyyriromantiikkahömppää, Oksasen vakavampihenkinen Puhdistus on puolestaan vasta alkusivuillaan. Sain lahjaksi kirjoja, karkkia, itse taotun soljen ja nätin puurasian sekä kuusi Teeman punaista mukia - ei siis mitään valittamista. Tekemistäni lapaslahjoista tunnuttiin tykkäävän ja isäkin reagoi perinteisesti saamaansa kirjaan (”Vie pois mukanasi” - en taaskaan vienyt).  Voisinkin lapasten lisäksi ottaa tuosta nahkapussukastakin jossakin välissä kuvan ja laittaa sen tänne, ettei jää tavanomaiseen tapaan dokumentoimatta moinen nykerrys.

Olisihan sitä voinut kaikenlaista varmaan lomalla puuhailla, mutta emme jaksaneet katsoa juurikaan edes elokuvia hyvästä aikomuksesta huolimatta. Liikkuminen ei Pekan leikkaushaavojen vuoksi ollut kovin suotavaa eikä suurta, vaikka olinkin kuvitellut meneväni edes siskon lapsia katsomaan. Uutenavuotena kävimme kaksissa kavereiden bileissä, joissa ensimmäisessä oli paljon ruokaa ja lapsia, jälkimmäisessä paljon boolia ja vanhoja partoja. Uusi vuosi vaihtui Käpylän kallioilla. Voisin tosin huomautella siitä, onko kohteliasta vastailla minuuttia yli puolenyön puhelimeen ja juuttua siihen useammaksi minuutiksi, mutta jos en sitten vaikka kuitenkaan huomauttelisi.

Täten siis juhlallisesti toivotan oikein hyvää, rauhallista ja onnellista vuotta 2009 teille kaikille! Olkoon tienne valoisa, päivänne mahdollisimman stressittömiä ja yönne hyvin nukuttuja!

Maanantaina sain pitkähköjä katseita osakseni kuljettaessani runsaan metristä pikkukuusta ja paria kassia busseissa ja junissa Vantaalta Espooseen. Tapaus kulki yllättävänkin näppärästi kukkakimpun tapaan, vaikkakin eniten saatoin ihmisiä sen kanssa ällistyttää Sellon Alkossa. Tuossapa se nyt kuitenkin seisoo kaikessa harvuudessaan työpöydälläni koristeltuna sähkökynttilöin, pikkupalloin, hopeanauhoin ja olkikoristein.

Lahjat on nyt pääosin pakattu ja kämppäkin siivottu. Nukun täällä kissan seurana ja lähden yhdentoista kieppeillä Pasilaan, josta suunnannemme taksilla Viikkiin - poika parka kun on varsin hitaasti liikkuvaa sorttia leikkauksen jäljiltä. Normaalisti kai tuon katetrin asennus olisi ihan pikkukeikka, mutta nyt vatsaonteloon piti asentaa omituinen tukiverkkokin, joten mahassa on ihan oikea kokoon kursittu haava. Hassu joulu siis tulossa, kun menen vieraaseen paikkaan sitä viettämään ja toinen on ihan rikki ja pöhnässä vahvoista särkylääkkeistä… Toivoin vähän erilaista kuviota, sillä nyt joutunen menemään joulupäivänä yksin käymään kotikotona, kun enhän minä voi tuota kipeänä mukaan pakottaa. Asiallehan ei mitään mahda, kun leikkauspäivä napsahti noin hankalasti joulun kupeeseen, mutten voi väittää, etteikö minua asia kurjistuttaisi, vaikkei saisi. No, hymyä huuleen vain ja jaksamista. Kyllä tästäkin joulusta selvitään.

Nyt kuitenkin nukkumaan joulukuusen kynttilöiden valokiilan alle. Oikein hyvää, stressitöntä ja rauhallista joulunaikaa kaikille! 

Vielä yksi työviikonloppu, tiistain työpäivä - ja sitten on sekä joulu että 9 päivän loma! Jee! Joulustressi tosin uhkaa pukata päälle, kun varsinaisille jouluvalmisteluille on aikaa ainoastaan yhden vapaapäivän eli ensi maanantain verran. Sinä päivänä pitäisikin siis ehtiä viedä lahjat Vantaalle ja sosialisoida lasten kanssa ja poimia sieltä mukaan minua odottava pikkukuuseni, käydä kaupassa, tehdä vähän jouluruokia, siivota, hakea vielä yksi joululahja ja käydä katsomassa Pekkaa sairaalassa. Toivottavasti mainittu nyt sitten pääsee sieltä jo seuraavana päivänä pois, kuten ovat luvanneet…

Lauantaina olisi tarjolla peräti kolmet pikkujoulut. Jos edes yksiin jaksan, olen tyytyväinen. Voi miten olisinkaan tällä hetkellä kiitollinen autosta, jolla huristella ympäri pääkaupunkiseutua sosiaalisesta tilaisuudesta toiseen. Vaaralaan seikkaileminen kun vie ns. törkeästi aikaa - toinen vaihtoehto olisi Myyrmäki, joka olisi lähempänä. Kolmantena paikkana toimisi keskusta, mutta koska kutsu tuli viimeisenä, se saa suosiolla nyt jäädä väliin. Varsin fiksua olisi itse asiassa puuhastella kotosalla maanantain stressipäivää välttääkseni, mutta kun ja möh ja pöh ja äh - kukaan ei kohta (tai nytkään) enää kutsu minua minnekään, kun en koskaan pääse tai jaksa. Moinen johtaa sitten siihen, että sosiaalinen elämäni nuukahtaa ja riutuu ja käpristyy eikä kukaan enää muista minua ja muutun harmaaksi ja lihavaksi ja nihkeäksi enkä enää ikinä käy missään paitsi roskia viemässä ja unohdun kotiini ja mätänen nurkkiini kuten Maunulan muumio ja kaikki kuolee ja… no, ehkäpä mopo nyt aavistuksen verran tuppaa keulimaan, mutta yskä on kenties ymmärrettävä. :)

Jospa kuitenkin laittaisin museon kiinni, menisin Alkoon ja kotiin ja tekisin vielä muutaman joulukortin perheenjäsenille sekä paketoisin lahjat. Oijoi, sepä onkin mukavaa! Hieman punaviiniglögiä ja joulumusiikkia ja kissa ja rapisevaa lahjapaperia - tarpeellinen ja mukava, positiivisella tavalla yksinäinen koti-ilta edessä.

Oli kiva juhannus Savon sydämessä, huolimatta parin ensimmäisen päivän lievästä vieraiden ihmisten keskellä olemisesta aiheutuneesta ahdistuksesta. Ilmat suosivat ja aattonakaan ei satanut kuin yöllä. Kokko oli hieno. Paikalla oli parhaimmillaan viisi koiraa, mikä oli varsin hauskaa, mainioita otuksia kaikki. Keräsin rannalta kuusi kimpullista suopursua värjäystä varten. Liekojakin piti mennä suomaastosta etsimään, mutta en sitten lopulta ehtinytkään / saanutkaan aikaiseksi. Hyttysiä kylläkin oli ihan kamalasti: allergialääkekään ei näy minuun nykyään kunnolla tepsivän, sillä Cetirizin-kuurista huolimatta jalkani ovat edelleen punaisilla pahkuroilla. Rohtovirmajuuren lehdillä sai sentään paikan päällä vähän hillittyä kutinaa.

Ensi viikonloppuna olisi mahdollista puuhailla kaikennäköistä, vaikka ehkä fiksuinta olisi vain pysytellä Vallikalliossa. No, katsotaan. Lauantaiksi päätin järjestää pienimuotoiset tuparit niille, jotka nyt ehkä sattuvat olemaan kaupungissa eivätkä myöskään Tuskassa. Varoitusaika on lyhyt, mutta tuleepahan pidettyä. Sunnuntaina voisin ehkä mennä katsomaan Turkuun keskiaikamarkkinoita, kun kyytikin mahdollisesti järjestyisi, mutta katsotaan, josko jaksan. Torstaina aamuyöllä onkin sitten jo lähtö Venäjälle, paluu sunnuntaina ja tiistaina lähtö Grunwaldiin Puolaan keskiaikailemaan - argh. Kiire saattaa vielä hyvinkin yllättää… Kun nyt vielä on vähän muitakin myöhässä olevia projekteja ommeltavana kuin pelkästään vaatteita. No, kai jotain voi ottaa mukaan Hiitolanmatkallekin.

Vauhdikasta tämä kesäelämä. Onneksi juhannus ihan oikeasti rentoutti. Kaupunkiin ja töihin palaaminen olikin sitten vähän tuskaista - varsinkin, kun Micra seisoo edelleen parkkiksella ja jouduin kissankin hakemaan kotiin taksilla (onneksi on ystävänä taksikuski :). Uusi akku ehkä auttaa, mutta sen näkee vasta huomenna, kun siskon mies sellaisen minulle Biltemasta tuo.

Hassua onnellisuuden- ja tyytyväisyydentunnetta on ollut myös ilmassa. Onpas kummallista semmoinen, mutta  varsin piristävää pitkästä aikaa. On kovin kivaa, kun saa olla mikä on ilman, että joku on sanomassa, miten minun olisi suotavampaa olla. Itse asiassa se on suorastaan ällistyttävän siistiä. 

Ensi maanantaiksi (16.6.) löytyi kivaa iltatekemistä: Espoon Matkailun kautta voi varata paikkansa saaristoristeilylle, jonka teemana on Espoo kieltolain aikana. Joku opastyyppi siellä pälisee Algot Niskasta sun muista pirtutrokareista samalla kun saaristo lipuu ohi (tämä on siis matkailutoimiston järjestämää ohjelmaa, museolla ei ole tämän kanssa mitään tekemistä). Monta vuotta on jo pitänyt moiselle kiertoveneilylle osallistua ja nyt satuin huomaamaan suurin piirtein ajoissa, milloin sellainen järjestetään. Tulkaa seuraksi - opiskelijoilta homma kustantaa 15 euroa, muiilta 23 euroa, ennakkoilmoittautumisia näkyvät pyytävän tuossa nettisivulla. Paatti lähtee klo 17:30 Otaniemen rannasta ja palaa 20:30. Matkan varrella pysähdytään Vasikkasaaressa, en tosin tiedä, kuinka kauan, mutta mainostavat siellä olevan kioskin ja ravintolan. Omat eväät voisivat siis ehkä olla aika kiva mukaanotettava, ainakin, jos sää suosii.

Jos joku innostuu, laittakoon vaikka tekstiviestiä tai sähköpostia.

Hyvää syntymäpäivää, Suomi. Olethan sinä ollut olemassa tosin jo kauemminkin, mutta kai sitä saa virallisena aikuistumisen päivänä onnea toivottaa. Toivottavasti on kivaa. Vähän on ikävä sinua täällä naapurissa, mutta pian nähdään taas.

Lievän säädön seurauksena Sampo tuli sitten kuitenkin lauantaina Bäckedaliin. Minulle kovin tyypillisen ajatushärön seurauksena päädyin hakemaan miehen 100 kilometrin päässä sijaitsevasta Ångesta kello kuusi aamulla, joka tarkoitti heräämistä neljältä. Sampo puolestaan istui yli 12 tuntia junassa Abiskosta Kiirunan yläpuolelta Ångeen ja vielä reippaan tunnin Micrassa. Tämän matkustamisen seurauksena lauantai olikin melkoisen menetetty minkään kummallisemman aktiviteetin suhteen, joten kävin esittelemässä Sampolle ICA-ruokakauppaa, Svegin keskustaa ja Ytterbergin komealla näköalalla varustettua vaaran rinteelle muodostunutta kylää. Voi mikä voitto onkaan auto täällä, muuta ei voi sanoa.

Sunnuntaina aamiaisen jälkeen läksimme kohti Rörosia. Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluva kaupunki on eräs harvoista Norjan sisämaassa sijaitsevista kaupungeista. Paikalla on ollut 1600-luvulta asti rankkaa kaivosteollisuutta, joka on vaikuttanut mielenkiintoisesti alueen ulkonäköön. (Lyhyt selostus löytyy myös Wikipediasta.) Paikka on ikään kuin vanha Porvoo, mutta buustattuna värikkyydellä ja söpöydellä: siellä onkin mm. kuvattu Norjan joulukalenteri-ohjelmaa ja se kuuluu Norjan kylmimpiin paikkoihin (paras tulos -50,4 C).

Sunnuntai-iltana majoittumisemme jälkeen menimme syömään läheisen hotellin ravintolaan (omamme oli enemmänkin 2 huoneen B&B 1700-luvun talossa). Yrttipihvini oli älyttömän maukas ja hintakin norjalaiseksi kohtuullinen, vain jossain 17 euron tietämillä. Olut sen sijaan maksoi odotetut 7,5 euroa. Aikomuksemme oli mennä vielä sateesta huolimatta kävelylle, mutta simahdin puoli yhdeksältä ja nukuin seuraavan aamun vastaavaan kellonlyömään.

Maanantain vietimme suurilta osin ajellen Rörosin ympärillä suurehkon neliön verran komeita maisemareittejä. Ruotsin puolelle saavuttaessa halusin näyttää Sampolle minua jo MNT:n Härjedalsresanilla hämmentäneen Flatruetin tasangon tunturien kupeessa: aika tasaista oli yhäkin. Hassua oli myös se, että paikalle oli majoittunut neljä matkailuautoa - ei sitten tuon tyhjempää paikkaa voinut keksiä… Härjedalen, jossa Svegkin siis sijaitsee, kuului 1600-luvun lopulle asti Norjaan, joka on sinänsä helppo havaita noin niinkuin stereotyyppisen maaston puolesta. Kontaktit erityisesti Rörosiin olivatkin vahvat (ja ovat yhä), siellä kun mm. järjestettiin valtavat talvimarkkinat, jonne väki matkasi joka vuosi.

Tulkaapas, ihmiset, nyt katsomaan minua, syyskuun ajan sekä lokakuun pari ensimmäistä viikkoa olisi vielä ruskaakin. Seawindillä maksaa neljä ihmistä ja auto yhteen suuntaan sellaiset runsaan neljäkymppiä ja yhdellä tankillisella ajaa tänne ylös Tukholmasta tuon 500 kilometriä. Junalla ja bussillakin pääsee.

Juu. Kuvia tosiaan täällä tuon Rörosin reissun osalta. Flickrin organisointi on yhä vähän kesken, mutta jossakin vaiheessa alkaa käsityökuvistakin saada jotain tolkkua. Ei oikein vain ehtisi säätää koneella, vaikka siitä olisi omanlaistaan hyötyä. Huominenkin menee hirmuiseksi puurtamiseksi, kun tänään jämähdin Funäsdalenin museon tekstiilinäyttelyyn tehdyn luokkaretken ja päivällisen jälkeen ostamaan lentolippua Lontooseen ja säätämään netin kanssa kaikenlaista.

…lienee luvassa. Pakkasin tuossa juhannusgrillattavani:
3 lampaanpihviä, n. 250g naudan sisäfilettä varraspaloina, yksi makkara (vartaaseen myös), munakoisoa, tomaatteja, kesäkurpitsaa, herkkusieniä (niistä neljä pekoniin käärittyjä ja täytettyjä) sekä yksi suklaalla täytetty banaani. Katsotaan, selviänkö noista kaikista (epäilen mm. lammasta, mutta kun pakastepaketissa oli kolme eikä niitä voi sulatuksen jälkeen enää pakastaa). Toinen vaihtoehto on räjähtää. Kolmantena mahdollisuutena voisi pitää  osan jakamista kanssaihmisille - katsotaan, kelpaako.

Nyt harjaan tukan, rapsutan kissaa, ripustan pyykit, valitsen vaatteet ja laitan ripsaria, pakkaan repun, vien roskat, pumppaan pyöränkumin ja  lähden polkemaan. Hauskaa juhannusta!

Vanha vuodenvaihde meni jo tuossa pyhäinmiestenpäivän kieppeillä kekrissä, kun satokausi päättyi ja alettiin hoidella talvivalmisteluja ja siirtyä pimeän ajan töihin. Siihen vuodenvaihde minusta edelleen loogisemmin istahtaisi; syksyllä on helpompi aloittaa uusia asioita ja siihen kaiken maailman koulujutut, työprojektit, kurssit sun muut ajoittuvatkin, kun väki palaa lomiltaan sorvin ääreen. Keinotekoiselta tuntuu tämä vuodenvaihteen juhlistaminen keskitalvella (as if täällä mitään talvea nyt olisikaan). Joulu riittäisi talvijuhlaksi minulle varsin hyvin, jos loka-marraskuun harmauteen ajoitettaisiin pari iloista bilevapaapäivää.

Piti mennä Loviisaan, mutta iski riidan lisäksi flunssahdus. Nyt vietellään sitten aattoa hiljakseen kotosalla kuunnellen jatkuvaa pauketta. Ostin kaupasta monta juustoa ja viiniäkin voisi ehkä lipittää - lupasin Sampolle katsoa sen kanssa Da Vinci -koodin, eikä sitä varmaankaan selvin päin kestä. (:

Jenniltä huomaamani uudenvuodenmeemi tällä sivulla.

14:40
No niin, parisataa yläastelaista opastettu neljän oppaan voimin. Jotenkin sekava ja äärettömän väsynyt olotila, puhumattakaan siitä, etten ole vieläkään kirjoittanut esseetä, jonka deadline oli perjantaina. Joulunaika vaikuttaa joka vuosi kohtuullisen tappavalta, toisaalta useimmiten melko varioivista syistä. Kävin aamulla ostamassa kinkun, kun pelkäsin, ettei sopivankokoisia olisi enää illalla jäljellä (luomu maksoi noin 12 euroa/kilo, joten päälle neljäkymppiä siihen meni). Huomenna vielä töitä iltaan asti, perjantaina sitten aamusta Porvooseen hakemaan äidin autoa lainaan ja kaupan kautta kotiin leipomaan ja tekemään laatikoita. Onneksi joululahjat on jo noin pääosin ostettu ja lähes kaikki pakattukin.

Museologian seminaari työväenmuseo Werstaalla Tampereella osoittautui varsin mielenkiintoiseksi teemanaan “Marginaalit, vähemmistöt, erilaiset museot”. Raporttia ehkä myöhemmin.

Töölönrannan joulubuffetti oli oikein mukava kokemus. Ruoat olivat miellyttävästi varioituja eivätkä mauiltaan erityisen jouluisia, mutta silti fiilistä säilyttäviä. Sahrami-appelsiinigraavattu siika ja pinja-sitruunakakku jäivät erityisen positiivisesti mieleen.

Mitähän sille esseelle mahtaa käydä?…

Hesarin joululahjatesti kertoi minulle seuraavaa:

“Käytöksessäsi ei ole vuoden aikana ollut juurikaan moitittavaa. Siitä kiitoksena saat VIISI LAHJAA. Tonttujen raportti kertoi seuraavaa:

Olet ollut huomaavainen ja hyvätapainen muita ihmisiä kohtaan. Kohtele jatkossakin muita, kuten haluat itseäsi kohdeltavan.

Olet harhautunut rikoksen poluille. Vielä voit tehdä täyskäännöksen ja palata hyveelliseksi kansalaiseksi. Joulupukkikin muistaa sinut silloin paremmin.

Rikoksen polut tulevat työpaikan kynien ottamisesta omaan käyttöön, punaisia päin kävelemisestä, väärin pysäköimisestä ja, hm, dammsuugaamisesta. Olen paha.

Kohdassa “oletko kiltti?” voi raksia ruudun “olen syyllistynyt kansanmurhaan” (:

Pikkujoulutuparit menivät leppoisasti, ilman valtaisaa tungosta. Toivottavasti ihmiset viihtyivät.

Ollessani roolipelaamassa isä ja äiti kävivät tuomassa meille joulukuusen ja -koristeet ja unohtivat samalla viedä perheen lahjakassin Porvooseen. Sampo sanoi hämääntyneensä ja unohtaneensa tyrkätä kassin mukaan, kun heti oven auettua alkoi sellainen hälinä. Sinänsä ymmärrän, äiti onnistuu kyllä ihan itsekseenkin aiheuttamaan kaoottisen tilan minne hyvänsä. No, haen joka tapauksessa auton lainaksi pari päivää ennen joulua, joten pitää raahata se sitten kotikotiin sillä kertaa.

Meiran kirjoitus historiallis-kriittisestä jouluseimestä oikoo käsityksiä Jeesuksen syntymän myytistä.

Kirjoitellaan nyt tänne, vaikka osoite ei ole edes julkinen. Kaipa tämä kohta. Kaikenlaista on ollut, ihan kirjoittamisenkin arvoista, mutta tipautellaan juttuja nyt vähän kerrassaan.

Päätimme viimein, säädön ja riitelynkin jälkeen, järjestää tuparit 8.12 ja 9.12 - tämä siksi, että molempien kavereiden tunkeminen tähän kämppään samaan aikaan olisi ollut hankalaa. Minulla ei ole mitään massabileitä vastaan, mutta Sampolla kyllä. Itsepäisyyspäivä on mennyt siivoillessa (pesin saunankin!) ja syödessä sekä museologian harjoitustehtävää kirjoitellessa - se pitäisi saattaa loppuun tässä parin seuraavan tunnin aikana. Sampo valvoi tämänkin yön kirjoittaen hakemusta, lähti aamulla nukkumatta sen lähetettyään tapaamaan isäänsä ja meni suoraan nukkumaan tultuaan kotiin tuossa neljän hujakoilla. Sinne meni sekin yhteinen siivous- ja laittelupäivä. Sellaisia ei ole viime aikoina näkynyt, sillä herra harrastaa vastaavaa jatkuvalla syötöllä. Kaipa tämä tästä.

Sampo menee myös leikkauttamaan varpaansa uudelleen 20.12, mikä tarkoittaa Hels… eikun Espoossa vietettyä joulua. Kotikotiin ei erityisesti innosta mennä nyt, kun muitakin mahdollisuuksia on tarjolla. Jotenkin on mukavampaa viettää vähän erilainen joulu omassa kodissa. Eipähän tarvitse viedä kissaakaan hoitoon. Mikäli samansuuntaisia suunnitelmia on ollut, saa kertoa, josko näitä voisi jollakin tavalla yhdistää.