Tiuku

Prkl kun en saa tätä Wordpressiä toimimaan kuten haluaisin. Jos joku osaa kertoa, mikä mättää, kun edes helppiblogissa neuvottu koodinpätkä ei saa Youtubea näkymään, arvostaisin. Samoin on rasitus noitten flashkikkareiden kanssa - jäi eläin arpomatta Golden Compass -jutusta, kun mukahieno WP ei ko-operoinut. Mutta siis, kuitenkin. Aika lyhyitä ja töksähtäviä ovat, kun pelkäsin kameran pattereiden puolesta.

Vaahtoa ja tuulista rantaa Cromerissa Norfolkissa.

Höyryjunan kyydissä. Kiskojen kolinan ohella kuuluva rapina on sade.

Dieselveturi vei takaisin päin.

No niin. Kotona taas, (lyhyehkö) työpäivä takana ja kissakin palannut Tuomaksen ystävällisesti kyyditsemänä takaisin asuntoon. Rinkan kantamisesta muistuttaa jatkuva päänsärky - kunpa saisinkin niskahieronnan tai kaksi. Yöllä oli komea ukonilma, taksin ikkunasta katsellen välähteli siellä sun täällä. Töissä olin pahantuulinen, mutta kaipa se meni jotenkin maahanmuuttajaopastuksineen. Hämmentävää olla tulkattavana (ja vielä venäjäksi), mutta ainakin ehtii miettiä seuraavaa lausettaan.

Sain matkakuvat upattua nettiin, mikä vei useamman tunnin aikaa valikoimisineen ja kääntelyineen. Voisin opetella käyttämään tuota iPhotoa, jonka juuri äsken löysin säädettyäni kuvat ensin Gimpin ja esikatselun sekä Fotopicin oman ohjelman kanssa kuntoon…

Kuvia löytyy täältä. Aikaisemman Lontoonreissun kuvatkin sain linjoille, joskin ne käsittävät pitkälti British Museumin ja viuhkamuseon kokoelmia - ne ovat täällä.

Laitetaan kuitenkin muutama suora linkki joihinkin otoksiin:

Roomalaisaikainen keittiö London City Museumissa.

Chainmail LCM:ssa.

Krinoliini Victoria & Albert Museumissa.

Ruusu Ashwellissa Cambridgeshiressa.

Sampo videoi tutisevaa vaahtoa.

Sampo höyryjunan käytävällä.

Veturi vetää junaa.

Myös Lorry laittoi muutamia kuvia webbiin, joskin minulla on valtaisa kasa niitä myös cd:llä, johon en ole vielä ehtinyt koskea. Tässä postauksessa nähtävät otokset ovat kuitenkin kyseisen herran ottamia.

Puhelimen kuvia en ole vielä osannut upata - tai oikeammin en ole edes yrittänyt. Hirmuisesti menee aina aikaa tälläisiin jälkisäätöihin, vaikka muutakin pitäisi tehdä… Tosin, vaikken ole edes palauttanut korjattua versiota, sain näemmä jo kansatieteen proseminaarista ja kenttätyökurssista neloset molemmista, mikä on aika pop. 162 opintoviikkoa, sanoo rekisteriote. Eiköhän tässä vielä joskus valmistuta - kun nyt saisi niitä kokonaisuuksia kasaan…

Loppukevennyskuva: Suomalaiset matkustavat.

Oho, ei skandeja, tietenkaan. Vahan on vasy. Seikkailimme eilen Cambridgessa, tapasimme Lorryn ja Katin, ajelimme ympariinsa ja kavimme viehattavassa pubisssa oluella seka hopisimme ja soimme juustoja seka maistelimme viskeja (tai lahinna Sampo sita teki, mina kun en niista ole jaksanut mitaan oppia ymmartamaan eika muutenkaan tehnyt mieli humaltua). Tanaan ajelimme ympari Norfolkia ja matkasimme hoyryveturilla. Tuuli ja satoi kamalasti, kastuin vahan liikaa ja palelin loppupaivan puolimarilla sukilla ja likomarilla lahkeilla. Selvisi myos, etta junia takaisin Lontooseen ei enaa kahdeksan jalkeen mene, joten tulimme viela yhdeksi yoksi tanne. Suihkun jalkeen on hyva olla ja Kat lainasi lampimia vaatteita. Paivan valokuvasaldo lienee myos sateesta huolimatta mainio, katsotaan huomenna. Kiva, joskin kylma paiva oli siis.

Enpä jaksa kirjoittaa mitään, joten muutama kuva museo- sun muista kokemuksista eiliseltä ja tältä päivältä (Eivät suostu taas Wordpressin ihanien itseajattelevien ominaisuuksien vuoksi asettumaan kauniisti paikalleen, vaikka kuinka yrittäisi html:ää komentaa. Typerä julkaisuohjelma. Koettakaa kestää.)

Viikonlopuksi Cambridgeen ja Norfolkiin nettitutun luokse, huomenna vihdoin Viistokujaa katsomaan Cityyn, Lushiin saippuaostoksille ja Camden Townin jo tänään vilkuiltuihin vaatekauppoihin.

London City Museum - Lontoon palosta kertova näyttely oli suunnattu erityisesti lapsille ja lapsenmielisille:

London City Museum - Hauberkki 1400-luvun alkupuolelta:

Greenwich - Cutty Sark -teekuunari paloi pari päivää sitten, mahdollisesti tuhopoltettuna:

Victoria & Albert Museum - keskiaikaisia patsaita Euroopasta:

Victoria & Albert Museum - muotipuku 1840-luvulta:

Natural History Museumin aula ja dino:

Marokkolaista ruokaa Camden Townissa:

Okeiokei, päivitetään nyt, kymmenen kommenttia kerätty edelliseen. Saa niitä vieläkin laittaa - kiitos kaikille muisteluistanne. (:

Matkaraporttia siis, kohteena Lontoo.

Lento lähti maanantai-iltana klo 18:55. Blue1:n kone oli kovin pieni ja kovin ahdas (jälkimmäinen kuuluu Blue1:n default-asetuksiin), joten ikkunapaikalla pääsin nojailemaan seinään, kun kolmen paikan rivistömme täytettiin toisilleen vierailla ihmisillä. Suhtauduin aluksi epäilyksellä keskipaikalle tulleeseen, kasvoiltaan etelämaalaiseen ja minua jonkun vuoden nuorempaan, valkoiseen trendipaitaan ja sliipattuun tukkaan sonnustautuneeseen jätkään, joka rupesi heti aksentikkaalla suomella juttelemaan toisen puolen tädin kanssa.

Jossakin vaiheessa poika sai kuitenkin kovan päänsäryn. Paineet eivät olleet matkustamossa ihan kohdallaan, koska lentoemänniltä olivat jo tässä vaiheessa loppuneet buranat, joten käsveskani pohjalta löysin epämääräisen buracapsin. Poika uskaltautui sen nielemään, mikä oli mielestäni jo plussaa laukkuni pohjan kulttuurikerrokset tuntien. Jossain vaiheessa puolella korvalla kuulin viereisestä keskustelusta, että kaverin isä oli iranilainen ja töissä Suomessa.

Laskeutumisen alkuvaiheessa poika pyysi minua ottamaan ikkunasta kamerallaan kuvan ja aloimme juttelemaan vähän enemmänkin. Poika kertoi olevansa ensimmäistä kertaa menossa kauan ihannoimaansa Lontooseen ja pyysi vinkkejä, minne mennä (minun kokemukseni kaupungistahan on suorastaan valtaisa…), koska hänellä olisi jonkin verran vapaata aikaa myös kaupunkiin tutustumiseen ja joku hänelle paikkoja näyttämässäkin. Suosittelin luonnonhistoriallisen museon dinosauruksia. Selvisi myös, että krikettikentät kiinnostivat, koska poika pelasi sitä, mihin Suomessa oli kuulemma varsin vähäisiä mahdollisuuksia (seuroja on ilmeisesti Turussa, Helsingissä ja parissa pienemmässä kaupungissa). Jossakin sivulauseessa poika mainitsi, että häntä jännittää, koska hänen pitäisi pitää huomenna puhe Buckinhamin palatsin päivällisillä. Sanomattakin on selvää, että minun fiilikseni oli näin teinikielellä melkoisen WTF, mutten tapani mukaan kuitenkaan mitään kysellytkään. Olisikohan ollut sitten joku diplomaatin kakara, ei voi tietää. Ainakin sillä oli kuulemma Suomen kansalaisuus.

Junailin kalliilla junalla Stanstedista Tottenham Halen asemalle, josta Sampo minut noukki. Colindaleen tullessa kävimme hakemassa noutokiinalaisesta ruokaa, ja täti kommentoi, että aika myöhäinen aika päivälliselle (kello oli tätä aikaa ehkä puoli kaksitoista). Suomessa tuollaista pidettäisiin epäkohteliaana, väitän. Minä luulin, että tämä kaupunki ei nuku, mutta ilmeisesti kiinalaiset sitten nukkuvat. [:

Eilinen meni pitkälti tehdessä loppuun kansatieteen kenttätyöpäiväkirjoja ja koomatessa Sampon kämpillä (luksusta, täällä on kaksinkertaiset ikkunat ja vesikin lämpenee kaasulla samaan aikaan kun tulee putkesta - tosin vettä pitää valuttaa minuutti ennen sen riittävää lämpiämistä, mutta eipä lämmin vesi ainakaan lopu). Lähdin kuudeksi keskustaan ja kävimme syömässä japanilaisessa ravintolassa. Tämä kokemus minulta vielä uupuikin. Jotenkin söpöä, kun pienet, nuoret tarjoilijatytöt juoksentelivat ympäriinsä ja huusivat välillä “hai!” Tuossa (epätarkassa) kuvassa neljänneksi alimpana näkyvän ruokalajin jätin kyllä väliin.

Sen sijaan söin vähän tylsästi leivitettyjä jättikatkarapuja, Sampo puolestaan teriyakilohta. Oikein hyvää oli, ja miljöö oli sympaattinen.

Mutta oi te japanintuntijat - kertokaa minulle, mitä tässä kuvassa oleva tummanpunainen, kenties jokin vihannes, hedelmä tai vastaava on? Se oli varmaankin marinoitua, maku oli kirpeä, mutta yllättävän miellyttävä ja hyvin Erilainen.

Japanilaisravintolasta menimme kävelylle Oxford Streetille (heräteostoksena ostin 12 punnan skottiruudullisen mekkotunikajuttusen, kun sattui silmään) ja oluelle Sohoon. Kävelimme vielä Big Benille ja Westminster Abbeylle, jotta saimme ne nähtyä (jälkimmäisen sisäänpääsystä veloitetaan 10 puntaa - jätimme siis väliin Newtonin haudan).

Tänään ajattelin suunnata Victoria&Albert Museumiin katsomaan pukuja ja Natural History Museumiin katsomaan niitä dinosauruksia. Illaksi lienee parasta keksiä jotakin, missä ei tarvitse seistä tai kävellä.

[EDIT 20.05.07:] Minä väitän, että höpinöitäni lukee ainakin kymmenen henkilöä. En päivitä tätä, ennen kuin saan lisää muistoja. [: (Paitsi että sen kerron, että huomenna lähden Britteihin.)

Kierrätetään nyt meeminkaltaista, kun tämä on aika kiva. Tekin olette aika kivoja, jos vastaatte tähän kysymykseen (vaikka laulunpätkä onkin vähän hömelö). Jopa tosi kivoja.

Do you remember when we first met
I sure do
It was some time
In early September
You were lazy about it
You made me wait around
I was so crazy about you
I didn’t mind

Do you remember when we first met?

Toisissa euroviisubileissä kuulemma dissattiin Ranskaa, mutta eihän tämän vasemmanpuoleisen näköistä miestä - tai varsinkaan noita ruskeita nappisilmiä - voi vastustaa! Tykkäsin biisistä, joka oli rehellistä poppia, samoin kuin höpsöstä lavashowsta vaaleanpunaisine takkeineen sekä kissoineen (tuolla kuvan oikeanpuoleisella jätkällä oli olallaan musta tekokissa, jolle se välillä lauloi, mikäli ette huomanneet). Bändi alkoi kiinnostaa siinä toivossa, että muutkin biisit olisivat yhtä konstailematonta poppia. Juuri sitä ne vaikuttavat videoiden perusteella olevankin. Tykkäsin edelleenkin L’amour á la francaise -biisistä (en löydä alahipsua c:hen näppiksestä), koska sen tuolta sivulta löytyvä virallinen videokin oli yhtä tarkoituksellisen hölmö - ja tarkoituksellisen hellyyttävä - kuin bändin euroviisu-lavashow. On niin kivaa, kun bändit eivät ota itseään liian vakavasti, tykkään. (: Mokomat eivät vain kommunikoi ymmärrettävillä kielillä.

Hesari uutisoi Mankbyn kaivauksista. Meillähän tosiaan alkaa museolla maaliskuun lopussa 2008 näyttely keskiajasta, osin juuri näiden kylätontin kaivausten vuoksi. Odotan aivan valtavalla innolla - tämä näyttely on syy, miksen aio hakea ensi vuodeksikaan muuta työtä museo-oppaan sijaan. Tulee olemaan aivan valtavan hauskaa opastaa aihepiiriä!

Vaikka töissä kului aikaa viisitoista yli kahdeksasta kuuteen, piti silti vielä käydä kaupungilla katselemassa euroviisuvälipäivän menoa Sannan ja Wallun seurassa. Sitä riittikin Viikatteen tahdissa tanssivista gootahtavista tyypeistä Espan lavalla sambakulkueeseen - minä tosin olin vasta niin myöhään paikalla, että missasin kaikenlaista kivaa, kuten hevikanteleyhtyeen.

Kaupungilla oli silminnähden mainio fiilis. Humalaisia ei peruspeikkojen lisäksi pahemmin näkynyt, mutta kadut olivat täynnänsä väkeä ja ruuhka oli paikoin pahempi kuin vappuna. Tykkäsin joka tapauksessa. Huomenna katsomaan Värttinää sun muuta ja sitten jonnekin finaalia ihmettelemään.

Hypehype! Vaikka Valiosta mitä sanottaisiinkin, on siellä onnistuttu pelastamaan vakavasti laktoosi-intolerantikon ruokavalio melkoisen perussuomalaiseksi (puoluekanta ei kuitenkaan ole siihen suuntaan kääntynyt). Nyt löytyi maitohyllystä jo laktoositonta maustamatonta jugurttiakin! Mikä voitto, juuri sitä tuotetta olen odottanut aikani! Kallistahan mokoma oli, lähes kolme euroa, mutta niinhän nuo kaikki laktoosittomat tuotteet maksavat reippaasti yli puolet normikamaa enemmän. Kauhistukseni on ollut yli kolmen euron hintainen fetajuusto. Ruokakerma maksaa muistaakseni 1,30e ja vispikerma 1,50 tai vähän enemmän, maitokin kai jonkun 1,30e. Toisaalta, enpä minä noita niin valtaisasti silti käytä. Mutta voi että, jugurttia! Vielä kun laktoosittoman tuorejuuston tekisivät, niin olisin onneni kukkuloilla.

Toinen onneni jugurtin ohella on Oululaisen Jälkiuunipala, joka on maultaan välimuoto pyöreästä jälkiuunileivästä ja myynnistä pois pudonneesta jälkiuunilimpusta (sitä saa viipaloituna, mutta eihän se samalle maistu). Olen pyrkinyt jälleen pudottamaan ruokavaliostani täysjyväruista ja ehkä kerran viikossa syötyä pasta-annosta lukuunottamatta viljatuotteet. Jälkiuunipalat maistuvat lapsuudesta muistuttaen (lähes) jälkiuunilimpun kantapaloilta ja ovat täyttä ruista - ihastuttava yhdistelmä. Onnekseni olen myös oppinut syömään leipää ilman levitettä ja pelkän juuston kanssa, joten turhaa rasvaakaan ei tule vedettyä. Joo, olisihan se voin kanssa vielä herkumpaa, mutta kun pelkkä leipä on jo itsessään hyvää…

Muutenkin valtaisa ruoanlaittoinnostus, mikä on sinänsä hassua, ettei Sampokaan ole täällä syötettävänä. Luultavasti syynä on stressin hellittäminen (joskaan se ei saisi hellittää, koska Ihan Oikeasti minun pitäisi ymmärtää olevani ihan yhtä kiireinen, kuolonlinja vain on kauempana). Yritän kuitenkin nyt ihan tosissani keventää ruokavaliotani, jos vaikka onnistuisin vihdoin viimein laihtumaankin. Huonolta sinänsä näyttää näillä vetelemilläni ruokamäärillä.

Omituisia ruokailuongelmia on tosin ilmaantunut viimeisen puolen vuoden sisään. Maha on ärtynyt ja polttelee, jos syön yhtään enemmän tomaattia tai ruisleipää, viineistä tai siidereistä puhumattakaan. Myös suosimani mustapippuri ja muut voimakkaat mausteet kiusaavat samalla tavoin. Hammaslääkäri kielsi käyttämästä sokerittomia pastilleja ja makeutettuja tuotteita, koska ne kuulemma vahingoittavat kiillettä sokeriakin enemmän. Hedelmiäkin pitäisi samasta syystä välttää. Kermaa en tahtoisi ruoanlaitossa hyödyntää kovin paljoa, mutta jauhopohjainenkin kastike on pahaa ja sekin kuitenkin margariiniin tai voihin tehtyä. Mitä ihmettä tässä nyt enää söisi, kun kaikki halpa ja helpohko on pannassa?…

Kiitos kaikille synttäreihini osaaottaneille (molemmissa merkityksissä). Cantina Westissä oli mukavaa, ja hämmästyksekseni sain pari lahjaakin (Viikatetta siteerasin jo, Hukalta ja Kikalta sain myös hienot hollantilaiset, tosin oikeasta kokonumerosta huolimatta vähän isot, puukengät). Cantinan raa’ahko hevosenpihvi oli maukas, mutta valitettavasti lisukkeet uivat mitäänsanomattomassa kastikkeessa, johon oli möhjääntynyt myös osa annoksen ranskalaisista.

Inferno oli sen sijaan aikamoinen floppi - porukkaa alkoi tulla sisään vasta puolenyön aikaan, eikä dj-tyttö pyynnöistämme huolimatta soittanut riittävän tanssittavaa musiikkia. Tylsästi lähdimmekin pois jo viimeisiin normaalihintaisiin busseihin. No, tulipa oltua - olisi pitänyt vaihtaa aikaisemmin joko sinne Manalaan tai lähemmäs Lostariin tai DTM:ään, mutta elin turhassa toivossa, että meno olisi parantunut Infernossa.

On aina kiva kuulla ensin äidiltä, että “voi kamala, sähän olet jo melkein kolmekymmentä” ja sen perään toisessa puhelussa broidilta, että “no, enää kaksi vuotta niihin pyöreisiin lukuihin”. Kiitos vain. (; Siskon lapset sentään esittivät puhelinlinjan kautta itse tekemänsä runot, mikä oli varsin hienoa. Käväisin illalla vielä puhelimen laturin hakemisen ohella teellä ja drinksulla Sannan&Wallun luona, mikä piristi päivää lisää.

Wallun ottamia kuvia löytyy (kohta) lisää täältä.

Sain Hannalta kovin hyvän levyn synttärilahjaksi:

Meillä silta huojuu ilman vartijaa
lailla iättömän uskon
Ei sitä käydä ilman että pelottaa
ei käydä jälkeen iltaruskon
Sinä kuljet kuten katsot,
katsot kuinka kuljet
kuljet pois kun täällä ei tarjota kuin
muistoja, seppeleitä,
vaan eipä enkeleitä
käy kanssamme kulkemaan
huojuvaa siltaa

Viikate: Ei enkeleitä

En saanut proseminaaria valmiiksi maanantaina, vaikka valvoin kuuteen. Tämän seurauksena valvoin keskiviikkona aamuyhteentoista, mitä ei voi sanoa missään määrin voitoksi, jos ei nyt ehkä siten, että sain työn kuitenkin palautettua. Prosemma tuli esiteltyä torstaiaamuna. Yllättäen sain pyyhkeitä päätelmäosiosta - voin kertoa, että päätelmiä ei vapun ja koko yön valvomisen jälkeen siinä aamukymmeneltä enää oikein irronnut… Yritän korjata homman ensi viikolla ja luovuttaa sen sitten valmiina.

Täytyy kyllä sanoa, että tällä kertaa aikataulutus bugasi jo niin pahasti, että ensi kerraksi toivon oppineeni edes ihan pikkuisen ajanhallintaa.

Niin, se vappu. Nukuin kirjoitusepisodin jälkeen puoli neljään, puin haalarit ja menin kuudeksi Mantalle opiskelukavereitten kanssa. Sannalla ja Wallulla oli mukavat bileet - en tullut kovin humalaan eikä minulla ollut tylsää, jos ei nyt megalomaanisen upeaakaan. Olisipa joskus kivaa uskaltautua juomaan alkoholia niin, että vähän vapautuisin itseni alituisesta tarkkailemisesta nousuhumalassa. Yleensä käy siten, että humaltuessani alan vahdata käytöstäni, etten vain vaikuttaisi humalaiselta. Niin.

Ulliksella oli vastoin kaikkia odotuksia aurinkoista ja lähes lämmintä. Aikaisemmin Tanen luo sovittu sisäpiknik venähti puoli neljään, kun puistosta oli vaikea malttaa lähteä pois. Söimme Ihan Liikaa juustoja, mutta hyvää oli. Skumppa pakotti kulauttamaan päivän aikana kaksi Samarin-lasillista. Liian hapokasta, sano. Ulliksella ja Käpylässä käytetty aika olikin sitten suoraan poissa tehokkaasta kirjoitusajasta, joka pakotti, kuten sanottu, valvomaan yön.

Kuvan otti Wallu:

Kävin Faustin kanssa eläinlääkärissä ensimmäisen kerran ikinä. Edemenneen koirani kanssa tuli Porvoossa muutaman kerran lääkärissä vierailtua, mutta yllättävän paljon jänskätti kissan kanssa eläinlääkäriin meneminen, vaikka kyseessä olikin vain perustarkastus rokotuksineen. Kissan tavoin en kuitenkaan painautunut lattiaa vasten, vaikka olinkin vähintään yhtä kiltti eläinlääkäriä kohtaan kuin se. Mokomakin Faust, minun se ei kyllä anna koskea mahaan tai tassuihin (vaikka se kieltämättä suhtautui eläinlääkäritädinkin kopelointiin tassujen osalta melko negatiivisesti), mutta vieraan naisen käsissä oltiin kyllä niin nätisti. (: No, kyllähän kissaa selvästi jännitti ja pelotti, mikä onneksi ei purkautunut riehuna vaan sivistyneesti hyvin hiljaa, pienenä ja paikallaan olemisena.

Viidelläkymmenelläkahdella eurolla saatiin siis rokotus kissaruttoa vastaan sekä sydänäänten kuuntelu ja yleinen terveystarkastus. Painoa oli 5,4 kiloa. Hammaskiveä pitäisi kuulemma poistaa noin satasen arvoisella poliklinikkakäynnillä. Eläinlääkäri ehdotti, että samassahan tuon kissan sitten harjaakin oikein kunnolla, kun se pitää joka tapauksessa kivenpoistoa varten nukuttaa. Ennen syksyä täytyy se varmaankin sinne viedä, mistähän se ylimääräsatanen löytyy…

Olin jokseenkin helpottunut, ettei lääkäritäti haukkunut minua siitä, etten saa Faustia harjattua kovinkaan usein, vaan suhtautui varsin myötätuntoisesti takkujen leikkaamiseen ja ylipäänsä Faustin ylpeään luontoon. Ehken ole niin kovin huono kissojen kanssa - ehkä on tosiaan totta, että se nyt on omalla tavallaan hankala tuon harjaamisen ja itseensä epämiellyttävillä tavoilla kajoamisen suhteen verrattuna moniin muihin kissoihin. Toisaalta sen helppous on vailla vertaa kuunneltuani työkaverien kertomuksia sisään protestina pissailevista ja asioita pudottelevista kateista. Tuo nyt lähinnä olla möllöttää noin 22/24, välillä vähän maukuu ja kerjää huomiota ja rapsutuksia sekä juoksentelee kerran päivässä energiansa vähäisemmäksi.

Faust on huomattavasti seurankipeämpi minua kohtaan nyt Sampon ollessa poissa. Olen toki tällä viikolla myös ollut liesussa pitkiä aikoja. Onneksi en joutunut tänään töihin aamuisen kenttätyökurssin haastattelun ja eläinlääkäriajan vuoksi (työkaveri oli taas kipeä, mutta ennen kuin minulta töihintuloa kysyttiin, olin jo ehtinyt sopia haastateltavan kanssa treffit kymmeneksi), muuten olisi sunnuntai ollut ensimmäinen edes etäisesti kotipäivän kaltainen Sampon lähdön jälkeen. Ei ihme, jos selkä vähän kissalla hilseilee - kyllä minäkin stressaisin, jos yhtäkkiä lähes joka päivä kotosalla ollut ihminen katoaa kokonaan ja se toinenkin kävisi paikalla lähinnä nukkumassa.

Tämä hävisi jo viikonloppuna bittiavaruuteen - jos nyt laittaisin uudelleen, niin joku ehkä tämän lukisikin ennen tulevaa viikonloppua…

Aion juhlistaa sunnuntaisia syntymäpäiviäni (6.5) menemällä lauantaina 5.5. syömään Cantina Westiin ja sen jälkeen tanssaamaan Infernoon ja/tai mahdollisesti myös Manalan yläkertaan. Mukaan saa tulla, eritoten tanssimaan. Ruokapöytäänkin vielä pari henkeä mahtuu - jos kiinnostaa, mailatkaa minulle suoraan lähipäivinä.

Tulkaa mukaan, olisi hauskaa. Baariin suunnannen toivottavasti jonkinlaisen joukon kanssa yhdeksän hujakoilla. Saa ilmoitella itsestään ja ottaa kivoja kavereita mukaan. Ja joo, tiedän, että muitakin akuutimmin senpäiväisiä synttäreitä juhlitaan samana päivänä ja toisissa kuppiloissa, mutta kun minä en nyt niin siitä Raakusta välitä ja kun minäkin tahdon tanssimaan ja kaikkea sellaista… Nih, höh, pöh. (: