Tiuku

Vanha vuodenvaihde meni jo tuossa pyhäinmiestenpäivän kieppeillä kekrissä, kun satokausi päättyi ja alettiin hoidella talvivalmisteluja ja siirtyä pimeän ajan töihin. Siihen vuodenvaihde minusta edelleen loogisemmin istahtaisi; syksyllä on helpompi aloittaa uusia asioita ja siihen kaiken maailman koulujutut, työprojektit, kurssit sun muut ajoittuvatkin, kun väki palaa lomiltaan sorvin ääreen. Keinotekoiselta tuntuu tämä vuodenvaihteen juhlistaminen keskitalvella (as if täällä mitään talvea nyt olisikaan). Joulu riittäisi talvijuhlaksi minulle varsin hyvin, jos loka-marraskuun harmauteen ajoitettaisiin pari iloista bilevapaapäivää.

Piti mennä Loviisaan, mutta iski riidan lisäksi flunssahdus. Nyt vietellään sitten aattoa hiljakseen kotosalla kuunnellen jatkuvaa pauketta. Ostin kaupasta monta juustoa ja viiniäkin voisi ehkä lipittää - lupasin Sampolle katsoa sen kanssa Da Vinci -koodin, eikä sitä varmaankaan selvin päin kestä. (:

Jenniltä huomaamani uudenvuodenmeemi tällä sivulla.

Raagh. Saisinko ostaa jostakin pään, joka ei hajoaisi pikkupettymysten summaan, tai vaihtoehtoisesti ihmissuhteen, jossa toinen ihminen ei olisi vielä minuakin vaikeampi? Pelkään, että jossakin vaiheessa tulee raja vastaan, vaikka kuinka yrittäisinkin purra hammasta ja olla loukkaantumatta siitä, että oletettuja asioita ei tapahdu, menemisiin ja tulemisiin ei haluta sanoa juuta eikä jaata edes päivää etukäteen tai että juttuja perutaan viime tingassa. Vaikka päässä muuten olisikin vikaa, minulla ei sentään ole neurooseja. Ihan helevetin hyvää uuttavuotta, joo. Paitsi että oikeastihan se meni jo kekrin tienoilla syksyllä, että mitäpä tätä muutenkaan juhlimaan.

Taas on ikävää sydämentykytystä iltaisin. Pitäisi varmaan mailata lääkärille ja pyytää lisää betasalpaajia.

Kukaan ei osannut antaa minulle edes mitään histeliä joululahjaksi. Kaikkiko tässä pitää tehdä itse? (Joo, Ihan Kaikki.)

En tykkää, kun kituttaa. Voisi tietysti laittaa sen kuuluisan rautanaulan varpaankynnen väliin.

Juhlapyhät ja muut tavallisuudesta poikkeavat ajanjaksot eivät ilmeisesti ole minulle hyväksi, etenkään, jos niihin liittyy odotuksia ja väsymystä aikaansaavia elementtejä. Paluu arkeen on liian usein raastavaa. Iltapäiväll kotosallaolo vielä sujui kirjojen ja ruokien järjestelemisen parissa, mutta töissä olisin mieluiten painunut pöydän alle korvatulpat päässä tuijottamaan nettiä päästäkseni pois reaalimaailmasta ja sosiaalisista tilanteista. Lunta ei ole vieläkään, ja tammikuu, kuukausista ankein, painaa päälle. Deadlinet, joita olen jo reippaasti siirrellyt, koittavat kovin pian, mutta minä vain nukkuisin 12 tuntia vuorokaudessa ja pakenisin todellisuutta (siihen tosin on jälleen perjantaina töiden jälkeen Österin ja luultavasti myös Colour me Kubrickin muodoissa mahdollisuus - mutta vasta perjantaina). Huomenna töitä riittää yhdeksitoista tunniksi. Voisipa senkin ajan vain nukkua ja lukea.

Kunpa en vajoaisi tämän enempää, siihen ei olisi varaa. Kuten ei sinänsä koskaan.

Paha, lumeton keskitalvi. Paha, paha.

Joulu meni, nyt väsyttää. Töitä on kuitenkin. Meemi kiertää, joten täytänpä minäkin.

Millainen herätyskello sinulla on?
Kännykkäni toimii herätyskellonani. Sampolla on musta tavallinen neliönmallinen kello, jota ehkä kerran kolmessa kuukaudessa käytän varmistamaan heräämiseni.

Mikä on inhottavin ominaisuus ihmisessä?
Tekopyhyys kuuluu kärkeen. Jouluaattoaamuna radion toivelauluohjelmassa nainen pehmeällä äänellään selitti, miten hän kyllä muistaa yksinäisiä joulunviettäjiä - ei tosin teoin, mutta ajatuksin. Nainen koki tarpeelliseksi vielä selittää, että “ette te ole yksin, olette ajatuksissani”. Todella uskottavaa välittämistä, kun rouva hetkeä aikaisemmin oli kertonut, millainen 10 hengen perhejoulu häntä odotti.

Oletko sosiaalinen?
Toisinaan hyvinkin. Viihdyn silti hyvin yksikseni, ehkä kyseessä on perheen iltatähden syndrooma. Silti minusta on kenties mukavinta olla omassa asunnossa kahdestaan niin, että puuhailen omiani ja toinen omiaan eri huoneissa.

Jos saisit sisustaa huoneesi uudestaan, miten sisustaisit sen?
Haluaisin makkarista intialaistunnelmaisen ja olkkarista jotenkin enemmän tummaa puuta ja englantilaista kirjastotyyliä sisältävän. Seinät olisi kiva maalata, jos olisi siihen lupa. Joskus haluan myös sellaisen puolimaalaisromanttisen, tummalla tai maalatulla puulla päällystetyn tupakeittiön isoilla työtasoilla.

Oletko koskaan tappanut eläintä?
Kyllä.

Jos olet niin miksi/milloin?
Koiraani lopetettaessa olin läsnä, kun isä ampui sen, mutten tappanut sitä konkreettisesti itse. Töissä jouduimme kerran tappamaan loukkaantuneen oravan, jonka työkaveri löysi pihalta, joskin siinäkin puuhassa olin lähinnä vain läsnä. Olin kuitenkin henkisesti valmistautunut tappamaan otusparan itse. Hiiriä olen pyytänyt loukulla. Ötököitä tulee tapettua aktiivisesti ja kalojakin silloin tällöin.

Harrastatko irtosuhteita?
En ole koskaan pitänyt konseptista, ei sovi minulle.

Jos saisit muuttaa maailmaa, miten muuttaisit sitä?
Vaikka miten. Jos pitäisi valita vain yksi asia, haluaisin korottaa naisen aseman yhdenveroisesti arvostetuksi miesten kanssa, siis molemmat sukupuolet yhdenveroisiksi ilman ajatusta erityisestä erilaisuudesta. Se muuttaisi maailmaa paljon jo itsessään.

Mitä lehtiä luet?
Verkosta luen Hesaria. Paperilehdistä minulle tulee ihan tarkoituksella tilattuna Roolipelaaja ja Glorian Ruoka&Viini. Asiakaslehdistä luukusta kolahtavat Yhteishyvä ja Pirkka, ehkä Ylioppilaslehdenkin voi alskea asiakaslehdeksi (ammattiliiton lehteä en erityisemmin lue, vaikka se kotiin tuleekin). Lisäksi luen kannesta kanteen siskon antamat Kumppanit ja Trendit sekä National Geographicit sekä Sampon Yliopisto-lehdet. Yhdistyslehdistä kotiin kannetaan Harmaasusien Airut ja Marvin. Hiidenkiven tilauksen tahtoisin, mutta se on liian kallis.

Pidätkö enemmän rajuista vai hellistä tytöistä/pojista?
Vähän molempia pitäisi olla, mutta lyödä ei saa.

Millaisia naapureita sinulla on?
Hyvä kysymys. Eräs vanhahko mies juttelee aina, kun törmäämme. Samassa kerroksessa näyttää asuvan pieni vauva vanhempineen ja seinän takana ulko-ovessa olleen tupari-ilmon perusteella nuori pariskunta sekä yläkerrassa nipohko täti, mutta mitään selkeitä havaintoja ei ole muista kuin ensimmäisestä tapauksesta.

Tuletko toimeen heidän kanssaan?
Ainakaan valituksia ei ole tullut, vaikka käymmekin normiaikataulun mukaan tarkasteltuna keskellä yötä suihkussa ja saunassa.

Kurkku vai tomaatti?
Yleensä kesätomaatti, sellainen kypsä ja mehukas, mutta jos sellaista ei ole, kurkku.

Milloin lakkasit uskomasta joulupukkiin?
En itse asiassa muista. Varmaankin hiljakseni totuin ajatukseen; ylipäänsä minulle selitettiin, että joulupukilla pitää olla monta apupukkia eri paikkakunnilla, sillä hän ei vain millään ehtisi kaikkialle.

Tahtoisitko muuttaa maalle?
Ehdottomasti, mutta vasta muutaman vuoden päästä. Juuri tällä hetkellä se olisi hankalaa, mutta Porvooseen päädyn mitä luultavimmin kymmenen vuoden sisällä. Olen kasvanut maalla ja haluaisin kasvattaa siellä mahdolliset kakaranikin.

Kuka on sinulle elämäsi tärkein ihminen?
Oikeastaan varsin vaikea sanoa. En ota kantaa.

Oletko itsekeskeinen?
Totta kai.

Onko sinulla vihamiehiä?
En tiedä. Varmasti on ihmisiä, jotka eivät pidä minusta, mutta en usko, että kovin moni minua selvästi vihaisikaan.

Onko sinulla erityisruokavaliota?
Laktoosi-intoleranssi johtaa maitotuotteiden välttämiseen. Tosin en ole näin jouluaikana jaksanut välittää, vaan olen napsinut juustoja ja suklaata melko surutta siitä jonkin verran kärsien - yllättävän vähän, itse asiassa. Sen lisäksi en kykene käyttämään paria teekupillista enempää kofeiinia, muuten tulee rytmihäiriöitä.

Oletko ihastunut?
Vähän, en ihan älyttömästi. Tämäkin vaihtelee päivittäin.

Kuinka hyvä olet koulussa?
Olen keskitasoa. Kykenisin parempaan, jos jaksaisin lukea, mutta olen aina ollut laiska.

Nautitko huomiosta?
Yleensä, kunhan huomiotaan eivät osoita iskemistä yrittävät ääliöt.

Kenen seurassa tulet hyvin toimeen?
Sosiaalisten ja empaattisten ihmisten, jotka osaavat puhua itsekin eivätkä vaadi jatkuvaa kaivelua.

Ihastutko helposti?
Puhtaasti siitä riippuen, onko ihminen ihastumisen arvoinen. Harvoin on sellainen tunne, että “nyt pitää kyllä välttämättä ihastua johonkin.”

Tykkäätkö ottaa riskejä?
En. Olen hyvin, hyvin turvallisuushakuinen ihminen.

Osaatko heiluttaa korviasi?
En.

Onko sinulla pakkoliikkeitä?
Alan sukia hiuksiani, jos minua hermostuttaa tai en oikein tiedä, minne käteni pistäisin. Rapsutan myös herkästi päätäni jälkimmäisen kaltaisissa tilanteissa.

Ärsyttääkö jokin?
Usein ärsyttää typeryys, sekä oma että muiden. Nyt ärsyttää itsessäni se, etten kykene saamaan luentopäiväkirjaa Taaskaan aikaiseksi.

 Millainen olit lapsena?
Naiivihko, mutta itsepäinen homssantuu - juuri eilen oli siskon miehen kanssa puhetta siitä, miten inhosin hiusteni harjaamista.

Mikä oli lapsuuden toiveammattisi?
Ihan pienenä hopeaseppä (koska velikin oli sellainen) tai laulaja. Ala-asteella halusin edelleen laulajaksi, kirjailijaksi tai piirtäjäksi. Yläasteella halusin toimittajaksi tai äidinkielenopettajaksi.

Mitä harrastat?
Historianelävöittämistä ja nykertämiskäsitöitä, roolipelaamista muutamassa muodossa, lukemista, ruoanlaittoa. Valokuvaisin, jos olisi toimiva kamera. Kirjoitin joskus, mutta nykyään se on jäänyt. Ratsastaisin, jos siihen olisi varaa, mutta ei ole.

Mikä on sinulle tyypillinen ominaisuus?
Murehtiminen, sanoo Sampo. Stressaaminen.

Tykkäätkö matkustaa?
Kamalasti. Ei vain ole rahaa tehdä sitä.

Oletko mielestäsi söpö?
Joskus.

Jos eduskuntatalo olisi ihminen, kuka hän olisi?
Paavo Lipponen? Tämä oli puhdas hetken assosiaatio.

Oletko väkivaltainen?
Raivostuessani totaalisesti saatan heittää esineellä, joka ei satuta paljoa (rätti, ohut kirja tms) tai huitaista esim. suljetulla nyrkillä rintakehään. Tarkoitus ei ole kuitenkaan aiheuttaa varsinaisesti kipua tai vahinkoa, vaan painottaa kiukkua. En koskaan lyö arkaan paikkaan tai satuttaakseni.

Kutsuisitko hautajaisiin sen henkilön, joka on eniten vaikuttanut elämääsi?
Omiin hautajaisiiniko? Hmjaa. Ehkä.

Soittaisitko häissäsi kappaletta, jota viimeisimpänä kuuntelit?
Mitähän ihmettä olisin kuuntelemalla kuunnellut… Jaa, ehkä Viikatteen ja Hynysen Suojelusenkeliä. En ihan välttämättä. (;

Harrastaisitko seksiä sen henkilön kanssa, jota suutelit viimeisimpänä?
Toki.

Menisitkö naimisiin sen henkilön kanssa, jota ajattelit ensimmäisenä herätessäsi tänään?
Ehkä. En tiedä vielä.

Kertoisitko suurimman salaisuutesi henkilölle, jota halasit viimeksi?
En muista mitään yksittäistä suurta salaisuutta juuri nyt. Ehkä, riippuu salaisuuden laadusta.

Muuttaisitko asumaan maahan, jossa kävit viimeksi?
Viimeksi taisin käydä Tsekeissä… Voisi sinne ehkä opiskelemaan tms. mennä, mutta en kuitenkaan loppuiäkseni.

Pukeutuisitko koulukuvaukseen vaatteisiin, jotka sinulla on nyt päällä?
Miksipä en - mustat sammarit ja villapusero. Tämän työliivin voisin ehkä kuitenkin jättää pois. (:

Söisitkö koko loppuelämäsi ruokaa, mitä viimeisimpänä söit?
Suklaata? En. (: En myöskään kinkkua ja imellettyä perunalaatikkoa. Ylipäänsä minkä tahansa yhden asian syöminen loppuikänsä ajan olisi todella, todella ankeaa.

Laulaisitko karaokessa kappaletta, jota viimeisimpänä lauloit?
En laula karaokea.

Löisitkö henkilöä, jonka takia viimeksi itkit?
En ainakaan tuottaakseni kipua.

Suutelisitko henkilöä, jota viimeisimpänä ajattelit?
Viimeisimpänä? Hm, jos siksi lasketaan Ainolta kortin ostanut täti, en, mutta jos tätä ennen ajateltu henkilö, kyllä.

20:10

Syökää, lukekaa, levätkää, jutelkaa. Söin itsekin, nyt avaamaan lahjoja. Jänskää. (:

Vaikken muuten ole uudesta sketsisarjasta innostunutkaan, löytyy Ketosen&Myllyrinteen tuotannosta näin YouTuben kautta tutkailtuna kaksi ehdotonta helmeä. Mikäli vielä ette ole ehtineet tutustua, suosittelen seuraavia: Matematiikanopettaja sekä Luomuteurastaja.

Tykkään kovasti Hesarin Kaamosajan kalenterista, jossa kettu eleettömään tapaansa elää pimeää vuodenaikaa. Nyt ollaan jo kahdeksannessa osassa, seuraava osio ilmestyy ensi keskiviikkona.

Töissä on vähän tylsää. Kuka filosofi olet -testi kertoi seuraavaa:

Kiitos pelitarjouksista; Arkham Horrorin haen Esalta huomenna, Tandalta löytyi sattumalta kivikausi-Carcassone ja Maaritkin lupautui lainaamaan Settlers of Catanin, kunhan saan sen haettua. Lautapelijoulu. (:

14:35

En pääse (mielestäni oikealla, mutta vuosia vanhalla) salasanallani blogilistalle sisään, joten tein sinne nyt uuden tunnuksen ja lykkäsin siten systeemiin uuden osoitteen. Otsake Tiuku - lasia ja tulta tuo nyt siis tänne, päivittäkääpä listajuttunne. 

Rasittaa. 3,5 vuotta elämääni on jossakin Grotin syövereissä päiväkirja-arkistojen muodossa. Olisi äärimmäisen kivaa saada asiat takaisin, Grotilla olleita valokuvia myöten. Vastaava henkilö sanoi taannoisessa bileessä, että “ai niin”, mutta hiljaiselta näyttää.

14:40
No niin, parisataa yläastelaista opastettu neljän oppaan voimin. Jotenkin sekava ja äärettömän väsynyt olotila, puhumattakaan siitä, etten ole vieläkään kirjoittanut esseetä, jonka deadline oli perjantaina. Joulunaika vaikuttaa joka vuosi kohtuullisen tappavalta, toisaalta useimmiten melko varioivista syistä. Kävin aamulla ostamassa kinkun, kun pelkäsin, ettei sopivankokoisia olisi enää illalla jäljellä (luomu maksoi noin 12 euroa/kilo, joten päälle neljäkymppiä siihen meni). Huomenna vielä töitä iltaan asti, perjantaina sitten aamusta Porvooseen hakemaan äidin autoa lainaan ja kaupan kautta kotiin leipomaan ja tekemään laatikoita. Onneksi joululahjat on jo noin pääosin ostettu ja lähes kaikki pakattukin.

Museologian seminaari työväenmuseo Werstaalla Tampereella osoittautui varsin mielenkiintoiseksi teemanaan “Marginaalit, vähemmistöt, erilaiset museot”. Raporttia ehkä myöhemmin.

Töölönrannan joulubuffetti oli oikein mukava kokemus. Ruoat olivat miellyttävästi varioituja eivätkä mauiltaan erityisen jouluisia, mutta silti fiilistä säilyttäviä. Sahrami-appelsiinigraavattu siika ja pinja-sitruunakakku jäivät erityisen positiivisesti mieleen.

Mitähän sille esseelle mahtaa käydä?…

<#irkkikanava> .noppa d2 olisiko emännyys hyvä vai huono juttu
-kanavabotti:#irkkikanava- noppa: d2 = 2; What UNIVERSE is this, please??

Kuten irkkiquote minulta useamman vuoden takaa muistuttaa:
>Tiuku> noppa kertoo miten mun pitää elää

Helsingin valituskuoro löytyy myös Youtubesta. Kiasman sivu kertoo: Tellervo Kalleisen ja Oliver Kochta-Kalleisen Helsingin valituskuoro jatkaa taiteilijapariskunnan 2005 Birminghamissa aloittamaa Valituskuoro-projektia. –Helsingissä valituksia kerättiin runsaat 2000 kappaletta, ja kuoroon ilmoittautui lähes sata laulajaa. Kuoroteoksen säveltäjänä ja kuoronjohtajana toimi Esko Grundström. — Valituskuoro-teoksen idea on kääntää ihmisten ainainen valittaminen positiiviseksi voimaksi ja yhteisölliseksi kokemukseksi. Kaikille tutut arkipäiväiset harmin aiheet kuulostavat vakavien asioiden rinnalla laulettuina melko harmittomilta, ja niihin voi suhtautua huumorilla.

Sattuisiko joltakulta löytymään lainaksi Arkham Horroria tai Settlers of Catania? Voisin jouluna kokeilla pelata elämäni ensimmäisen kerran jotakin niistä. Carcassone minulle luvattiin jo ystävällisesti lainaan. Nouto järjestyy 22.12 jälkeen pääkaupunkiseudulta, kunhan olen hakenut äidin auton lainaan. Palauttaa voin 26.12 jälkeen.

Juuri kun pari päivää sitten pääsin selittämästä Sampolle, miten kirjoittaminen pitää vain Aloittaa vaikka keskeltä virkettä, olen itse jälleen kerran samassa liemessä. Museologian esseen virallinen palautusmääre on huomenna kello kuusitoista, mutta minäpä omaehtoisesti laitoin muutama tunti sitten mailia vastaanottavalle taholle ja ilmoitin, että huomiseksi napsahtikin töitä - mikä on totta ja valkeni tänään puoli kolmen aikoihin - enkä kykene palauttamaan esseetä ennen maanantaita. En usko, että minut diskataan, sillä oletukseni on se, että museologia tarvitsee jokaisen sivuainekokonaisuuden kokoon kasavan opiskelijan. Viime keväänäkin olin esseen kanssa puolitoista viikkoa myöhässä, mitä ei tosin voine laskea erityisen kehuttavaksi saavutukseksi, vaikka sainkin kyseisestä sepustuksesta vitosen. Tämä itse hankittu “lisäaika” ei kuitenkaan edistä kirjoittamisen pakon tunnetta, joten viimeinen tunti on ymmärrettävästikin kulunut erinäisiä testejä ja höpinöitä rustaillen.

Keskiviikkona oli kaksi tenttiä, joista läpipääseminen saattaa olla vähän hiinä ja hiinä. Jännityksellä odotan. Joskus voisi opetella lukemaan ajoissakin. Essee jää nyt kummittelemaan yli viikonlopun ja rajoittanee menemisiäni ja tekemisiäni suuresti. Huomisia museon pikkujouluja en kuitenkaan jätä väliin, saahan siellä ilmaista ruokaa ja juomaa. Ilmeisesti pikkujouluihin tänään harjoitteli myös museomestarimme Antti, jonka näin ensi kerran eläissäni soittavan kitaraa. Vaikka mies leikkasikin viime talvena ponnarinsa, olen silti sitä mieltä, että jos ikää olisi parikymmentä vuotta vähemmän ja herra ei olisi naimisissa ja useamman lapsen isä, ihastuisin siihen mieheen. Mainio musiikkimaku, sopiva huumorintaju, kiva ulkonäkö ja vielä kitarointitaito - mitäpä muuta sitä tyttö voisi toivoa. Onneksi (kenties ensimmäistä kohtaa osin lukuunottamatta ;) kotoakin löytyy tuollainen mies.

Maanantaina matkaan Ainon kanssa museologian puitteissa Tampereelle marginaaleja, vähemmistöjä ja erilaisia kokoelmia käsittelevään seminaariin. Neljän juna tuo takaisin, sillä päivä oli yksinkertaisesti ainoa, jonka Sampo ja minä saimme sovitettua omiin ja kavereidemme aikatauluihin: junalta marssin siis suoraan ravintola Töölönrannan joulubuffettiin, jonka Stockan kortilla saa vähän halvemmalla. Aikatauluja murskaa myös Sampon varvasleikkaus, joka aiheuttaa miehen täydellisen käyttökelvottomuuden ainakin kolmeksi päiväksi keskiviikon jälkeen. Toivon kahta asiaa: sitä, että Sampo siivoaa jonkin verran ennen liikuntakyvyttömyytensä toteutumista, sekä sitä, että mies on jouluaattona edes semijalkeilla. Se olisi aika kivaa. Kivaa olisi myös, etten stressaisi liikaa jouluruoasta ja muista valmisteluista, mutta se lienee enemmänkin kiinni minusta itsestäni.

Nngh. Jos edes yrittäisi tuota aloitusta ennen saunaa ja unta.

Hesarin joululahjatesti kertoi minulle seuraavaa:

“Käytöksessäsi ei ole vuoden aikana ollut juurikaan moitittavaa. Siitä kiitoksena saat VIISI LAHJAA. Tonttujen raportti kertoi seuraavaa:

Olet ollut huomaavainen ja hyvätapainen muita ihmisiä kohtaan. Kohtele jatkossakin muita, kuten haluat itseäsi kohdeltavan.

Olet harhautunut rikoksen poluille. Vielä voit tehdä täyskäännöksen ja palata hyveelliseksi kansalaiseksi. Joulupukkikin muistaa sinut silloin paremmin.

Rikoksen polut tulevat työpaikan kynien ottamisesta omaan käyttöön, punaisia päin kävelemisestä, väärin pysäköimisestä ja, hm, dammsuugaamisesta. Olen paha.

Kohdassa “oletko kiltti?” voi raksia ruudun “olen syyllistynyt kansanmurhaan” (:

Nyt kaikki äänestämään: Suomen Huonoin iskelmä -kilpailu. Tuolla on aikamoisia helmiä joukossa. Valinta oli vaikea, mutta itse päädyin lopulta Anita Hirvosen De va kukku de -biisiin - vahvoina vaihtoehtoina olivat myös Fredin & Koivistolaisten Pump pump sekä Kikan Sukkula Venukseen.

Tulipa mieleeni myös vahva vaihtoehto parhaaksi kalkkunamusiikkivideoksi: Bonnie Tylerin Holding out for a Hero.

Lisää löydettyä tässä töiden lomassa: Michael Jacksonin Thriller on kyllä hieno lajissaan.

Mentalwearilla on ihan sikahieno uusi paita, joka on vain Pakko Saada: Vaikea ihminen.

Piti lukea ahkerasti tenttikirjaa ja olla kirjoittamatta mitään tänne hingusta huolimatta, mutta pakkohan nyt on:

“Munat kuuluivat oleellisena osana myös suomalaisen rahvaan pääsiäiseen. Ajatus oli se, että mikäli tuolloin oli talossa munia, riitti niitä myöhemminkin vuoden varrella. Päämäärän saavuttamiseksi olivat kaikki keinot luvallisia. Äärimmäisen esimerkin muodostavat allegoriat, joissa talon naisväki kopeloi lintujen munien puutteessa pässin, sonnin tai jopa talouden miespuolisten jäsenten kiveksiä. Useimmiten lienee sentään munantarve pystytty korvaamaan kanojen puuttuessa luonnonvaraisten lintujen munilla.”

(Teppo Korhonen 1999: Tekniikkaa, taidetta ja taikauskoa. Hyvän ja pahan symbolit pääsiäiskortissa. SKS.)

Teppo Korhosen artikkeli Suudelma eleenä kirjassa Näkokulmia kulttuurin tutkimukseen (1997) sisältää mainiota triviaa.

“Koskettelu on kulttuurisidonnainen asia. Jourard tutki pariskuntien koskettelua kolmen eri kaupungin kahviloissa. Puerto Ricon San Juanissa koskettelufrekvenssi oli 180 kertaa tunnissa, Pariisissa 110 ja Lontoossa puhdas nolla.”

Antiikissa otsasuudelmaa annettaessa tartuttiin suudeltavan korvalehtiin.

Suviko otti kuvan bileissä: sohvapöytämme.

Suvilla on näemmä myös kuva histelvaatteistani, joskin minun on vakavasti korjattava, että ne eivät ole larppivaatteita noin pääsääntöisesti, vaan historianelävöittämis-sellaisia. Kaapissa on toki myös larppivaatteita, mutta ne on tehty nimenomaisesti jotakin peliä varten ja niitä voi yhdistellä keskenänsä sitten, kun niitä peleissä tarvitaan. Histelit sen sijaan ovat noin pääosin living history -tyylin historianelävöittämistä varten, mikä tarkoittaa minulla kaikenlaisen mukahahmoilun välttämistä ja ihan omana itsenäni pysymistä esimerkiksi markkinoilla.

No, totta kai minä larppaankin noilla, mutta silti. Historianelävöittämisvaatteita ne ovat, ni.