Tiuku

Yhyhyy!… Suunnitelmissa on ollut jo aika pitkään käydä moikkaamassa Hukkaa Sveitsissä tämän kevään kuluessa. Olen jatkuvasti tolkuttanut itselleni, että juujuu, hyvä on mennä välillä johonkin muuhunkin maahan kuin Britteihin, vaikka saarivaltion seireeninkutsu soikin jatkuvasti korvissani - miten voinkin olla niin rakastunut niin järjettömään valtioon?… Joka tapauksessa saan pidellä itseäni tosissani nyt lentolippujen hintoja katsoessani. Blue1 lennättäisi Lontooseen halvimmillaan 80 eurolla per suunta! Nyyh! Geneveen lentäminen maksaa joka tapauksessa vähintään 153 e/suunta, joten reissusta tulee siinä mielessä kalliimpi - tosin yritän tolkuttaa itselleni ankarasti, että ensinnäkin majoitus Hukan luona ja mahdollisesti sohvasurffaten on halpaa tai suorastaan ilmaista ja Sveitsin lisäksi aikomuksena on ajella Alppien (oikeita vuoria!) yli autolla ihmettelemään sekä Ötziä omassa museossaan että muutenkin Pohjois-Italiaa - minähän en ole ikinä noin etelässä käynyt. Kaikki realismi ja innostus minussa on kyllä Sveitsin ja Italian puolella, mutta mikä ihme minua vain vetää kylmään, kalliihkoon (no sitä on kyllä Sveitsikin) ja vetoisaan Britanniaan? Aivan älytöntä.

Joo, yritän kovasti kyllä päästä sinne Sveitsiin, mutta jos yhtäkkiä mielenhäiriössä hyppäänkin Lontoonkoneeseen, sanokaa minun sanoneen. Puh.

***20 minuuttia myöhemmin:

Hups, onneksi Hukka pointtasi minulle, että Zurichiin pääsee edelleen Blue1:llakin maaliskuussa noin 80-120 eurolla/suunta. Hyvä niin, ei tule kaivattua liikaa Lontooseen.

Nnngh! Gää! Äää! Jokakeväinen matkakuumeeni iski jälleen täydellä voimallaan. Mitäs menivät ihmiset irkissä puhumaan Lontoonmatkailustaan, mokomat! Olisi toki fiksua hinguta jonnekin muuallekin välillä, mutta jostain syystä tahtoisin nykyisin aina vain Britteihin. Suunnittelin jo, että ensi keväänä voisi mennä käymään sekä kaveroimassa että sukuloimassa Sveitsissä, mutta jos en pääse tästä saarivaltiotaudistani eroon, tässä voi käydä jälleen ohraisesti paikkavalinnan suhteen.

Nyt olisi vielä suhteellisesti niin halpaakin matkustaa Briteissä, kun punnan kurssi on alhaalla… Voi itkua ja hammasten kiristystä!  Mutta rahaa ei vain yksinkertaisesti, todellakaan, millään muotoa ole. Näillä veloilla reissuun lähteminen olisi taloudellinen itsemurha. Kenties parin viikon päästä luultavasti suoritettava Tampereenkeikka auttaa - kyseistä kaupunkiahan nimitettiin -80-luvulla Suomen Manchesteriksi?… :]

Voivoivoivoi kun oikein mahaa kaivertaa, miksi en saa matkustaa!?! 

Höh. Ladyshaveni on ihan itsekseen mennyt rikki eikä enää surise. Eihän se palvellutkaan kuin 12 vuotta - ostin sen ensimmäisistä kesätöistäni saamallani palkalla (samoin kuin erään farkkumekon, joka muutama vuosi sitten yhä mahtui minulle - ei varmasti enää). Mitään ei enää tehdä kestämään, pyh…

(Okei, myönnettäköön, etten ole käyttänyt kapistusta äärimmäisen aktiivisesti, kun ajan yleensä sääreni ja kainaloni ladyshavea tarkemmalla höylällä. Ihan hyvä käyttöikä siitä huolimatta, ei tuo kuitenkaan ole kaapissakaan lojunut.) 

Tahtoisin:

• * mustan turnyyripuvun
•  * pari kivaa korsettia ja muuta hömppää, että voisin ruveta 1800-lukutytön lisäksi burlesque-tytöksi
• * Saab 96:sen
• * lautalattiaisen ja leveäikkunalautaisen kämpän kauniista, ainakin 100 vuotta vanhasta talosta
• * paimensukuisen lapinkoiran
• * matkustella
• * ratsastaa issikoilla säännöllisesti
• * hienon, punaisen, intialaishenkisen päiväpeiton
• * työn, josta saa hyvää palkkaa ja joka on mielenkiintoinen ja riittävän haastava (sanottakoon, että nykyinen kelpaa muuten, mutta ensimmäinen määre ei erityisemmin täyty)

Ajattelin sängyssä flunssaisena lojuessani metsästää eräälle sukulaiselle joululahjaa keittiögadgeteista. Kaikkea siistiä ja liian kallista löytyikin, mutta tämä on suuri suosikkini ja varmasti hitti, kunhan tulee tuotantoon (toki riippuen hinnasta): digitaalinen, lastanmuotoinen keittokirja! Miten näppärää - ei enää tahriutuvia keittokirjan sivuja tai ramppaamista tietokoneelta hellan ääreen ja takaisin.

…Jos joku kuitenkin keksisi jonkin korkeintaan parinkympin hintaisen, oikeasti näppärän keittiövimpaimen, jota ruoanlaittoeksperttikin arvostaisi, ottaisin mielelläni ehdotuksia vastaan. Tomaatinkuorimaveitsi kuulosti tähän mennessä kätevimmältä.

Haluaisin ihan kamalasti värjätä tukkani taas kampaajalla. Katsoin Suvin keväällä ottamaa kuvaa ja aloin miettiä ihan tosissani, josko menisin Lontoossa jonkin kampaajakoulun käsiteltäväksi. Tämä nykyinen väri alkaa haalistua ja on muutenkin ehkä enemmän ruskea kuin punainen. Tekisi mieli näyttää freesiltä ja saada tukkaan väriä ja raitoja ja kaikenlaista. Saman hintaista tuo saattaisi löytämieni hintojen perusteella olla kuin Suomessakin, viidenkymmenen euron hujakoilla… Ja kulmakarvatkin voisi värjätä, mutta siihen ehkä säkällä kykenisi itsekin.

Tarvitsisin myös uudet stretchfarkut. Trumpettilahkeiset lempihousuni alkavat olla tiensä päässä, reisiin on ilmestynyt nirhaumia ja lahkeet ovat ihan kamalan näköiset. Pari siistiä villapaitaa voisi myös omistaa. Ja ja ja. Tarvitsen oikeasti duunin, josta saa sen pari tonnia bruttona kuussa, että voin pukeutua ja elää edes suurin piirtein niin kuin haluan.

Ja kun nyt alkuun pääsin, mikäli jotenkin olisi mahdollista, haluaisin nämä JBL:n Spyro -kaiuttimet: ei voi olla totta, miten söpöt ne ovat! Ne saisi pinkkeinäkin (no ehkei minulle kuitenkaan)! Hinta sitten puolestaan on kaikkea muuta kuin söpö: Brittiamazon tarjoaa valkoisia seitsemälläkymmenellä punnalla ja pinkkejä sadalla (mutta en kuitenkaan ostaisi pinkkejä, enenen :). Mutta aina voi kuolata, se ei maksa kuin aikaa. Iihk.

Muinaisteknologian suhteen harkitsen vakavasti tilaavani ne pystykangaspuut Johnnylta. Rahanmeno sattuu, mutta sittenpä olisi kunnon puut ilman omaa vaivannäköä. Diipadii.

Diipa-diipa, ihkauuden Noksun N76-mallin saisi itse asiassa Saunalahdelta kahdellakympillä kuussa, toimitukset tosin alkavat vasta toukokuussa. Houkutus, houkutus. Puhelinlasku tosin nousee liittymän ja puhelimen kanssa sitten päälle viiteenkymppiin kuussa.

Uusi muistikin on viimein koneessa - Second Life pyörii ihan kivasti, mutta valtaisaa muutosta en ole vielä havainnut, vaikka koko ilta onkin pitänyt hommaa testailla. (: Olisi kiva saada SL:ään sievä iBook, mutta animaatiot ovat tyhmästi tuoleihin sidottuja, enkä tahdo mökkiini nykyaikaista työtuolia.

Haluaisin kaikenlaista teknistä noin muutenkin: iPodiin olisi kiva saada kuulokkeet, jotka mahtuisivat korvaan ja vuotaisivat ääntä vähemmän kuin nuo laitteen mukana tulleet. Ulkoiset kaiuttimet olisivat myös hyvä ostos, koska vanhat, Tandalta ilmaiseksi saadut, särisevät eikä niitten kapasiteetti muutenkaan ole mitenkään täydellinen musiikkia soittaessa tai leffoja katsellessa (jälkimmäistä tosin tulee tehtyä varsin vähän).

No, lentoliput nyt joka tapauksessa on hankittu ja vuosilomakin luvattu, joten jos ei muuta, pääsen Stanstediin ja takaisin. Viikko lentokentällä voisi olla kyllä hieman ankea kokemus, varsinkin, kun Stansted ei ole juurikaan Helsinkiä suurempi. Dyykkausmahdollisuudetkin lienevät heikot.

(Prkl tätä Wordpressiä - kirjoituksia saa julkaisunkin jälkeen editoida vähän väliä, kun editori ei säilytä tallentaessa kaikkia muotoiluja ja html-editorivaihtoehto on kolho käyttää. Rivinvaihdoissa ja linkkien päivityksissä tällä on suuria ongelmia. Pitäisi päivittää koko hoito, mutta sekin on säätö, eikä avusta ole varmuutta.)

Olen vapaan viikonlopun aikana lähinnä bilettänyt (perjantaina orientalismibileet, joissa join liikaa viinaa, ja eilen sekä työkaverien kaksoistuparit Matinkylän residensseissä että ystävien bile, joista päädyimme tsekkaamaan Infernon) sekä väsännyt nettijuttujen parissa. Jaiku vaikuttaa multimediapuhelinten ja netin läheisyydessä elävien ihmisten tavoituskanavalta, johon voisi ottaa lähemminkin osaa, josko vaikka saisi nettiyhteensopivamman puhelimen tässä jossakin välissä. Sain viimein myös täytettyä itselleni profiilin Linked.in:iin (saa linkittää). Korjaan kirjoitusvirheet joskus.

Tuo Jaiku sai minut yllättävän vakavasti harkitsemaan uutta puhelinta Saunalahden “parikymppiä kuussa” -diilillä. Kaipaisin suuresti nettiä puhelimeeni pääosin Reittioppaan ja irkin vuoksi. Tämä 7390 olisi vielä kovin sieväkin, eikä sim-kortinkaan ole kyseisessä mallissa pakko olla Sauniksen tai Elisan. Uuden puhelimen hankinnan suhteen syksyinen Ruotsiseikkailuni kylläkin hieman epäilyttää, koska siellä lienee turhaa pitää puhelimessaan intternettiä, ja Saunalahden suorastaan surkea kuuluvuus Vodafonen verkossa Lontoon keskustassa sai harkitsemaan vahvasti toista liittymää, jota ulkomailla voisi jopa sujuvasti käyttää. Pitänee käydä myymälässä tai jutella Sampon Saunalahdella töissä olevan kaverin kanssa.

Suvi R:n kanssa juteltiin, että pitäisi lähteä joskus porukalla tanssaamaan. Infernossa soittivat hyvää musiikkia ja miljöökin oli kivahko, vaikka sisäänpääsy narikoineen oli törkeät 6 euroa, ja Manalan yläkerta on klassikko musiikkivalikoimaltaan. Pohdin, että synttäreitäni edeltävä 5.5 voisi olla hyvä sauma tanssaamiseen, jos ei satu olemaan kiinnostunut samana päivänä muistaakseni olevasta Raakun keikasta. Perinteisen synttäriravintolakäyntini voisi organisoida joko tuoksi lauantaiksi tai viralliseksi sunnuntaiseksi vuosipäiväkseni. Katsellaan.

Lontoo oli. Oli myös sen jälkeen (ja sitä ennen) ihan liikaa töitä sekä nyt myös flunssa.

Lontoossa oli pelkän Lontoona olemisen lisäksi myös:

* kauheasti turisteja British Museumissa parveilemassa Rosettan kiven ja muumioitten ympärillä
* joka paikassa myytävänä mitä erilaisimpia sandwicheja ja minisipsipusseja (makuelämyksinä mango-chili-perunalastuja tai lammas-minttu-sipsejä)
* BM:ssä sekä krokotiilinnahkainen haarniska (ks. kuva) että koruja, joita Aurorakin olisi käyttänyt
* kuiva ilma, joka tappoi ihon ja hiukset
* Sampolle siedettävän hintainen ja ennen toukokuuta vapautuva kämppä tutkijakollegan kautta
* UCL:n maksama hotellihuone aika lähellä yliopistoa
* maanantaina aurinkoa ja tiistaina pilvistä ja sadetta
* Greenwichissä herttainen viuhkamuseo
* kamalasti käveltävää
* kuubalaista ruokaa, joka ei kyllä maistunut erityisen kuubalaiselta vaan vain eteläamerikkalaisen luontoiselta
* University College London pääsiäislomalla ja remontissa (ks. alempi kuva)
* Sampolla ikävä kissaa
* kauan haaveilemani Bartolomeus-pehmolohikäärme, jonka bongasin roolipeli- ja pelikaupan ikkunassa ja totta kai ostin kolmellakymmenellä punnalla
* liian vähän aikaa, kuten aina.

Kuvia joskus, kun saan käänneltyä niitä ja laitettua huonot sivuun.

Pakkohan tätä Thorin vasaraa on lähteä katsomaan. Jaksaisikohan sitä ihan itse järjestää excun, vai odottelisiko, että joku muu…

Minulle iskee aina kevättalvisin valtava tarve matkustaa. Valitettavasti muutaman viime vuoden aikana en ole päässyt kyseistä tarvetta tyydyttämään vähäisen rahatilanteeni vuoksi, eikä tämäkään kevät näytä erityisen valoisalta asian suhteen.

Tanen ja Kikan lähteminen unelmamaahani Uuteen Seelantiin ei kuitenkaan auta asian sietämistä erityisemmin. Jennikin on suuntaamassa Kiinaan, jonne itse vahvasti syksyllä harkitsin matkaavani, kunnes tajusin, etten vain ole riittävän varoissani vaan lähinnä auttamattomissa veloissa. Sampo on esittänyt kiinnostusta oikeastaan vain Japanin vuorilla telttailemista kohtaan, mitä en toki väheksy, mutta kustannukset alkavat siinä reissussa lähennellä jo Jacksonleffamaata. Jonkinlainen hyväksyntä mahdolliselle joskus tapahtuvalle Japaninreissulle alkoi silti heräillä katseltuani Yoen blogista löytämiäni kuvia vanhasta japanilaisesta kylpylästä. Jos reissulla painottuisi luontoon, mytologiaan ja historiaan eikä lainkaan trendikkääseen populaarikulttuuriin ja suurkaupunkeihin, juttuhan alkaisi kuulostaa jo ihan hyvältä. No, toivo on kuitenkin varmaankin seuraavan parin vuoden ajan turhaa - kun ei ole rahaa, sitä ei vain ole (varsinkaan, jos kuvittelen viettäväni ensi syksyn Ruotsin korpimailla).

Viime aikoina pienemmän budjetin matkakohteista houkuttelevin on ilman muuta ollut Italia. Käymieni keskustelujen pohjalta uskallan epäillä, että Pompeijissa vierailua tullaan lähivuosina rajoittamaan. Haluaisin hillittömän, mahdottoman ehdottomasti nähdä Pompeijin, joka kertoo paitsi suuresta tuhosta (mikä ei minua sinänsä viehätä), myös antiikin arkielämästä, jonka tulivuorenpurkaus vangitsi. (En sinänsä vastusta myöskään ajatusta italialaisesta ruoasta ja lämmöstä - en ole ikinä käynyt Pohjois-Ranskaa tai Prahaa etelämpänä.)

Nngh, mistä muutun rahaksi? Visalasku on joka tapauksessa maksettava pois alta, ennen kuin reissuista voi realistisesti haaveilla, ja siinäkin menee useampi kuukausi. Olen vain aivan käsittämättömän huono säästämään rahaa.

Ha, Tane myykin minulle pari vuotta vanhan Canon Powershot A510:nsa varsin kilpailukykyiseen hintaan, kun hankki itse räheämmän. En siis velkaannu lisää (ainakaan kovin paljoa) ja saan ihan kohtuullisen kameran. Ehkä Sitten Joskus kun olen Iso ja Rikas(tm) saan hankittua vähän kalliimmalla järkkäriä vastaavan digikameran. Nyt tuo A540 olisi kuitenkin jäänyt vähän harmittamaan, kun lisäsatasella olisi saanut jo paljon paremman.

Veljeni otti joulukuussa kuvia talomme liepeiltä Porvoosta. Siellä oli silloin jopa lunta.

Kameran hankkiminen alkaa houkuttaa jo niin paljon, että ylivelkaantuminenkaan ei ehkä haittaisi (puoliautomaattifilmijärkkärini on siis ollut rikki jo Bäckedalin viimeisestä viikosta lähtien). Nämä kuvat on otettu Canon Powershot A520:lla, jota ei enää ole myynnissä, äidilläni puolestaan on vielä tuota aikaisempi malli A510, jota olen innolla käyttänyt lainaksi saadessani histeltapahtumissa. Nykymalli A540:n saisi kahdellasadalla. Toisaalta - jos Saksasta hankkisi ja laittaisi vielä 50 euroa lisää, saisi vielä paremman kameran, A640:n, jonka zoomia saisi väännellä käsinkin. Aijaijai.

Mentalwearilla on ihan sikahieno uusi paita, joka on vain Pakko Saada: Vaikea ihminen.