Tiuku

Sederholmin talossa aukeaa jälleen ensi viikoksi historiakahvila Cafe Ehrensvärd (7.–13.6.2010 klo 11–18.). Viime kesänä siellä oli varsin maittavia leivonnaisia, mutta täytyy sanoa, että tämän vuoden mainosteksti hieman epäilyttää:

“–Café Ehrensvärd tarjoaa kolmen vuosisadan takaisia leivonnaisherkkuja, joiden unohtuneet makuyhdistelmät yllättävät tuoreella omaperäisyydellään.”

Käykää silti testaamassa!

Toinen äärettömän kiinnostava tapahtuma on Suomenlinnassa järjestettävä valistusajan Les Lumieres -festivaali, jonne en ole vieläkään päässyt kertaakaan. Tänäkin vuonna näyttää valitettavan hankalalta, mutta katsotaan…

Kissassa näkyy ruokavalion muutos hämmästyttävän selkeästi. Olen syöttänyt sille aina pääosin Royal Caninin Maine Coon -raksuja, koska se oli niitä aikaisemmassakin kodissaan syönyt. Nyt kuitenkin 10 kilon säkki loppui ja Tapiolan Musti&Mirri, josta olin ajatellut ruoan hakea, oli jo ehtinyt tehdä tilauksensa. Koska olen onnistunut kahden viikon ajan tehokkaasti unohtamaan kissanruoan metsästyksen muualla kuin ruokakaupassa, olen antanut Faustille märkäruoan lisäksi lähinnä Lemmikkimessuilta hamstraamiani ilmaisnäytteitä.

Koska näytepussukatkin alkoivat loppua, ostin markkinoinnin mantroja liikaa kuunneltuani Rainbown raksuja - ainahan väitetään, että kaiken maailman pirkat sun muut ovat yhtä laadukkaita kuin kalliimmatkin tuotteet. Ero on kuitenkin silminnähtävä ja neninhaistettava. Reilun viikon aikana on Faustin karva alkanut menettää kiiltoaan. RC:n ruoka tuoksuu neutraalin ookoolta, Rainbown rasvaisen kissanruokamaiselta.  Kissa myös moukuu vihaisesti ruokakuppinsa vieressä, vaikka nappuloita syökin - selvästi ne eivät ole erityisen suurta herkkua. Tästä oppineena pirautin Hakaniemen Musti&Mirriin, josta löytyikin yllättäen Maine Coonin iso säkki suoraan hyllystä. Haenpa sen sitten maanantaina ja nappaan samalla saman valmistajan Hair&Skin -ruokaa pienen paketin mukaani (sen rasvapitoisuus on niin suuri, että sitä ei voi pelkkänä ruokana tuolle otuksella syöttää, mutta Faust tykkää siitä enemmän kuin suurimmasta osasta kissannameja). Joskus näemmä laadusta maksaminen tosiaankin kannattaa.

Tunnustaako joku lainanneensa minulta vuosia sitten keltakantisen, pehmeäkantisen kirjan nimeltä Gender and Folklore - Perspectives on Finnish and Karelian Culture (SKS)? Olen aika varma, että omistin sen joskus, mutta enpä näy omistavan enää.

Myös dvd:t My Neighbour Totoro ja Nausicae ovat jossakin, mutta taidan kenties muistaa, kenellä. Kaipaisin silti niitäkin.  

Häiritseviä ja surullisia tapahtumia tämän päivän kotimaan uutisissa. Koska tapanani ei ole moisiin puuttua, en ala kummemmin tapahtunutta repostelemaan nytkään. Sen kuitenkin tahdon sanoa, että on aivan turha jeesustella väkivaltaleffoista ja tietokonepeleistä. Väitän, että niillä on hieman merkitystä (tämänhän moni kavereistani visusti kieltää) - mutta väitän silti vahvasti myös, ettei se merkitys ole _lähellekään_ aikaisemman koulukiusaamisen vaikutusta kyseisenkaltaisiin sattumuksiin. On pelottavaa kyetä hahmottamaan, minkälaiset tapahtumasarjat johtavat siihen, että satunnainen tyyppi alkaa ihannoida oikeuden omiin käsiinsä ottavia ja kurjan elämänsä tyylikkäästi (…) päättäviä ikätovereitaan.

Jos vaikka ei puhuttaisi niistä peleistä tai nuorten mielenterveystyöstä, vaan peruskoulussa tapahtuvasta koulukiusaamisesta? Se kun tuppaa jättämään melkoiset arvet, vaikka homman kykenisi käsittelemäänkin vähemmän muuta ympäristöään vahingoittavalla tavalla.

Kissa makaa lattialla ja tuijottaa tiukasti eteenpäin hieman pöllämystyneenä. Se on selvästi katkera, että minä taas kerran laitoin sen häkkiin ja kuljetin oudolta haisevaan paikkaan, josta palatessa se parka oksensi kolme kertaa vettä ja mahanestettä kuljetuskoppaansa. Kestänee tunnin verran, ennen kuin se on täysin oma itsensä - ruoat ja vesi ovat siihen asti hyllyllä.

Tarkoitus on kuitenkin saavutettu, sillä seuraava eläinlääkärikäynti pitää suorittaa vasta kahden vuoden kuluttua, mikäli mitään merkkejä sairauksista sun muista ei ilmaannu. Eläinlääkäriasema Arkki Ymmerstassa Kauniaisten kupeessa oli tosi mukava ja halvin tähän mennessä löytämistäni: 117 eurolla Faust sai yhden rokotuksen sekä rauhoituksessa tehdyn hammaskiven poiston (sillä on kuulemma hyvät hampaat, ainoastaan yksi reiänkaltainen löytyi, eikä sillekään kuulemma tarvitse tehdä mitään) ja turkin selvityksen. Oletin, että otus tulee ajeltuna kotiin, mutta takut saatiinkin selvitettyä kammalla ja saksilla ja nyt kissa on sileä ja hieno, hieman hilseilevä tosin. Lääkäri ehdotti syöttämään helokkiöljypullon loppumisen jälkeen lohiöljyä ihon hilseilemisen vähentämiseksi. Nyt kampaaminenkin sujunee taas muutaman kuukauden verran ilman aivan kauheita kamppailuja.

Faust on myös lihonut ns. ihan sikana viime toukokuusta, ilmeisesti siis hoidossa ollessaan: viimeksi paino oli 5,6 kg, mutta nyt peräti 6,35 kg! Ei ihme, että sylissä pitäminen tuntuu aika raskaalta…

Irkissä äskettäin, vasen käsi iskee jälleen:

Tiuku> sampo, mitä sä tuohon turbulenssipaperiin teit?
Tiuku> kirjoitinpa ensin “tuhon turbulenssipaperiin”
Tiuku> olisi röh sellainen
jaakob> tuhon turbulenssipaperi <3
Tiuku> sampolla on tämä hullu tiedemies-vaihe päällä (;

Vaikka töissä kului aikaa viisitoista yli kahdeksasta kuuteen, piti silti vielä käydä kaupungilla katselemassa euroviisuvälipäivän menoa Sannan ja Wallun seurassa. Sitä riittikin Viikatteen tahdissa tanssivista gootahtavista tyypeistä Espan lavalla sambakulkueeseen - minä tosin olin vasta niin myöhään paikalla, että missasin kaikenlaista kivaa, kuten hevikanteleyhtyeen.

Kaupungilla oli silminnähden mainio fiilis. Humalaisia ei peruspeikkojen lisäksi pahemmin näkynyt, mutta kadut olivat täynnänsä väkeä ja ruuhka oli paikoin pahempi kuin vappuna. Tykkäsin joka tapauksessa. Huomenna katsomaan Värttinää sun muuta ja sitten jonnekin finaalia ihmettelemään.

Kävin Faustin kanssa eläinlääkärissä ensimmäisen kerran ikinä. Edemenneen koirani kanssa tuli Porvoossa muutaman kerran lääkärissä vierailtua, mutta yllättävän paljon jänskätti kissan kanssa eläinlääkäriin meneminen, vaikka kyseessä olikin vain perustarkastus rokotuksineen. Kissan tavoin en kuitenkaan painautunut lattiaa vasten, vaikka olinkin vähintään yhtä kiltti eläinlääkäriä kohtaan kuin se. Mokomakin Faust, minun se ei kyllä anna koskea mahaan tai tassuihin (vaikka se kieltämättä suhtautui eläinlääkäritädinkin kopelointiin tassujen osalta melko negatiivisesti), mutta vieraan naisen käsissä oltiin kyllä niin nätisti. (: No, kyllähän kissaa selvästi jännitti ja pelotti, mikä onneksi ei purkautunut riehuna vaan sivistyneesti hyvin hiljaa, pienenä ja paikallaan olemisena.

Viidelläkymmenelläkahdella eurolla saatiin siis rokotus kissaruttoa vastaan sekä sydänäänten kuuntelu ja yleinen terveystarkastus. Painoa oli 5,4 kiloa. Hammaskiveä pitäisi kuulemma poistaa noin satasen arvoisella poliklinikkakäynnillä. Eläinlääkäri ehdotti, että samassahan tuon kissan sitten harjaakin oikein kunnolla, kun se pitää joka tapauksessa kivenpoistoa varten nukuttaa. Ennen syksyä täytyy se varmaankin sinne viedä, mistähän se ylimääräsatanen löytyy…

Olin jokseenkin helpottunut, ettei lääkäritäti haukkunut minua siitä, etten saa Faustia harjattua kovinkaan usein, vaan suhtautui varsin myötätuntoisesti takkujen leikkaamiseen ja ylipäänsä Faustin ylpeään luontoon. Ehken ole niin kovin huono kissojen kanssa - ehkä on tosiaan totta, että se nyt on omalla tavallaan hankala tuon harjaamisen ja itseensä epämiellyttävillä tavoilla kajoamisen suhteen verrattuna moniin muihin kissoihin. Toisaalta sen helppous on vailla vertaa kuunneltuani työkaverien kertomuksia sisään protestina pissailevista ja asioita pudottelevista kateista. Tuo nyt lähinnä olla möllöttää noin 22/24, välillä vähän maukuu ja kerjää huomiota ja rapsutuksia sekä juoksentelee kerran päivässä energiansa vähäisemmäksi.

Faust on huomattavasti seurankipeämpi minua kohtaan nyt Sampon ollessa poissa. Olen toki tällä viikolla myös ollut liesussa pitkiä aikoja. Onneksi en joutunut tänään töihin aamuisen kenttätyökurssin haastattelun ja eläinlääkäriajan vuoksi (työkaveri oli taas kipeä, mutta ennen kuin minulta töihintuloa kysyttiin, olin jo ehtinyt sopia haastateltavan kanssa treffit kymmeneksi), muuten olisi sunnuntai ollut ensimmäinen edes etäisesti kotipäivän kaltainen Sampon lähdön jälkeen. Ei ihme, jos selkä vähän kissalla hilseilee - kyllä minäkin stressaisin, jos yhtäkkiä lähes joka päivä kotosalla ollut ihminen katoaa kokonaan ja se toinenkin kävisi paikalla lähinnä nukkumassa.

No niin, kissalle löytyi hoitopaikka erinäisten kuvioiden jälkeen - se pääsee vaanimaan Tumpin hiirtä Maunulaan. Kukahan asukkaista stressaantuu eniten?…

Teppo juttelee kansatieteen proseminaarissa rakennususkomus-tutkielmaa käsiteltäessä:
“Vastaajat ovat aika suurpiirteisiä - jos maakiven alta sanotaan löytyvän “elukoita”, sehän määrittää kaikki sen kiven alle mahtuvat elukat. — Mutta ei me päästä niihin kertojiin käsiksi kuin haastamalla ne spiritistiseen istuntoon.”

Mukava, qatarilaissyntyinen vartijamme Faisal on mainio juttumies. Äsken puhuessamme lapsista (miehellä on kaksi alle 2,5 -vuotiasta poikaa) Faisal kertoi kuulleensa kaupassa totuuksia. Isä, äiti ja kenties kolmevuotias poika työntelivät kärryä käytävällä, jossa hyllyjä tutki myös hyvin tiukkoihin pillifarkkuihin sonnustautunut rokkarijätkä, jonka housut eivät jättäneet mitään arvailujen varaan. Pikkupoika tuijotti miestä arvioivasti aikansa ja totesi kovaan ääneen, että “tuolla miehellä on paljon isompi pippeli kuin isillä”. Vanhemmat ilmeisesti arvostivat ja poistuivat punaisina paikalta. (:

Kätketyt kasvot lähestyy. Hain puvun keskiviikkona Omniasta. On se aika nätti, kengätkin löytyivät yllättävän helpolla K-Kengästä, mutta tänään pitäisi ostaa myös asuun sopivat korut. Kunhan töistä pääsen, suuntaan siis keskustaan ja saman tien myös Aprilliin, sillä Conissa viimeksi näkemäni venetsialaiset naamiot vat tehneet katoamistempun. Jonkinlainen naamiovärkki on siis ostettava, tai lähinnä tehtävä - ajattelin hankkia samalla vähän paljetteja ja höyheniä ja selvitä halvemmalla ja toivottavasti myös paremmalla lopputuloksella.

Ongelmia tuottaa lähinnä sunnuntain aikataulu. Koska peli siirtyi lauantaista sunnuntaihin, samana päivänä järjestetään myös yhdeksäs Hiiden hirven hiihto, josta Sommelon puheenjohtajana minun on varsin noloa olla pois. Siispä menen kahdeksitoista sinne ja tulen noin kahdeksi tai viimeistään puoli kolmeksi pelipaikalle. Jännitystä herättää se, miten vaihdan pukuni ja millainen hiusmuotini mahtaa olla… En ole vieläkään päättänyt, menenkö hiihtoihin muinaispuvussa vai normivaatteissa  ja mitä ihmettä teen kampaukseni kanssa. Isäkään ei haluaisi antaa pakkasilmalla äidin autoa lainaan, ettei se jää kadun varteen. Apua. Katastrofin ainekset ovat valmiina.  

Houkuttaisi värjätä pää taas pitkästä aikaa punaiseksi. Olen sentään (jos lapsuuden punapigmenttiä ei lasketa) viihtynyt punaisessa tukassa 15-vuotiaasta 19-vuotiaaksi ja taas muistaakseni parikymppisestä varmaankin 23- ta 24-vuotiaaksi. Blondi alkaa kyllästyttää.

Helpointa oli kuitenkin näin aluksi vaihtaa Second Life -avatarin tukanväriä. Jotakin tälläistä voisi oikeaankin elämään harkita. Samoin voisi tukan tikkusuoruudelle tehdä jotakin.

Ihan kiva avatartukka, mutta kukahan tuo käheä bööna on? Oman ulkonäön editoiminen muuttuu yhä vaikeammaksi ja vaikeammaksi, kun siihen yrittää panostaa - liikkuvia osia on liian vähän ja itsestään on vaikea tehdä näköistä. Nukkeleikki on kuitenkin äärettömän hauskaa. Ircissä oli osa kavereista sitä mieltä, että avatareissa ei edes pitäisi pyrkiä todenmukaisuuteen, vaan esimerkiksi South Park -tyyliset hahmot olisivat toimivampi ratkaisu. Vastustan, sillä väitän, että aika monelle muullekin SL:ään hurahtaneelle tytölle (ja miksei pojallekin) on nimenomaan ihmismäisellä ulkonäöllä ja sen omatoimisella muokkaamisella suuri merkitys. Barbileikkiä tietokoneella, sanoisin. Ja kovin kiehtovaa sellaista.

Kävin vilkaisemassa yhä pahasti kesken olevaa Second Swedeniä. Vähän ankealta näyttää, vaikka koivut ovatkin kauniita. Olen päättänyt, että Caledonin tontilleni (jollaisen luultavasti saan noin kuukauden päästä maanosan omistajan sanojen mukaan, jee!) pitää ensin rakentaa sauna, mutta huussikin olisi kyllä oleellinen, ainakin paremmin tehtynä kuin tuo ruåtsalainen yritelmä. Kuinkahan mahtaa tila maillani riittää, vai käykö homma turhan
kalliiksi…

Tapasin järjestelmän sisäisten viestien merkeissä ohimennen tytön, jonka väitettiin olevan suomalainen, mutta joka minulle puhui englantia. En ole ehtinyt vielä nähdä häntä, hm, Second-livenä (?…), mutta löysin Caledon Moorsista tänään neidin talon, jonka ympärillä kasvaa pajupuita ja patiolta on järvinäköala. Arvostin lippua, jonka perusteella koko paikan ylipäänsä löysinkin.

Jee! Vierailimme tänään kansatieteen kenttätyökurssin puitteissa Malmin lentoasemalla, joka muuten on Suomen toiseksi vilkkain kenttä Vantaan jälkeen, vaikkei matkustajaliikennettä paljoa olekaan. Pääsimme käväisemään lennonjohtotornissa, jossa saimme seurata (hyvin hiljaista) liikennettä, kuunnella radioliikennettä ja katsella tutkankaltaisesta jutusta koneiden liikehdintää samalla kun kuulimme lennonjohtajan työn perusteista. Olipa mielenkiintoista ja jännää, kyllä tämä laivan komentosillat voittaa. Minulla on myös paha aavistus siitä, että harrastajahaastatteluissamme meitä yritetään saada pelkääjän (nimenomaan!) paikalle mukaan, josta kieltäytynen, vaikka Paulista (joka ei olekaan käynyt folkin kenttätyökurssia, joten sain sittenkin haastattelukokemuksettoman parin) ajatus kuulostikin hyvältä. Muut koneet nyt ajatuksena ovat käsitettävissä, mutta eritoten minua ei houkuta alle 450kg matkustajineen ja bensoineen painava ultrakevyt häkkyrä.

Kävin myös pankissani Malmilla, kun satuin kerrankin lähettyvillä olemaan (ja törmäsin lisäksi bussissa Doniin - aina voi asua ihan muualla ja löytää toisensa satunnaisesta lähiöstä). Selvitin, että opintolainani takaisinmaksu alkaisi periaatteessa joulun 2008 tienoilla, mutta saan siirrettyä sitä näppärästi taas kahdella vuodella eteenpäin, jos menen syksyksi Bäckedaliin. Niin, tosiaan, hakemuksenkin voisi kirjoittaa. Samoin kuin kasan kaikenlaista muuta rästissä olevaa - saakelin SL ja taipumukseni koukuttua kaikenlaiseen liikkuvaan.

Ei sinänsä, kävin tänään luomassa myös loimen puolivalkaistusta langasta syntyvään pellavakankaaseemme kudonta-asemalla, kolmessa ja puolessa tunnissa selvisin. Toivottavasti laskin homman nyt oikein. Minulla on satunnaisesti pahemmanlaisia hahmottamisongelmia peilikuvien ja laskemisen kanssa. Pitäisi ehkä treenata päätään niiden suhteen eikä vain todeta, että “en osaa”, mutta jälkimmäinen on tälläisessä elämänrytmissä huomattavasti näppärämpää.

Keskiviikkona vihdoin viimein kypsyysnäyte alta pois ja samalla luultavasti viimeinen kansatieteen perusopintojen tentti, sitten on sekin kokonaisuus plakkarissa - ainakin siinä tapauksessa, että saisin luettua vähän ahkerammin.

Ohhoh, löysimme netistä Tapahtuma.tv -nettipalvelusta Aurora-näyttelymme mainosfilmin (formaatti .wmv). Aika kiva. Tulkaa käymään, 3.6 asti on aikaa. Suosittelen lämpimästi myös Paul Demidovin ja Lina Laxin Visiittejä - tuossa videolla vierailevat hekin. Hinnat ovat kylläkin 5 € aikuiselta ja 4 € opiskelijoilta sun muilta vaivaisilta, eivätkä lainkaan tuolla sivulla esitetyt vanhat maksettavat. Jos satun olemaan töissä ja on kaverini, saattaa käymään päästä ilmaiseksikin. (;

Vaikka tehokkuus on minimissään, etenevät jotkut asiat silti siedettävällä vauhdilla.

Jugendpukuni Omnian pukuompelulinjalla on lähes valmis, eilinen helmanmittaus oli positiivinen kokemus. Olenpa unohtanut senkin teettämisestä kertoa - marjapuuronvärinen 1900-luvun vaihteen päivällispuku maksaa 150 euroa teoltaan plus kankaat ja muut tilpehöörit. Ne olivatkin sitten noin kaksinkertaisesti sen hintaiset, mitä alunperin kuvittelin - sattuu.

Nukkekoti on vähän jämähtänyt Second Lifeen uppoutumiseni vuoksi, mutta yläkertaan on syntynyt takka ja alakertaan löytynyt Pringles-purkki kakluunin rungoksi. Sampo sai idean hyvin kevyestä oranssista kankaasta, tietokoneen minikokoisesta tuulettimesta ja ledivalosta. Ehkä tämä valaistus- sun muu tulentekopuoli kuitenkin odottaa, että saan sisätilat muuten kondikseen.

Töitä on tälle kuulle liian vähän, joskin ainakin yksi päivä lisää, eli ensi perjantai, napsahti työkaverin saatua kunnon sairausloman ilmeisesti pitkittyneen flunssan aiheuttaman sydänpussin tulehduksen takia (kauhistus). Rahapula uhkaa eritoten tuon jugendpuvun maksun vuoksi.

Jennin kanssa päätimme kutoa pellavakangasta tämän kevään kudonnassa. Menen luomaan loimea Katriina-opettajan kanssa perjantaina ja omatoimisesti lauantaina - ehkä tässä edistyttäisiin jo jollakin vauhdilla verrattuna syksyn villakangasjumitukseen. Aloin myös haaveilla, että joskus voisi kutoa pelkkää mustaa villaa ja tehdä siitä sitten vaikka takin.

Viime viikon maanantai-tiistain näyttelyihin ja Museoliiton museohistoriaprojektiin keskittynyt museologian seminaari oli osin mielenkiintoinen, osin turhauttava puhtaasti luennoitsijasta riippuen. Jyväskylän parasta antia oli kuitenkin Tomin näkeminen sekä Keski-Suomen museolla tapahtunut illanvietto, jossa keskustelin mielenkiintoisia oman museomme Carinan ja Eevan kanssa nimenomaan näyttelyrakentamisen tiimoilta. Vaikken harmikseni ehtinytkään käydä Suomen Käsityön museossa, ostin kuitenkin museokaupasta kasan yllättävän hienoja muinaispukukortteja. Lisäksi kotimatkalla Sannan ja Mariannan kanssa tuli vouhkattua oikein urakalla kansatieteestä, museologiasta, museotyöstä ja humanistien arjesta. Sanna herätti pahennusta korottamalla ääntään sopivissa kohdissa tyyliin “professori XXX!” - “täynnä kusta!” Tämä oli toki varsin viihteellistä. (:

Sain myös viikko sitten vihdoin viimein lähetettyä digitaalisen viestinnän harjoitustyöni ja harjoitteluraporttini eteenpäin… Eihän tässä mennytkään kuin kaksi vuotta, eikä koko linjaa ole enää edes olemassa. Trallalaa. No, saavutus tämäkin.

Sampo on kirjoittanut viimeiset puolitoista viikkoa lähes yötä päivää (eli yleensä tullen silloin nukkumaan, kun minä lähden töihin) Suomen Akatemian hakemusta. Kolmen vuoden pesti vuoden 2008 alusta alkaen olisi toki kovin toivottava - katsotaan, nappaako. Se selviää tosin vasta syyskuussa, joten hengitystä ei kannata vielä pidätellä. Lontoo selvinnee ensin, toivottavasti alle kuukauden sisällä.

Olisi aika pop, jos ehtisin vaikka käydä joskus kirjastossa ja SKS:llä ihan vain oman seminaarityön - sen, jonka piti olla jo viime keväänä valmis - ja kansatieteen proseminaarin tiimoilta. Lukea ei vain tahdo ehtiä. Kansatieteen kenttätyökurssin aihe sentään on mielenkiintoinen ja sain pariksenikin toisen folkloristin, joten ei tarvitse nyypiöiden kanssa haastatteluja väännellä: dokumentointimme aiheena on Malmin lentokenttä ja sen oheistoiminta. Minulle ja Paulille napsahti harrastajahaastattelujen tekeminen erään toisen parin ohella. Ensi maanantaina menemmekin sitten tutustumiskäynnille kyseiseen historialliseen miljööseen.

Pidin äsken myös pienen henkilökohtaisen bileen katsottuani weboodista päässeeni läpi äidinkielen murretentistä (suomen kielen kehitys ja vaihtelu) vähäisestä lukemisesta huolimatta. Ensi viikolla käyn tekemässä kypsyysnäytteen ja potkiskelen niitä digiviestinnän merkintöjä rekisteriin - sitten ei enää tarvitse huolehtia noistakaan kandiin kuuluvista kokonaisuuksista. Huikealla 140 opintoviikollanihan (mikä saavutus seitsemässä vuodessa!…) minun ei enää tarvitsisi käytännössä tehdä kovinkaan paljon, mutta haluaisin silti nuo kansatieteen ja museologian aineopinnot tutkintooni sisältyviksi. Niistä saattaa kuitenkin olla jopa jonkinlaista hyötyä näin työelämänkin suhteen.

Kiitos pelitarjouksista; Arkham Horrorin haen Esalta huomenna, Tandalta löytyi sattumalta kivikausi-Carcassone ja Maaritkin lupautui lainaamaan Settlers of Catanin, kunhan saan sen haettua. Lautapelijoulu. (:

14:35

En pääse (mielestäni oikealla, mutta vuosia vanhalla) salasanallani blogilistalle sisään, joten tein sinne nyt uuden tunnuksen ja lykkäsin siten systeemiin uuden osoitteen. Otsake Tiuku - lasia ja tulta tuo nyt siis tänne, päivittäkääpä listajuttunne. 

Rasittaa. 3,5 vuotta elämääni on jossakin Grotin syövereissä päiväkirja-arkistojen muodossa. Olisi äärimmäisen kivaa saada asiat takaisin, Grotilla olleita valokuvia myöten. Vastaava henkilö sanoi taannoisessa bileessä, että “ai niin”, mutta hiljaiselta näyttää.

Sattuisiko joltakulta löytymään lainaksi Arkham Horroria tai Settlers of Catania? Voisin jouluna kokeilla pelata elämäni ensimmäisen kerran jotakin niistä. Carcassone minulle luvattiin jo ystävällisesti lainaan. Nouto järjestyy 22.12 jälkeen pääkaupunkiseudulta, kunhan olen hakenut äidin auton lainaan. Palauttaa voin 26.12 jälkeen.

Suviko otti kuvan bileissä: sohvapöytämme.

Suvilla on näemmä myös kuva histelvaatteistani, joskin minun on vakavasti korjattava, että ne eivät ole larppivaatteita noin pääsääntöisesti, vaan historianelävöittämis-sellaisia. Kaapissa on toki myös larppivaatteita, mutta ne on tehty nimenomaisesti jotakin peliä varten ja niitä voi yhdistellä keskenänsä sitten, kun niitä peleissä tarvitaan. Histelit sen sijaan ovat noin pääosin living history -tyylin historianelävöittämistä varten, mikä tarkoittaa minulla kaikenlaisen mukahahmoilun välttämistä ja ihan omana itsenäni pysymistä esimerkiksi markkinoilla.

No, totta kai minä larppaankin noilla, mutta silti. Historianelävöittämisvaatteita ne ovat, ni.