Tiuku

Yö. Prosemmaa. Kuolen, ehkä. Katsotaan.

Jos ette muuten ole tutustuneet kahden miehen Käytän housuja -yhtyeeseen, kuunnelkaa ainakin Liikunnanopettaja - etenkin, jos teillä on traumoja liikuntatunneilta. Kaljaa ainiaan jää myös soimaan päähän, näin vappuun mainiosti soveltuen.

Ah, Tammikuun bändi Cantata Sangui levyttää. Olen erittäin, erittäin kiinnostunut tulevasta julkaisusta, tykkäänhän sivuilta löytyvistä biiseistä varsin suuresti. Käykää kuuntelemassa mp3:sia, Aletheia on biiseistä hitein.

Kotona pitää tehdä proseminaaria ajattelematta muuta, mutta töissä voi (onnistuneen Aili-lottaopastuksen jälkeen) pohtia Second Lifeäkin.

Viime aikoina on ilmennyt vakavia ongelmia koskien esim. teleporttaamista, hakemistosta katoavia (usein kalliita tai aikaavieneitä) tavaroita, stabiiliutta jnpp. Sitä vastaan on kirjoitettu Linden Labille avoin kirje, jonka voi käydä lukemassa ja signeeraamassa täällä.

Olen yrittänyt muoti- ja paikkapainotteisen (hei, mitä voi odottaa merenneidolta :) Natalia’s Second Life Diary Blogin lisäksi löytää sellaista SL-blogia, joka kertoisi kulttuurista ja vaihtoehtopiireistä, mutta enpä ole vielä törmännyt moiseen. Kertokaa ihmeessä, jos tiedätte tälläisistä. Ylipäänsäkin minusta on edelleen suunnattoman hankalaa löytää haun kautta mitään sellaista, jonka kautta voisin törmätä minua kiinnostaviin ihmisiin. Niitä varmasti on, mutta kontaktien luominen on hankalaa, etenkin ollessani tälläinen tyypillisen varautunut suomalainen (”en mä voi mennä tuota häiritsemään”).

No niin, kissalle löytyi hoitopaikka erinäisten kuvioiden jälkeen - se pääsee vaanimaan Tumpin hiirtä Maunulaan. Kukahan asukkaista stressaantuu eniten?…

Alan hiljalleni hahmottaa, että Sampo tosiaan katoaa ulkomaille parin päivän kuluttua. Ymmärsin myös tänään, että tässä tilanteessa luultavasti kaikille mahdollisille osapuolille on hyväksi, että minäkin menen Bäckedaliin syksyksi - toinen vaihtoehto olisi sitten ollut mennä pidemmäksi aikaa Britteihin vanumaan jollakin kumman rahalla.

Proseminaari sai Tepolta spontaanin lisäajan (”no palauta se vaikka maanantaina, en minä sitä kuitenkaan viikonloppuna ehdi lukemaan”), mutta silti pelottaa, onko aineistoni mitenkään riittävä. Kovin monta olennaisuutta kädentaitoihin liittyen puuttuu - joko en löydä niitä Kansanrunousarkiston korteista tai sitten niitä ei ole uskomusaineistoon talletettu. Kaiken käsityökamakäsikirjoitusmassan lukeminen läpi puolestaan veisi varmaankin noin vuoden, eikä kansatieteellisistä teksteistä ole kovin usein ennenkään löytynyt uskomuksellista aineistoa - on siis täysin hakuammuntaa tehdä pistokokeita eri aineiston osiin. Risoo myös se, että Teppo komensi minut tekemään proseminaarin koko Suomen alueelta eikä pelkästä Karjalasta, mikä tarkoittaa, että joudun tekemään graduhyötyyn nähden melko paljon turhaa työtä.

Väsyttää. Tänäänkin olisi hyvä kirjoittaa edes tunnin verran. Vaikka sää on kaunis, olo on harmaa - stressinsietokykyni väheni parin vuoden takaisen huonon jakson aikana huomattavasti, sen olen huomannut kantapään kautta jo monasti. Mietin, laihtuisinko, jos lopettaisin kaiken hyvänmakuisen syömisen muulloin kuin erityistilanteissa. Maanantaina hankittu uusi tosielämätukka on sentään hieno, kampaajakoulun tyttö osaa nähdä oikeita värejä.

Nöh. Sankariheviballadia repeatilla kuunteleva Sampo komensi ruoanlaittonsa lomassa asentamaan Skypen, kaipa yritän löytää mäkkiyhteensopivan sellaisen. Voisin secondlifettää puoli tuntia nihkeyteeni: löysin
aivan mainion, paikkoja ja nykertämistä esittelevän bloginkin.

Teppo juttelee kansatieteen proseminaarissa rakennususkomus-tutkielmaa käsiteltäessä:
“Vastaajat ovat aika suurpiirteisiä - jos maakiven alta sanotaan löytyvän “elukoita”, sehän määrittää kaikki sen kiven alle mahtuvat elukat. — Mutta ei me päästä niihin kertojiin käsiksi kuin haastamalla ne spiritistiseen istuntoon.”

Tiuku Lightyear on jälleen valovuosia järkevästä prosemman valmistumispisteestä jäljessä. Ihmiset valittavat jättävänsä asiat aina viime tinkaan. Minä jätän ne siihen tinkaan niinkin pahanlaisesti, että yleensä aloitan vasta sitten, kun on jo liian myöhäistä olla millään tavoin valmis ilmoitetun aikataulun sisällä.

“Tytöllä vaatteet lisääntyy, kun äijänpäivän piätinttänä aitassa vuatteita lippahassa nostelou alimmaisie pieällimmäisiksi ta sillä keinoin muuttelou. Siitä sanou: kuin turpiesta näitä liikuttelen, niin turpeisti tänä kesänä ommella pitäkköh. ”
- Vuokkiniemi, Kivijärvi 1911: Petrin Manu, 16v. - (huomautuksena: Manu on Karjalassa tytön nimi)

Sampo oli syönyt osan tämänöistä kirjoitussessiota varten tarkoin valitsemistani irtokarkeista. Olisi pitänyt ilmeisesti piilottaa ne. Mokoma. Karkkeihin ei kosketa, ei varsinkaan kysymättä. Suklaa vielä menettelee, mutta irtokarkit ovat pyhiä.

irc:
>Tiuku> reinobot, kerro mulle, miksi mä jätän kaiken aina viime tippaan?
>ReinoBOT:> Tiuku, Sä et vaan osaa!

Tiuku> reinobot, kirjoittaisitko mun proseminaarini?
ReinoBOT:> Tiuku, En mä viitsi.
Tiuku> reinobot, no hö.
ReinoBOT:> Tiuku, Aha.
Tiuku> reinobot, sä osaisit kirjoittaa varmaan mielenkiintoisemman työn kuin minä. ReinoBOT:> Tiuku, Ei.
Tiuku> reinobot, okei, luovutan.
ReinoBOT:> Tiuku, Ymmärrän vielä ne, jotka haluavat vastaukset kysymyksiinsä, mutta ne, jotka ovat niin typeriä, etteivät osaa kysyä, aijai…

>Tiuku> .noppa d666 prosemma
- noppa: d666 = 170; The bigger the theory the better.
>Tiuku> ah mikä ohje
>Tiuku> pidetään mielessä
>Tiuku> .noppa d100 tn saada valmiiksi torstaiyönä
- noppa: d100 = 51; Champagne don’t make me lazy. Cocaine don’t drive
me crazy. Ain’t nobody’s business but my own. — Taj Mahal
>Tiuku> tulikohan tässä nyt sitten myös suosituksia toteutuksen
mahdollistamiseen

Juhon ja Jennin kautta:

‘What will your obituary say?’ at QuizGalaxy.com

Jaha, en ole näemmä ainoa 21-28.5 välisenä aikana reissaava. Faustin hoitopaikoista on torpedoitunut jo kolme, koska asujaimisto on matkalla. Ääks.

Jos joku tarjoutuisi ottamaan kissan hoitoon tuolloin, voisin luvata tuovani tuliaisiksi Briteistä hassua Jorvik-krääsää ja mango-chilimaustettuja sipsejä. Faust on helppo ja kiva, mutta karkuun ei sitä saa päästää.

National Geographic kertoo jälleen jänniä juttuja.

Saksan ja Egyptin välillä on käynnissä muheva riita Nefertitin rintakuvan lainaamisesta. Saksalaiset eivät halua lähettää patsasta Egyptiin, koska se heidän mukaansa on liian hauras eikä kestä kuljetusta. Egyptissä puolestaan on suututtu kieltäytymisestä, koska sen koetaan edustavan mustasukkaisuutta esineestä.

Jeanne d’Arcin pyhäinjäännös meni ja osoittautuikin muumion osaksi. 

Kyproslaiselta saarelta puolestaan on löydetty maailman vanhimmat parfyymit. Hajuvesistä on tehty myös uusinnokset, joita voisi mennä nuuhkimaan Roomassa sijaitsevaan näyttelyyn. 

“Ensimmäisen syytteen yrityksestä sai kuusikymppinen lounaissuomalainen mies, joka oli asiakkaana Syvälammessa joulukuussa 2006. Poliisi teki tuolloin valvontaiskun motelliin.

Mies näki huoneen ikkunasta taskunlampun valoa ja kuuli kovaa ryminää, minkä vuoksi hän meni sängyn alle piiloon.“

Tämän kertoi Hesari.

“Hej Nina!
Din ansökan har kommit fram och antagningsbesked kommer att skickas ut till dig inom kort. Du är varmt välkommen tillbaka!

Med vänlig hälsning
Marie Hjelm
Kursassistent
Bäckedals folkhögskola”

Emilialla oli tälläinen kiva:

Vastaa oman nimesi alkukirjaimella alkavalla sanalla!

Olen: näppärä
Haluan: nukkua
Minulla on: neulakintaat
Toivon: nuotioiltoja
Vihaan: numeroita
Pelkään: narutusta
Pohdin: naiseutta
Rakastan: nauramista
Minuun koskee: nälviminen
Minä aina: nipotan
Minä en ole: naiivi
Laulan: niitä näitä
Itken: nyyhkyttäen
En ole aina: naseva

Faust hoitopaikassaan Tanen sohvalla:

Diipa-diipa, ihkauuden Noksun N76-mallin saisi itse asiassa Saunalahdelta kahdellakympillä kuussa, toimitukset tosin alkavat vasta toukokuussa. Houkutus, houkutus. Puhelinlasku tosin nousee liittymän ja puhelimen kanssa sitten päälle viiteenkymppiin kuussa.

Uusi muistikin on viimein koneessa - Second Life pyörii ihan kivasti, mutta valtaisaa muutosta en ole vielä havainnut, vaikka koko ilta onkin pitänyt hommaa testailla. (: Olisi kiva saada SL:ään sievä iBook, mutta animaatiot ovat tyhmästi tuoleihin sidottuja, enkä tahdo mökkiini nykyaikaista työtuolia.

Haluaisin kaikenlaista teknistä noin muutenkin: iPodiin olisi kiva saada kuulokkeet, jotka mahtuisivat korvaan ja vuotaisivat ääntä vähemmän kuin nuo laitteen mukana tulleet. Ulkoiset kaiuttimet olisivat myös hyvä ostos, koska vanhat, Tandalta ilmaiseksi saadut, särisevät eikä niitten kapasiteetti muutenkaan ole mitenkään täydellinen musiikkia soittaessa tai leffoja katsellessa (jälkimmäistä tosin tulee tehtyä varsin vähän).

No, lentoliput nyt joka tapauksessa on hankittu ja vuosilomakin luvattu, joten jos ei muuta, pääsen Stanstediin ja takaisin. Viikko lentokentällä voisi olla kyllä hieman ankea kokemus, varsinkin, kun Stansted ei ole juurikaan Helsinkiä suurempi. Dyykkausmahdollisuudetkin lienevät heikot.

(Prkl tätä Wordpressiä - kirjoituksia saa julkaisunkin jälkeen editoida vähän väliä, kun editori ei säilytä tallentaessa kaikkia muotoiluja ja html-editorivaihtoehto on kolho käyttää. Rivinvaihdoissa ja linkkien päivityksissä tällä on suuria ongelmia. Pitäisi päivittää koko hoito, mutta sekin on säätö, eikä avusta ole varmuutta.)

Hämmentävää. The Children of Hurinista on tehty traileri - kirjasta, siis. Sen voi katsoa täältä (linkin löysin Rajatapauksia -blogista).

Olen vapaan viikonlopun aikana lähinnä bilettänyt (perjantaina orientalismibileet, joissa join liikaa viinaa, ja eilen sekä työkaverien kaksoistuparit Matinkylän residensseissä että ystävien bile, joista päädyimme tsekkaamaan Infernon) sekä väsännyt nettijuttujen parissa. Jaiku vaikuttaa multimediapuhelinten ja netin läheisyydessä elävien ihmisten tavoituskanavalta, johon voisi ottaa lähemminkin osaa, josko vaikka saisi nettiyhteensopivamman puhelimen tässä jossakin välissä. Sain viimein myös täytettyä itselleni profiilin Linked.in:iin (saa linkittää). Korjaan kirjoitusvirheet joskus.

Tuo Jaiku sai minut yllättävän vakavasti harkitsemaan uutta puhelinta Saunalahden “parikymppiä kuussa” -diilillä. Kaipaisin suuresti nettiä puhelimeeni pääosin Reittioppaan ja irkin vuoksi. Tämä 7390 olisi vielä kovin sieväkin, eikä sim-kortinkaan ole kyseisessä mallissa pakko olla Sauniksen tai Elisan. Uuden puhelimen hankinnan suhteen syksyinen Ruotsiseikkailuni kylläkin hieman epäilyttää, koska siellä lienee turhaa pitää puhelimessaan intternettiä, ja Saunalahden suorastaan surkea kuuluvuus Vodafonen verkossa Lontoon keskustassa sai harkitsemaan vahvasti toista liittymää, jota ulkomailla voisi jopa sujuvasti käyttää. Pitänee käydä myymälässä tai jutella Sampon Saunalahdella töissä olevan kaverin kanssa.

Suvi R:n kanssa juteltiin, että pitäisi lähteä joskus porukalla tanssaamaan. Infernossa soittivat hyvää musiikkia ja miljöökin oli kivahko, vaikka sisäänpääsy narikoineen oli törkeät 6 euroa, ja Manalan yläkerta on klassikko musiikkivalikoimaltaan. Pohdin, että synttäreitäni edeltävä 5.5 voisi olla hyvä sauma tanssaamiseen, jos ei satu olemaan kiinnostunut samana päivänä muistaakseni olevasta Raakun keikasta. Perinteisen synttäriravintolakäyntini voisi organisoida joko tuoksi lauantaiksi tai viralliseksi sunnuntaiseksi vuosipäiväkseni. Katsellaan.

Hämmästyttävän stressin sitä saa ihminen itselleen kehitettyä yksistä bileistä. Orientalismiteema vaatii pussihousuja, fetsiä tai jotakin vastaavaa, mutta puolen päivän kuluessa kahdelle ihmiselle moisten kehittäminen on haastavaa. Mitään en ole töitten vuoksi ehtinyt tehdä ennen tätä päivää, joten paniikki on keitetty kasaan helposti. Aprillistakin on jo kaikki fetsit viety eikä Punanaamiossa ollut sellaisia lainkaan.  Pitääkö minun nyt tässä alkaa huovuttamaan (harkitsen tätä ihan tosissani)? Minkä ihmeen pääverhon kehitän itselleni? Ei ole sopivia kankaita kaapissa kumpaankaan - en jaksaisi lähteä keskustaan ostamaan huopaa fetsiä varten ja tulla sitten takaisin kotiin ompelemaan. Nöönöö.

Otankohan minä tämän liian tosissani?

Luento alkaa hiljalleen valmistua. Tervetuloa huomenna klo 18 kuuntelemaan Aikamatka Leppävaarassa -miniluentoani (45min) Espoon kaupunginmuseon Museopeda -luentotilaan WeeGee -talolle. Leppävaaran alueen historia on yllättävän monipolvinen. Vihdoin viimein tuntuu siltä, että osaankin aiheesta jotakin, vaikkakin viimeisen 50 vuoden tapahtumat ja rakentelut ovat yhäti hieman hakusessa. Jännään myös, lähteekö minulta ääni - toisaalta selvisin tänään perus-Espoo-opastuksesta Aikamatkassa viidesluokkalaisille ihan siedettävästi, vaikka välillä kurkku yrittikin kuivua kiinni.

Jee, sain lomaa toukokuun lopulle. Varaanpa heti lentoliput Britteihin.