Koko syksyn asiaa pohdittuani vaihdoin Bäckedalsapuskoissani normiruoasta kasvisruokaan. Eihän tässä ole enää kuin kaksi kuukautta jäljelläkään.
Syitä on oikeastaan kaksi: oma hyvinvointi ja ruoan eettisyys. Kun päivässä syö kaksi ruokaa, toisen puoliltapäivin ja toisen viiden maissa, alkaa hiljalleen tökkiä, kun molemmilla ruokailukerroilla on lähes poikkeuksetta lihaa tai harvemmin kalaa jossakin muodossa. Minun energiankulutuksellani, kun työni on lähinnä tuolissa istumista ja langan kehräämistä, ruokaa tulee vain syötyä yksinkertaisesti ihan liikaa, vaikka kuinka yrittäisi ottaa pieniä annoksia. Nahkaa pehmittäessä saakin sitten syödä melkein luvan kanssa vähän enemmän, mutta joka tapauksessa falukorv, blodpudding, paksut, paistetut sianlihaviipaleet (=fläskkött) ja muut periruotsalaiset herkut eivät aina ihan kolahda.
Toinen syy on tehotuotettua lihaa kohtaan tuntemani vastenmielisyys. Yritän itse itselleni ruokaa ostaessani välttää kanan- ja sianlihaa, mutta en kieltäydy, jos niitä minulle jossakin tarjotaan. Välillä sorrun myös makkaraan ja satunnaisesti pekoniinkin (Briteistä sai sekä luomu- että vapaana kasvanutta sellaista!), mutta yleisesti ottaen pyrin ostamaan nautaa (ilmastoparka), lammasta ja kalkkunaa. Eläinoikeusjärjestöjen viimeaikaisiin paljastuksiin uskon lähes varauksetta, sillä lopetin sianlihan aktiivisen syömisen jo useampi vuosi sitten. Työkaverini, joka on maatalossa kasvanut ja siinä mielessä järkevästi eläimiin suhtautuva ihminen, kertoi itse lopettaneensa sianlihan kulutuksen oltuaan aputöissä sipoolaisella sikafarmilla ja nähtyään, miten periaatteessa hyvämaineisella tilalla siat liian ahtaissa (mutta yleisesti hyväksytyissä) karsinoissaan pureskelivat toisiltaan korvat ja saparot turhautumisessaan. Jos eläin sairastui, se ammuttiin heti, sillä eläinlääkärin kutsuminen olisi tullut kalliimmaksi kuin lihan menettäminen. Satunnaisia kuolleita eläimiä löytyi noin kerran viikossa useamman sadan sian sikalasta. Kuolinsyytä ei koskaan tutkittu.
Minua koiraihmisenä kaverin kertoma järkytti aika lailla, sillä olen antanut kertoa itselleni sian olevan yhtä fiksu kuin koirankin. Älykästä luontokappaletta kohdellaan pääosin vain kasvavana lihavarastona, joka ei saa elää lajilleen millään tavoin tyypillistä elämää. Broilereilla ei ole erityisesti älyä päässä, mutta täysin epäeläimelliset olosuhteet ja tarpeeton kärsimys on silkkaa piittaamattomuutta niistä, jotka eivät voi itseään millään tavalla suojella.
Lihanaudat viettävät koko kesänsä ulkosalla, toisin kuin navetoihin monasti suljetut maitolehmät. Ylipäänsä lehmät eivät elä tai lypsä, jos niitä kohdellaan huonosti. Lampaita on taloudellisesti kannattavaa pitää ulkona, ja ne pärjäävät siellä mainiosti pikkupakkasellakin. Kalkkuna vaatii kokonsa ja luonteensa vuoksi paljon enemmän tilaa kasvatukseensa kuin litteänä pieneen tilaan mahtuvat kukonpoikaparat. Riistasta ei edes puhuta - metsästä ammuttu liha on lihaa parhaimmillaan.
Koska koulu muuten ekologishenkisestä luonteestaan huolimatta hankkii edelleen tehotuotettua teollista ruokaa (tästä voi syyttää hyvin epäekologishenkistä ja taloudellista emäntää) ja painottaa tarjottavassa ravinnossa edullisia raaka-aineita, pitäydyn seuraavat kaksi kuukautta pääosin kasvisruoassa. Ajattelin muutenkin siirtyä aikaisempaakin kasvispainotteisempaan ruokavalioon kotiin päästessäni, vaikken lihansyöntiä aio kokonaisuudessaan jättääkään. Jollakin tavalla sitä on omatuntoaan hyviteltävä.