Tiuku

Istun Topelian kirjastossa selaamassa graduaineistoa Suomen Kansan Vanhojen Runojen Raja-Karjala -osioista. Silmäni sattui leppäkertulta tiedusteluihin, jotka meille ovat tuttuja herttaisina lastenrunoina, leppäkertun lennätyksenä ihan vain lentämisen vuoksi. Tytöt ovat näemmä Pohjois-Karjalassa (Nurmes, Kiihtelysvaara ym.) tiedustelleet punaisilta pörriäisiltä nimenomaan sulhasen tulosuuntaa (mikä yllätys), mutta aika vakavasta hommasta on ilmeisesti ollut kysymys ainakin Rautavaarassa:

“Lennä, lennä, leppäterttu!
Jos et lennä, niin minä tapan.”

Hui-ääk, uskaltauduin SL:ssä viktoriaanisen maanosani Caledonin tapahtumaan! Monta vierasta sim-natiivia, joille pitäisi osata puhua hyvää englantia! Kääk!

Miss Lapin Paris oli avannut uuden taidenäyttelyn galleriassaan Caledon Mayfairissa ja kutsui koko Caledonin sillä hetkellä läsnä olevan väen paikalle. Uskaltauduin siis katsomaan, miltä muut asukkaat vaikuttivat. Suuni tosin avasin vain parisen kertaa, lähinnä tervehtiäkseni, pahoitellakseni kömpelyyttäni (simissä oli niin paljon väkeä, että jumitin tehokkaasti ja kävelin toisia avatareja päin) ja toivottaakseni hyvää yötä toivoen, että tutustuisin tähän väkeen myöhemmin hiukan paremmin.

Jännittävää, pitäisi hivuttautua osaksi aivan vieraitten ihmisten muodostamaa yhteisöä… Eiköhän se onnistu. Lisäksi maanomistaja lupaili maan kuukausivuokran olevan jotakin viidentoista dollarin paikkeilla, joten siitäkin selvinnee. Viime yönä näin unta, jossa uusi sim oli julkaistu. Ihan kuin pikkuisen pyörisi pää näissä jutuissa…

Voisinpa oikeasti värjätä hiukseni yhtä punaiseksi kuin tavisvaatteissani avatarillani nykyään useimmiten on… Tosielämässä meikkaamisen satunnaisuus ja ihon kalpeus eivät vain mätsää tuollaisen tukan kanssa yhteen.

Nukkeleikki vaatteilla ja hiuksilla on äärettömän kivaa. Tosin nyt menee SL-tukkaan taas puoliturhaan rahaa, kun päätinkin muuttua RL-tukanvärivaihdokseni vuoksi myös virtuaalisesti punapääksi. (Ei, oikea tukkani ei ole oikeastaan edes punainen, vaan lähinnä ruskea - en ole täysin tyytyväinen, mutta omapa oli mokani.)

Pakkohan tätä Thorin vasaraa on lähteä katsomaan. Jaksaisikohan sitä ihan itse järjestää excun, vai odottelisiko, että joku muu…

Tein meemin, kun oli tylsää, ja Maaritilla oli sopiva.

Mukava, qatarilaissyntyinen vartijamme Faisal on mainio juttumies. Äsken puhuessamme lapsista (miehellä on kaksi alle 2,5 -vuotiasta poikaa) Faisal kertoi kuulleensa kaupassa totuuksia. Isä, äiti ja kenties kolmevuotias poika työntelivät kärryä käytävällä, jossa hyllyjä tutki myös hyvin tiukkoihin pillifarkkuihin sonnustautunut rokkarijätkä, jonka housut eivät jättäneet mitään arvailujen varaan. Pikkupoika tuijotti miestä arvioivasti aikansa ja totesi kovaan ääneen, että “tuolla miehellä on paljon isompi pippeli kuin isillä”. Vanhemmat ilmeisesti arvostivat ja poistuivat punaisina paikalta. (:

Jospa viimein sanoisi jotakin viime pelistäkin.

Kätkettyjen kasvojen järjestelyt olivat juuri niin kaoottisia kuin olin odottanutkin, mutta nimenomaan odotusten vuoksi en vetänyt moisesta hernettä nenään. Hahmo kärsi joistakin aloittelevan hahmonkirjoittajan virheistä, mutta oli selvästi ns. rakkaudella tehty (ja päälle kymmensivuinen). Kokonaisuus asettunee siis luokkaan “ihan jees” - ja pukujahan sinne mentiin muutenkin loppujen lopuksi katsomaan.

Maailmankuulu (ja sala-alkoholisoitunut) oopperalaulaja Sibyl Sanderson hämärässä.
Mikko otti kuvia, mutta tapani mukaan onnistun näyttämään kuvissa joko rumalta, lihavalta tai molemmilta. Tai ainakin isotissiseltä.

Hahmo ja pelin konsepti saivat minut kuitenkin miettimään vaihtoehtoista, tanssiaistyyppiselle pelille kenties sopivampaa hahmonkirjoitustapaa. Jos kyseessä on yhteen iltaan sijoittuva peli, ei pelaajan ole tarvis tietää  lapsuudenaikaisten parhaitten kaveriensa nimiä (kuten minun hahmossani) tai isäni ja äitini perhetaustaa, vaikka ne sinänsä mielenkiintoisia ovatkin. Toki moista voi kirjoittaa, jos on ylimääräistä aikaa, mutta mikäli muutenkin on kiire (ja yleensä on), olennaisinta olisi keskittyä henkilöihin. Vastaavankaltaisen pelin minä toteuttaisinkin tästedes kirjoittamalla hahmolle ranskalaisilla viivoilla syntymävuoden, työkokemuksen ja ajankohtaiset perhesuhteet sekä parin kappaleen luonnekuvauksen sisältäen luonteeseen kenties vaikuttaneet tapahtumat tyyliin “työpaikkakiusaaminen teki Ellenistä varovaisen ja syrjäänvetäytyvän”. Loppu hahmosta koostuisi pelkistä kunnolla kuvatuista kontakteista ja hahmon näkemyksistä ja kokemuksista näihin henkilöihin liittyen. Sosiaalisiin suhteisiin keskittyvälle pelille kun ei menneistä perhekuvioista ole pahemmin hyötyä.Jaha, nyt salonkityöpajaa vetämään.

Second Lifella voi hyvinkin olla edessään valoisa tulevaisuus virtuaalisena kohtaamispaikkana, kunhan armoton lägäys saataisiin kuriin ja moni asia muuttuisi selkeämmäksi. Ongelmia on, mutta ne eivät itse asiassa johdu niinkään paljon itse Linden Labista, vaan suuresti myös itse kansalaisista ja eritoten näiden kaupantekotavoista tai siihen liittyvästä käsityskyvyn puutteesta (miten niin nainen haluaisi kokoonsa mätsäävän moottoripyörän, hä, ihan hyvin voidaan myydä niitä vain miehille?)

Kaupanteko on siinäkin mielessä aikaavievää (mikäli kuvien pitkään kestävää latautumista ei tässä oteta huomioon) että esimerkiksi kylttejä eri osastoille ei ole liikkeisiin pahemmin vaivauduttu pystyttämään. Kaiken maailman muovikorsetteja joutuu siis väkisin katselemaan etsiessään osastoa, josta itse kaipaamiaan vaatteita löytyisi. Jos minulla olisi aikaa perehtyä SL:ään paremmin, voisin vaikkapa opetella tekemään järkeviä naisten vaatteita ja myydä niitä. Hämmentävää kyllä, ilmeisesti kukaan ei ole myöskään tehnyt lemmikkikissoja - väitän, että menekki olisi suuri, jos sellaisia myytäisiin.

Linden Labin syyksi voi osin lukea sen, että rakentamista ei ole tehty erityisen helpoksi näin täydelle nyypiölle eikä siihen löydy web-tutoriaaleja. Yritän kovasti löytää inhimilliseen aikaan pidettävää peruskurssia SL:stä, mutta jenkkikeskeinen aikakäsitys tekee tästäkin hankalaa. Manuaalinkaltaisena kohteena SL:n sisällä sijaitseva Ivory Tower of Prim on näppärä paikka, mutta ongelmallinen minulle suuren ihmismääränsä vuoksi: kaiken tekeminen kestää järkyttävän pitkään ja koneeni nikottelee liiallisen muistikapasiteetin hyödyntämisen vuoksi niin paljon, että SL kaatuilee valitettavan ahkeraan.
Voisinpa vain lukea webistä ohjeet ja rakentaa niiden avulla talon tai vaatteen. [edit: tarkasteltuani asiaa hieman lähemmin, itse asiassa niin juuri voinkin tehdä. Google on ystävä.] Kuinka vaikeaa se voi olla?…

Kasa parin viikon sisällä räpsittyjä SL-kuvia löytyy täältä.

Hiiden Hirven hiihdon voitti Kuggomskolanin joukkue Tonin ensimmäisenä hiihtämän hillittömän etumatkan turvin. Suksetkin olovat viikossa valmistuneet varsin toimiviksi. Kuvassa vahvistuksena Ronja. Kuggom sai myös varustepalkinnonpitkälti Tonin ja Sofien kenkien ansiosta. Lisäksi tuolla toisella pojalla, jonka nimeä en nyt muista, on yllään minun Tonille tekemäni paita - olisikohan minun pitänyt jäävätä itseni? (:

Sudet tulivat toiseksi varsin vauhdikkaalla menolla. Kuvassa ankkuri Johannes kaikkensa antaneena, joskin toinen suksi irtosi vasta aivan loppumetreillä. Tunsin joukkueesta vain Johanneksen - vanhaksiko tässä on jo tulossa?

Kätketyt kasvotkin oli, mutta siitä lisää myöhemmin, kun Mikko saa kuvansa nettiin. Omista vähäisistä kuvistani tuli pääosin tärähtäneitä.

Kätketyt kasvot lähestyy. Hain puvun keskiviikkona Omniasta. On se aika nätti, kengätkin löytyivät yllättävän helpolla K-Kengästä, mutta tänään pitäisi ostaa myös asuun sopivat korut. Kunhan töistä pääsen, suuntaan siis keskustaan ja saman tien myös Aprilliin, sillä Conissa viimeksi näkemäni venetsialaiset naamiot vat tehneet katoamistempun. Jonkinlainen naamiovärkki on siis ostettava, tai lähinnä tehtävä - ajattelin hankkia samalla vähän paljetteja ja höyheniä ja selvitä halvemmalla ja toivottavasti myös paremmalla lopputuloksella.

Ongelmia tuottaa lähinnä sunnuntain aikataulu. Koska peli siirtyi lauantaista sunnuntaihin, samana päivänä järjestetään myös yhdeksäs Hiiden hirven hiihto, josta Sommelon puheenjohtajana minun on varsin noloa olla pois. Siispä menen kahdeksitoista sinne ja tulen noin kahdeksi tai viimeistään puoli kolmeksi pelipaikalle. Jännitystä herättää se, miten vaihdan pukuni ja millainen hiusmuotini mahtaa olla… En ole vieläkään päättänyt, menenkö hiihtoihin muinaispuvussa vai normivaatteissa  ja mitä ihmettä teen kampaukseni kanssa. Isäkään ei haluaisi antaa pakkasilmalla äidin autoa lainaan, ettei se jää kadun varteen. Apua. Katastrofin ainekset ovat valmiina.  

“– vaikka ovat kyllä kaikki korjia, niin eivät kuitenkaan kaikki muut ole niin olevoinansa kuin naimahaluiset, erittäinkin tytöt. Heillä on erinomainen käytös, valvominen vaatteistansa, alati muistuukin hei’än mieleensä, että itsestänsä vilhua vikoja, koetella käsillänsä, jos kaikki ovat paikoillansa, takapuoli ja naamaansa kyselevät seurakumppaleiltansa. Näin nyt lähtee tyttö vilpitöinä kirkonmäkiä käymään tiputtelemaan, keikutellen hienosti lanteitansa, vilhaillen taakse ja sivuillensa, kutka heitä näkevät ja kattovat.”

Eljas Raussi: Virolahden kansanelämää 1840-luvulla (SKS:n vuonna 1966 julkaisema käsikirjoitus) 

Houkuttaisi värjätä pää taas pitkästä aikaa punaiseksi. Olen sentään (jos lapsuuden punapigmenttiä ei lasketa) viihtynyt punaisessa tukassa 15-vuotiaasta 19-vuotiaaksi ja taas muistaakseni parikymppisestä varmaankin 23- ta 24-vuotiaaksi. Blondi alkaa kyllästyttää.

Helpointa oli kuitenkin näin aluksi vaihtaa Second Life -avatarin tukanväriä. Jotakin tälläistä voisi oikeaankin elämään harkita. Samoin voisi tukan tikkusuoruudelle tehdä jotakin.

Ihan kiva avatartukka, mutta kukahan tuo käheä bööna on? Oman ulkonäön editoiminen muuttuu yhä vaikeammaksi ja vaikeammaksi, kun siihen yrittää panostaa - liikkuvia osia on liian vähän ja itsestään on vaikea tehdä näköistä. Nukkeleikki on kuitenkin äärettömän hauskaa. Ircissä oli osa kavereista sitä mieltä, että avatareissa ei edes pitäisi pyrkiä todenmukaisuuteen, vaan esimerkiksi South Park -tyyliset hahmot olisivat toimivampi ratkaisu. Vastustan, sillä väitän, että aika monelle muullekin SL:ään hurahtaneelle tytölle (ja miksei pojallekin) on nimenomaan ihmismäisellä ulkonäöllä ja sen omatoimisella muokkaamisella suuri merkitys. Barbileikkiä tietokoneella, sanoisin. Ja kovin kiehtovaa sellaista.

Kävin vilkaisemassa yhä pahasti kesken olevaa Second Swedeniä. Vähän ankealta näyttää, vaikka koivut ovatkin kauniita. Olen päättänyt, että Caledonin tontilleni (jollaisen luultavasti saan noin kuukauden päästä maanosan omistajan sanojen mukaan, jee!) pitää ensin rakentaa sauna, mutta huussikin olisi kyllä oleellinen, ainakin paremmin tehtynä kuin tuo ruåtsalainen yritelmä. Kuinkahan mahtaa tila maillani riittää, vai käykö homma turhan
kalliiksi…

Tapasin järjestelmän sisäisten viestien merkeissä ohimennen tytön, jonka väitettiin olevan suomalainen, mutta joka minulle puhui englantia. En ole ehtinyt vielä nähdä häntä, hm, Second-livenä (?…), mutta löysin Caledon Moorsista tänään neidin talon, jonka ympärillä kasvaa pajupuita ja patiolta on järvinäköala. Arvostin lippua, jonka perusteella koko paikan ylipäänsä löysinkin.

Hiljaisena työpäivänä on mukavaa täytellä kirjainmeemiä. Hanna antoi minulle kirjaimen L. Vähän pitkiä selityksiä tuli, voisihan näistä kirjoittaa vähäsanaisemminkin…

Kirjoitan kuusi asiaa, jotka tekevät minut onnelliseksi ja jotka alkavat kirjaimella L.

Lumi. Kauan sitä sai odotellakin, mutta viimein sitä riittää. Lumesta minun on pidettävä jo sukunimenikin velvoitteen vuoksi, mutta se ei ole missään nimessä ainoa syy. Talven lumesta heijastuva valo piristää harmainakin aamuina, puhumattakaan kirkkaista talvipäivistä, jolloin sinisen taivaan ja kirkkaanvalkean lumen yhdistelmä häikäisee ja potkaisee aivot toimintaan.

Lämmin leipä. Tulen koulusta kotiin talvipäivänä, talvilenkkarit lumessa ja nenänpää kylmänä. Oven avatessani minua vastaan leijailee äidin leipoman leivän tuoksu. Leikkaan isolla leipäveitsellä palan kovakuorista, karkearakenteista hiivaleipää, laitan päälle voita ja juustoa, otan kaapista lasillisen mehukattia ja istahdan keittiön pöydän ääreen syömään.

Läppäri. Mac iBookini on aivan mainio kapistus - kannettavaksi koneeksi kevyt, mutta varsin jaksavainen, eikä ole ainakaan vuoden omistussuhteen aikana ryppyillyt sen pahemmin. Langaton verkko toimii, näppis on hyvä ja kovalevytilaakin on runsaasti (sitä tosin saa rahalla). Parin viikon sisään pitäisi Katiskastakin löytyä pikkuiseen lisää muistia. Tavarataivas kutsuu!

Laulaminen. Pikkutytöstä asti olen laulanut lähes missä vain koulutaksin odotuspaikasta hirvipeijaisiin ja veljeni häihin. Yläasteella ja lukiossa lauloin aktiivisesti kuorossa, mutta sen jälkeen harrastaminen on valitettavasti jäänyt. Viimeksi, pitkästä aikaa, lauleskelin odottaessani bussia töistä kotiin tuossa Pohjantien bussipysäkillä, kun ympärillä oli tyhjää ja liikenteen häly esti ääntä kantautumasta kovin kauas. Tälle lukuvuodelle olisi itse asiassa ollut olemassa mahdollisuus kansanlaulun aktiiviseen harrastamiseenkin, mutta kudonnan päällekkääisyys harjoitusten kanssa torpedoi mahdollisuuden. Ehkä silti vielä joskus…

Läheisyys. Lämmin syli lääkitsee kylmän maailman aiheuttamia kolhuja paremmin kuin mikään muu. Fyysinen läheisyys on minulle lähimain elinehto. Käpertyminen ja lojuminen pitävät päänkin ehjempänä, silittämisestä puhumattakaan. Henkinen läheisyys toki kuuluu asiaan yhtä lailla.

Lepo. Sitä on tarjolla harvoin, kun sattuu olemaan nakkimagneetti ja laiska luonnoltaan. Näiden yhdistelmä johtaa nakkien tekemiseen viime tingassa, mikä näkyy myös koulutöissä. Varsinaista lepoa on itselleen vaikea antaa, kun koko ajan jokin tekemättömistä töistä hengittää niskaan. Todellinen joutilaisuus on silti aivan ihanaa silloin, kun sille voi antaa tilaa. Lepoa minulle on lukemisen ja lojumisen (jotka ansaitsisivat aivan omat onnellisuuskohtansa) lisäksi myös rattoisa väsääminen, johon voidaan laskea vaikkapa nukkekotiprojektini.

Kirjainta halajavat pyytäköön, ja heille sellainen annetaan.

Aikuisuusmeemi Maaritilta. Mitä hittoa, 7 pistettä? Olenpas teini. (:

(x) Aalto-maljakko/Oiva Toikan lintu +1 (- Selittelyä: perhetuttu antoi yo-lahjaksi. Maljakko tosin sijaitsee yhä Aika Pahassa, josta unohdin sen hakea. Pitkä tarina.)
(x) Bonus-kortti/Plussa-kortti +1
( ) Lauantaisauna (eli piste jos todellakin mieluummin valitset saunan kuin baari-illan) +1
( ) Tukisukkahousut/kalossit +1
( ) lentosukat +1
( ) selluliittihousut +2
(x) Asun avoliitossa +1
( ) Olen naimisissa +2
( ) Olen eronnut +3
( ) Olen toista kertaa naimisissa +4
( ) Minulla on kaukosuhde -1
( ) Asuntolaina +1
( ) Asun soluasunnossa -1
( ) Asun kommuunissa -2
( ) Asun vanhempien luona -3
( ) Minulla on lapsia (piste jokaisesta lapsesta)
( ) Marsu/kani/hamsteri/gerbiili/rotta/muu harmiton pikku jyrsijä -1
( ) Auto/vene/asuntovaunu (pluspiste jokaisesta PAITSI tuunatusta autosta MIINUSPISTE) (- Broidi päätti juuri myydä Anelman, joten ei ole enää autoakaan.)
( ) Skeittilauta -1
( ) Kaasugrilli +1
(x) Ompelukone +1
( ) Painepesuri +1
( ) Lehtipuhallin +1
( ) Tiedän, mikä biisi on listaykkösenä -1
( ) Kävelysauvat +1
( ) Käyntikortti +1
(x) Hassu kännykkälogo tai taustakuva -1
( ) Jakkupuku/poplari +1 (- Ha, on jakku, muttei pukua, ja jakkuakin käytän sammareitten kanssa.)
(x) Kirppiskuteet -1
( ) Superkalliit lenkkarit (jos lenkkarit ovat pääasialliset kenkäsi niin töissä kuin bileissäkin ja siis to-del-la trendikkäät!) -1
(x) Taiteilijan signeeraama grafiikanlehti +1
(x) Savonlinnan oopperajuhlat +1 (Yrityslipulla käymisestä +2)
( ) oopperamusiikin kuuntelu +1
(x) PoriJazz +1
(x) Rockfestarit viimeisen kahden vuoden sisällä -1
(x) Luottokortti +1
(x ) Opiskelijakortti -1
(x) Joulukuusi/jouluvalot pihapensaassa +1
( ) Tupakoin salaa vanhemmilta -1
(x) Palaverit +1
(x) Pariskuntaillalliset +1
(x) Pyöräilykypärä +1
( ) Käytän pipoa sisällä -1
(x ) Valmistan ruokaa pakastimeen +1
( ) Sienestys/marjastus/metsästys jahtiporukassa/pilkkiminen/verkkokalastus +1 (Jos poimit viinimarjoja omasta pensaasta ja keität niistä mehua, saat kaksi pistettä.)
(x) Pidän heavymusiikista -1
(x) Heijastin +1
(x) Tatuointi/lävistys -1 (Jos kuitenkin häpeät tatuointiasi tai olet jo luopunut lävistyksestäsi, saat pluspisteen.)
(x) Niska-selkäjumppa ym. hartiasärkyjen vähentämiseen tähtäävä liikunta +1 (- Jos tekisin.)
( ) Barhopping -1
( ) jos et tiennyt edellisen merkitystä, vaikka käytkin baarissa +1
( ) Yritän luoda toimivaa ihmissuhdetta anoppiini +1
(x) Osallistun mielenosoituksiin -1 (Myös aktiivinen globalisaation vastustaminen ja eläinten oikeuksien puolustaminen lasketaan.)
(- Jos noin kerran vuodessa osallistuminen riittää?)
( ) Eläkevakuutus +1 (Testamentin tekemisestä saat 2 pistettä.)
(x) Playstation -1 (Myös muut pelikonsolit ja tietokonepelit lasketaan, jos pelaat niillä aktiivisesti.) (- SL?(:
(x) Ylelliset elintarvikkeet +1
(x) Irtokarkit itselle -1
(x) Pummaaminen -1 (Myös pummilla matkustaminen lasketaan. Jos olet viimeisen kahden vuoden aikana ottanut kapakasta laittomasti haltuusi tuoppeja, tuhkakuppeja, maljakoita, wc-paperia tai aterimia, saat myös miinuspisteen.) (- Aina välillä ajaa pummilla, jos lippu on unohtunut päivttää.)
( ) Yli 10 euron viinit +1
( ) Maito ruokajuomana -1 (Pistesaaliisi vähenee myös iltakaakaosta.)
(x) Vitamiinit +1
( ) Energiajuomat -1
( ) Vegaani -1
( ) Istutan kukkasipuleita +1
( ) Asioin automarketissa (tarkoituksena ostaa koko viikon ruoat kerralla) +1
( ) äiti ostaa ruoat -1
(x) Ilta ilman seksiä voi silti olla onnistunut +1
(x) Minulta on kysytty papereita viimeisen vuoden sisällä -1
(x) Muistan rippikouluisosteni nimet -1

…ja sitten tulokset:

-0 Olet syntynyt eilen tai korkeintaan toissapäivänä ja aikuisuus häämöttää vielä kaukana: tylsänä, harmaana ja epätodellisena…

1-9 Olet nuoruutesi kukoistuksessa, mutta älä huoli: idealismi ja skeittilauta vaihtuvat tuota pikaa selluliittiin ja eläkevakuutukseen!

10-19 Olet paatunut aikuinen, mutta vaalit nuorekkuutesi rippeitä kuin kalleinta aarrettasi - mikä se onkin. Pysy juuri tuollaisena, älä ikinä muutu!

20- Olet aikuisuuden ruumiillistuma - kannattaisiko vähän löysätä kravattia/helminauhaa..?

Jee! Vierailimme tänään kansatieteen kenttätyökurssin puitteissa Malmin lentoasemalla, joka muuten on Suomen toiseksi vilkkain kenttä Vantaan jälkeen, vaikkei matkustajaliikennettä paljoa olekaan. Pääsimme käväisemään lennonjohtotornissa, jossa saimme seurata (hyvin hiljaista) liikennettä, kuunnella radioliikennettä ja katsella tutkankaltaisesta jutusta koneiden liikehdintää samalla kun kuulimme lennonjohtajan työn perusteista. Olipa mielenkiintoista ja jännää, kyllä tämä laivan komentosillat voittaa. Minulla on myös paha aavistus siitä, että harrastajahaastatteluissamme meitä yritetään saada pelkääjän (nimenomaan!) paikalle mukaan, josta kieltäytynen, vaikka Paulista (joka ei olekaan käynyt folkin kenttätyökurssia, joten sain sittenkin haastattelukokemuksettoman parin) ajatus kuulostikin hyvältä. Muut koneet nyt ajatuksena ovat käsitettävissä, mutta eritoten minua ei houkuta alle 450kg matkustajineen ja bensoineen painava ultrakevyt häkkyrä.

Kävin myös pankissani Malmilla, kun satuin kerrankin lähettyvillä olemaan (ja törmäsin lisäksi bussissa Doniin - aina voi asua ihan muualla ja löytää toisensa satunnaisesta lähiöstä). Selvitin, että opintolainani takaisinmaksu alkaisi periaatteessa joulun 2008 tienoilla, mutta saan siirrettyä sitä näppärästi taas kahdella vuodella eteenpäin, jos menen syksyksi Bäckedaliin. Niin, tosiaan, hakemuksenkin voisi kirjoittaa. Samoin kuin kasan kaikenlaista muuta rästissä olevaa - saakelin SL ja taipumukseni koukuttua kaikenlaiseen liikkuvaan.

Ei sinänsä, kävin tänään luomassa myös loimen puolivalkaistusta langasta syntyvään pellavakankaaseemme kudonta-asemalla, kolmessa ja puolessa tunnissa selvisin. Toivottavasti laskin homman nyt oikein. Minulla on satunnaisesti pahemmanlaisia hahmottamisongelmia peilikuvien ja laskemisen kanssa. Pitäisi ehkä treenata päätään niiden suhteen eikä vain todeta, että “en osaa”, mutta jälkimmäinen on tälläisessä elämänrytmissä huomattavasti näppärämpää.

Keskiviikkona vihdoin viimein kypsyysnäyte alta pois ja samalla luultavasti viimeinen kansatieteen perusopintojen tentti, sitten on sekin kokonaisuus plakkarissa - ainakin siinä tapauksessa, että saisin luettua vähän ahkerammin.

Olen jatkanut Second Life -seikkailuitani iltaisin hieman liiankin ahkerasti. Kun vihdoin pääsin shoppailun makuun, olen ostanut useammankin kävelypuvun, farkut ja jopa koiran, joka kylläkin osoittautui hieman kehittymättömäksi otukseksi - se kyllä osaa noutaa, muttei esim. istua tai nostaa jalkojaan kävellessään. Kenties päivitetyt versiot siitä toimivat paremmin… Hevosta en ole vielä raatsinut hankkia, mutta aika lähellä sitäkin jo olen. Sen sijaan todennäköisin lähiaikojen ostos on lisämuisti, joka saattaisi lopettaa SL:n jatkuvan kaatuilemisen.

Uuden tukan sain jo, toisenkin voisi vaihtelun vuoksi omistaa. Tarvitsisin vähintäänkin nutturan Caledonin viktoriaanisessa maassa elelyyn. Eilen seikkailin etsimässä itselleni ihoa (!) tämänhetkisen tilalle. Mokomat ovat vain kalliita - jos joku SL-liikkuvainen on löytänyt Adam & Eve’sin tasoisen, mutta halvemman paikan, saa kertoa. 1000$L on vielä pulitettavissa, mutta neljää tonnia en kyllä ala ihosta maksamaan. Ovat vielä mokomat kamalan meikattuja.

Tontit ovat aivan järjettömissä hinnoissa. Otin kuitenkin yhteyttä Caledonin omistajaan, mieheen, joka on käytännössä tehnyt koko Caledonin alueen ja vuokraa maaplänttejä kuukausivuokraa vastaan. Caledon on mieleeni siksi, että säännöt asioiden 1800-lukuisuudelle ovat varsin tiukat eikä nykyaikaisia juttuja saa jättää näkyviin.  Kuukausivuokra vaikutti siedettävältä - noin kuusi dollaria 1024m2 alueesta - mutta herra vastasi, että uusissa simeissä maavuokra tulee olemaan kalliimpi. Niinpä tietenkin. Harkitsen silti voimakkaasti, sillä maanomistaja tuntui pitävän hirsimökki- ja peltoplänttivisiotani hyvänä, ja uskon, että sopisin persoonana Caledonin asukkaiden joukkoon. Miksi rakentaa minikokoiselle lämpäreelle rumien talojen keskelle jotakin kivaa, jonka kivuus hukkuu muuhun ympäristöön, kun on kunnon visiolla mahdollista saada virtuaalimaailmasta irti se, mitä oikeasti siitä tahtoo.

Yoe bloggasi Second Lifen massatapahtumista. Ennen uutta muistia en kuitenkaan voi erityisesti toivoa osallistuvani mihinkään suurempaan, vaikka kiinnostusta olisi: kone kaatuu liian monen avatarin ollessa saman simin alueella. Lisäksi koen hurjan hankalaksi tiedon löytämisen - samanhenkistä porukkaa on äärettömän hankalaa tavoittaa. Kovin monasti ns. yleisemmillä paikoilla ääliöt tulevat vonkaamaan tai ehdottelemaan, vaikken noin yleisesti koe näyttäväni erityisen kutsuvalta böönalta. Ehkei pitäisi olla blondi. Lisäksi kaupoissa kuluu aivan järjettömästi aikaa, kun etsii omantyylisiään tavaroita, joita löytyy kohtuullisen huonosti - vaatteet ovat useimmiten joko vaaleita muotikapistuksia tai äärimmäisen kornigootteja, ja usein suorastaan seksistisiä (en tajua, miten ihmiset kehtaavat pitää niitä edes avatariensa päällä). Ilmeisesti Second Life kerää hoiviinsa yleisesti kiinnostuneiden lisäksi valtaisia määriä niitä, joilla ei ole ensimmäistäkään elämää (mikä yllätys) ja niitä, joilla on tarve saada käyttäytyä tyystin toisin verrattuna tosielämän mahdollisuuksiin. Avataria on helpompi vongata tai ahdistella kuin todellista ihmistä - ainakaan avatar ei voi antaa oikeasti turpaan.

Täällä taas muutamia kuvia tämänhetkisestä ulkonäöstäni ja seikkailuistani virtuaalielämässä.

Ohhoh, löysimme netistä Tapahtuma.tv -nettipalvelusta Aurora-näyttelymme mainosfilmin (formaatti .wmv). Aika kiva. Tulkaa käymään, 3.6 asti on aikaa. Suosittelen lämpimästi myös Paul Demidovin ja Lina Laxin Visiittejä - tuossa videolla vierailevat hekin. Hinnat ovat kylläkin 5 € aikuiselta ja 4 € opiskelijoilta sun muilta vaivaisilta, eivätkä lainkaan tuolla sivulla esitetyt vanhat maksettavat. Jos satun olemaan töissä ja on kaverini, saattaa käymään päästä ilmaiseksikin. (;