Lupasin Yoelle kirjoittaa matkaoppaan Caledoniin. Tämän vuoksi en ole vieläkään päässyt rakentamaan, mutta käsitykseni Caledonin simeistä on avartunut lisää kolutessani niitä läpi. Sen lisäksi Tanglewoodin kupeeseen rakentui kaksi uutta Caledon-simiä lisää: Eyre ja Kittiwickshire, jotka sopivat yhteen varsin mainiosti alueina. Noita onkin sitten pitänyt myös kierrellä.
Muutama isompi kuva kuitenkin, niin saa jotain tolkkuakin maisemista.
Ooo, tälläisen tilan kun saisi! Voisi tosin joutua remppaamaan aika lailla, mutta lankkulattiat keittiössä ja kaikkea!
-*edit*: Jos/kun suora url ei toimi, voi koittaa www.opkk.fi ja kohdenumerohakuun 689191.
Katsoinpa nyt vain huvikseni, kun etsin sopivaa vuokrahintaa tälle kämpälle kalustettuna…
Löytyipä taannoisia muistiinpanoja Suomen kansan vanhat runot -opuksesta (SKS 1933). Kyseessä siis miehiltä kerätyt lemmennostoloitsut. Edelleen on jotenkin sympaattinen tuo merkintätapa, jolla kovasti muka ollaan häveliäitä…
SKVR VII
Raja- ja Pohjois-Karjalan runot
4803
Eno. Rytkönen, A. n. 1270 -95
Pirttivaara, Matti Vartijainen 83v.
Piä kumi, Kamelin poika
emä terskoin tekkii,
naisten vuajoin valtija,
Tie terskat terveeks,
Naisten vuajat valamiiks,
pane piä kanan munista,
varsi varsan siäriluista,
tule k-pien kuningas,
päästä k-t kytkyistä,
karovarret kahleista
tämän peiposen perälle,
tämän lapsen lanteille.
4801, Kaavi. Siikajärvi.
Rietu Hartikainen, ”vanha mies”
Emä roppa, vuoten vanhin,
pääterskain tekijä,
lieriin lekettekijä,
teepä terskat terveeksi,
miesten vaajat valmiiksi,
kopra suonia kokoonnutaan
yhen k-n ympärille!
Hirven suonet sitkeemmät,
karhun kaikkia kovimmat.
Että ovat ne miehetkin mieskuntoaan pyrkineet kohentamaan.
Totesin, että koska singaporelaistytöt tulevat joskus kahden jälkeen yöllä, minun pitää siirtyä sohvapaikaltani sänkyyn koneeni ja ompelusteni kanssa. Makuuhuoneen pöytälamppu vain on kovin himmeä, koska kuulampustani ovat palaneet sen polttimot. Mietin, että kuinka vaikeaa se voi olla, kyllähän minä polvillani ruuvaan kuun kuoren irti ja vaihdan lamput. Linkkasin kepeillä siivouskomerolle ja kurotin ylähyllyltä kynttilälamppupakettia, joka lipesi ja särkyi kynnysmatolle ja sen lähimaastoon noin kiljoonaksi sirpaleeksi. Muutaman ärräpään jälkeen istahdin maahan, keplottelin imurin samaisesta siivouskomerosta, konttasin töpselille ja imuroin istualtani maton. Sitten sama homma toisinpäin ja kontaten makkariin, koska en jaksanut noin lyhyen matkan vuoksi punnertaa seisaallenikaan. Tunnen sympatiaa kaikkia liikuntavammaisia kohtaan.
Muuten ovat ihmiset olleet ihania. Ruokalähettipalvelua on tarjonnut useampikin, kiitos teille, mutta suuremmat ruokaongelmat on nyt ratkaistu: Pelastuspartio Peltonen&Juslin kävi eilen kokkaamassa mulle kolme pannullista ruokaa ja keittämässä riisitkin, etten kaada kuumia vesiä päälleni. Lisäksi sain mikroaterioita ja kivennäisvettä, pyykkien ripustuksen, parvekekukkien kastelun ja tiskikoneen tyhjennyksen & täytön. Tänään Hanna toi minulle valtaisan pussin salmiakkia, mansikoita ja viinerin ja niitä syödessä piti minulle seuraa (olipa kiva nähdä) sekä imuroi lattian ja auttoi minua levittämään sohvan ja laittamaan siihen sänkyvaatteet singaporelaistyttöjä varten. Lisäksi useampi pikkuesine siirtyi huoneesta toiseen. Ihan mieletön palvelu, olette kultaisia! Tuomokin kävi eilen hakemassa kirjaston kirjat ja Sanna lupasi toimittaa sen viimeisen uupuvan WeeGeeltä SKS:n kirjastoon ja vielä noutaa mulle perjantaina tenttikirjankin. Karo lupasi huomenna tuoda kissanhiekkaa (se olisi pitänyt vaihtaa jo viimeistään maanantaina, yök) ja tulla ompeluseuraksi. Viikkohan sujuu suorastaan rattoisasti, vaikka olenkin viettänyt aikaa tähän mennessä lähinnä sohvalla, kun liikkuminen sattuu muuhunkin kuin jalkaan. Lihakset ovat edelleen sunnuntaisen ratsastuksen jäljiltä niin kipeät, että minulla on ongelmia tehdä jumppaliikkeitäkin, kun jalka ei vain nouse… (:
Möh. Nyt ei näe ommella, enkä haluaisi konkata tuonne tytöille tehtyyn sohvasänkyynkään. Möhmöh. Ehkä sitten vain luen. Kärpästen herra tuli hotkaistua viidentoista vuoden tauon jälkeen uudelleen, Hjalmar Linderistä kertova Kullalla kirjailtu elämä on vielä vähän kesken. Sitten voisi lukea Viiltäjä-Jack -arvailun Murhamiehen muotokuva.
No niin. Aamuyhdeksältä YTHS:lle. Terveydenhoitaja sanoi, että lääkärille vain, jonoa on kolmisen tuntia. Hain kepit yläkerrasta ja ajattelin, että kyllähän minä nyt näillä apuvälineillä pärjään Töölönkadulta Töölöntorin Tin Tin Tangoon aamupalalle. Pärjäsinkin, mutta suuntaansa kului 20 minuuttia, johon on mukaanluettu useampi tauko. Tintin kroisantti jäikin sitten ainoaksi ruoaksi ennen kello kuutta…
Pääsin lääkärille jo puoli yhden maissa. Täti laittoi minut röntgeniin, ja kuvissa näkyikin sitten nätti tumma viiva tuossa pikkuvarpaan jalkapöytäluun puolimaissa. Eipä siinä sitten muuta kuin soitto siskon miehelle (”etkö millään voisi lähteä töistä kesken ja heittää mut Espooseen?”) ja Jorvin sairaalan päivystykseen. Homma sujui yllättävän nopeasti, eilen olisi kuulemma ollut kuuden tunnin jono. Lääkärityttö totesi, että luu on murtunut täysin poikki (ei ihme, että äitikin kuuli eilen kaatuessani “naps” -äänen) ja vieressä on vielä pienempikin murtuma. Kipsaajapoika antoi minun valita punaisen ja sinisen kipsin väliltä, jee. 2 viikkoa nyt siis kipsi, ensimmäisen viikon aikana en saa laskea painoa jalalle. Varpaat sentään jäivät ulkopuolelle.
Ketuttaa ns. tuelta (pun intented). Liikkuminen onnistuu vain keppien kanssa tai yhdellä jalalla hyppien, kun vasenta jalkaa ei saa mielellään laskea ollenkaan maahan. Täällä kotona on harvinaisen vaikeaa, kun en pysty laittamaan juurikaan ruokaa seisten. Tilasin perhepitsan, selvinnen sillä myös huomisen… Kaikkialle pitää hyppiä, joten olen satavarma siitä, että ennemmin tai myöhemmin kaadun ja loukkaan itseni vielä pahemmin. Kissa pakenee alta, kun jymistelen huoneesta toiseen. Jalkaa alkaa heti sattua, kun sillä liikkuu, mutta välillä pitää käydä vessassakin. Harmittaa - viikon saikku, mutten voi tehdä mitään konkreettista. Tylsää. Tai no joo, voin opiskella, ommella keskiaikavaatteita Grunwaldia varten (toivottavasti jalka on ajokunnossa, menee aika tiukille, vaikka ei olekaan enää kipsiä toivon mukaan tuolloin) ja pelata Secondlifeä. Voisin myös lukea tenttiin, mutta yllättäen en nyt ainakaan saa palautettua niitä kirjoja. Jos joku haluaisi tehdä minulle suuren palveluksen ja käydä puolestani siellä kirjastoissa, siitä voisi saada vaikka ranteenlämmittimet tai jotain muuta osaamaani histelsälää palkaksi?…
Niin, tulkaa myös kylään. Mielellään jo tässä alkuviikosta, sillä ketutus lienee nyt suurimmillaan. Torstaina tulee myös 2 sohvasurffaritytsyä, jotka kyllä tässä emännyys- tai emännöimättömyystilassa olisin mielummin majoittanut jonnekin muualle. Niitäkin saa halutessaan kierrättää kaupungilla, minä ollen jumissa Vallikalliossa aika tehokkaasti. Vähän pitäisi kyllä liikkua, että lihakset eivät unohtaisi olemustaan, mutta kaupungille lähtö lienee vähän hasardia varsinkin tällä etenemisvauhdilla.
Juhannus meni. Perjantaina tyhjentyvällä renkaalla Jupperiin ajamisen ja syömisen lisäksi (toin kasviksia kotiin, mutta lihat sain tuhottua) tuli pelattua mm. kännikimbleä (voitimme!) ja tunnettua lievää surumielisyyttä monenlaisten asioiden vuoksi. Hieno talo oli siellä.
Eilen päädyin Porvooseen parin tunnin säädön jälkeen, sillä ensimmäisen kerran kävi minulle (ja noin kolmellekymmenelle muulle) niin, että kaukoliikenteen bussi ei koskaan saapunut laituriin. Rampattuani ympäri asemaa sain viimein erään bussikuskin hihaan takertumalla selville, että bussi oli hajonnut startatessa. Jokseenkin hämmentävää oli, että bussikuski, jolta asiaa kysyin, väitti ensin useaan kertaan, että kyseinen bussi ei aikataulutiedoista huolimatta kulkisi, ennen kuin kertoi sen olevan rikki. Kukaan ei toki ollut vaivautunut kertomaan tästä millään tavalla asiakkaille, joten kävin sitten kailottamassa homman muille odottaville. Seuraava, reilun tunnin päästä lähtenyt bussi olikin sitten niin täynnä, että porukkaa seisoi Söderkullaan asti käytävällä.
Kotona pidin hetken seuraa amerikanserkulle ja -tädille sekä sedälle ja ajoin Pernajaan. Siellä oli kesäistä, paistoimme lettuja ja saunoimme. Tällä kertaa tosin olimme tyttöjen kesken saunassa, koska Sofie sanoi kokevansa jotenkin kiusalliseksi saunomisen puolivieraiden miesten kanssa, sillä Toni oli pyytänyt naapurinkin saunaan. Tänään kävimme Tonin kanssa päälle kolmen tunnin maastoratsastuksella paikallisen yksityistallin hevosilla. Olen viimeksi ollut selässä kolmisen vuotta sitten Briteissä, joten lienen huomenna todella, todella kipeä… Mutta kenties metsätiellä laukkaaminen korvaa muutaman päivän lihasjumin.
Porvoossa kotikotoa kiireessä bussille lähtiessäni kompastuin portaaseen ja otin vastaan vasemman jalan päkiän sivulla. Jalasta kuului *naps* ja kaaduin maahan. Sattui pirusti. Hanna teki todellisen ystävänpalveluksen ja kävi hakemassa minut bussilta Itäkeskuksesta, kun soitin ja pyysin moista, ja olisi vielä ajanut Jorviinkin. Täti Espoon kaupungin terveyspalvelupuhelimesta kuitenkin sanoi, että kompressia, kylmää ja koholle sekä aamulla terveyskeskukseen, jos ei auta. Ainakaan vielä ei ole tuntunut auttavan, vaikka jalkaa painaa tälläkin hetkellä porkkana-parsakaalisekoituspussi. Katsotaan, selviänkö huomenaamulla järkevästi YTHS:lle, vai menisikö tämä kuitenkin ohi. Se napsaus edelleenkin vähän säikyttelee, kun äitikin kuuli sen… No, söin Buranaa, enää ei särje.
…lienee luvassa. Pakkasin tuossa juhannusgrillattavani:
3 lampaanpihviä, n. 250g naudan sisäfilettä varraspaloina, yksi makkara (vartaaseen myös), munakoisoa, tomaatteja, kesäkurpitsaa, herkkusieniä (niistä neljä pekoniin käärittyjä ja täytettyjä) sekä yksi suklaalla täytetty banaani. Katsotaan, selviänkö noista kaikista (epäilen mm. lammasta, mutta kun pakastepaketissa oli kolme eikä niitä voi sulatuksen jälkeen enää pakastaa). Toinen vaihtoehto on räjähtää. Kolmantena mahdollisuutena voisi pitää osan jakamista kanssaihmisille - katsotaan, kelpaako.
Nyt harjaan tukan, rapsutan kissaa, ripustan pyykit, valitsen vaatteet ja laitan ripsaria, pakkaan repun, vien roskat, pumppaan pyöränkumin ja lähden polkemaan. Hauskaa juhannusta!
Oho, löysin OkCupidista tälläisen, kun sitä taas pitkästä aikaa vilkaisin. Nyt voivat kaikki iloiset halukkaat katsoa, mätsäävätkö minuun. Tosin mätsäsin itse vain 84-prosenttisesti, mikä hämmensi jokseenkin, kun kuitenkin olen itse joskus noihin kysymyksiin vastannut… Tunnuksen omistavat voivat toki kertoa tuloksensa minullekin loggaamalla lopuksi OkCupidiin sisään. (:
Joku (muukin) oli eilen sitä mieltä, että Ahertajantien Taidepoliisi ei liene se taiteen riemuvoitto:
Juhannus puolestaan lähti tänään liikkeelle mukavasti denaturoidulla alkoholilla. Suunnittelimme jo, miten konservaattorit voisivat aina lähetellä museoille laskuja Alkosta, kun sitä viinaa kuluu esineitten puhdistamiseen niin rutkasti… No joo, ehkä monopolilaitoksemme ei kuitenkaan myy tuota puhdistettua versiota.
On täysin mahdotonta mennä nukkumaan ennen kahtatoista. Nukuin tänään pommiin puoli tuntia ja koomasin koko päivän - onneksi olemme tällä hetkellä tämän harjoittelun puitteissa Glimsissä konservaattorin apuna. Freelancer-konservaattori Maaka on aivan mainio tyyppi, joka osaa opettaa työnteon lomassa lähes huomaamatta. Pidän esineitten puhdistamisesta ja räpläämisestä kovin, kovin kovasti. Konservaattorin homma olisi vain vähän turhan tarkkaa minulle, esinepuolelle voisinkin muuten haluta.
Väsyttää, väsyttää, väsyttää. Sunnuntai-iltanakin meni yhteen, kun huolehdin jälleen sohvasurffarista - tällä kertaa aivan ihastuttavasta quebeckilaisesta Thierrystä. Se opiskelee Saksassa pääaineenaan computation arts ja harkitsi tulevansa HIITille tekemään muutaman kurssin. Todella ihana poika, laittaisin heti pulloon jos voisin! Fiksu ja söötti (sillä oli ihastuttavan siniset silmät ja se pyyhkäisi tukkansa aina otsalle tosi söpösti jajaja) ja kamalan pitkä ja hontelo ja kotoisin 45 hevosen ranchilta ja ihana aksentti ja kaikkea! (: Vähän pieni kyllä, 23-vuotias, ja olihan sillä onneksi tyttöystäväkin Saksassa. Mutta lisää tuollaisia couchsurfereita minulle, joo! (:
Juhannus alkaa selkiämään. Aatoksi vajaan viiden kilometrin päähän pyörällä, juhannuspäiväksi Porvooseen hakemaan äidiltä autoa ja sitten Loviisaan Tonille&Sofielle (oikeastaan sinne piti mennä aattona, mutta onneksi tämä järjestyi näinkin), sunnuntaina pois ja kotiin päivälliselle amerikantädin-, -sedän ja -serkun kanssa. Faust joutuu olemaan runsaan vuorokauden yksin, mutta selvisi se siitä viime juhannuksenakin.
Olen harkinnut jo, voisinko myydä jotakin saadakseni vähän rahaa. Aika huonolta näyttää, eikä Sampon kitaroistakaan varmaan saisi paljoa. (; Toisaalta lienee hyväksi minulle kirjoittaa selkeästi paperille tulevat menot, että käsitän niiden suuruuden. Jotenkin pitäisi kyetä joka tapauksessa sinne Puolaan ja takaisin, ei sitä enää voi peruakaan, enkä tietenkään tahtoisi niin tehdä. Ompelupaniikki on suuri, mikä on sinänsä huolestuttavaa, että minun pitäisi lukea myös tenttiin - kunhan saisin tehtyä kauhean, hirveän, kamalan ahdistavan kirjastoreissun ja palautettua kaikki myöhässä olevat kirjani.
Pohjanmaalla Oulun ja Kristiinankaupungin välisellä alueella oli vallalla suoranainen Napoleon-kultti 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Napoleoniin liittyviä esineitä keräiltiin oikein urakalla. Niitä on koottu Pohjanmaan museoon erilliseen Napoleon-huoneeseen. Näin kertoo Weilin&Göösin Suomen historia 5 vuodelta 1986 sivulla 44:
Käyttö- ja koriste-esineiden valmistajien vilkasta mielikuvitusta osoittaa kävelykeppi, jonka yläpäätä kiertävät messinkiset Napoleonin korkokuvat. Kahdessa kynttilänjalassa ja pienikokoisessa sinetissä on Napoleonin kokovartalokuva, ja kaiken huippuna on sarkofagin muotoinen mustepullo. Kun mustesäiliötä nostetaan, sen alta löytyy pienen pieni Napoleonin ruumis.
Eilinen partsigrillausillanistujainen oli oikein viihtyisä. Oli pienimuotoisen sosiaalisuuden tarve - lähteminen isoihin ja hälyisiin bileisiin kauas toiselle puolen kaupunkia ei näin jatkuvan työputken keskellä tuntunut hyvältä idealta. Kotona sen sijaan oli oikein leppoisa olla, tulipa myös annettua sohvasurffaajapojalle ohjelmaa (tämä oli myös alkuperäinen tekosyyni kotisosiaalisuudellae). Suvi otti kivoja kuvia:
Sohvasurffaaja Zach oli eräs kivoimmista majoittamistani ihmisistä. Nyt on ainakin yöpaikka Barcelonassa, jos sinne päin tulisi eksyttyä.
Tänään grillausta työkaverien kanssa Tapiolassa. Huomenillalla lupasin majoittaa yhdeksi yöksi kanadalaisen pojan, joka kuulosti kovin miielenkiintoiselta. Juhannuksen jälkeisellä viikolla tulee kolmeksi yöksi kaksi singaporelaista, jenkeissä opiskellutta tyttöä. Ne olivat niin pikkuruisia ja söpöjä, että en malttanut olla lupaamatta yösijaa. Silloin saa varmasti taas tulla viihdyttämään niitä ainakin kaupungille.
Öh. Viikonloppu opaspuolella töissä (täällä on _Kuollutta_) ja maanantaina normaalisti harjoitteluun. Kiva 14 päivän työputki.
Voivoivoi. SL kiinnostaa kovin, mutta aikaa ei juurikaan ole, ja ulkona on ollut niin kiva sää, ettei koneelle ole tullut jämähdettyä. Tässä kuitenkin muutama kuva viime viikoilta blogintäytteeksi.
The House of Swedenin simistä löytyi myös bastu.
Sauna oli aika ruotsalainen moninaisin tavoin. Huvittaa myös tuo valtaisa ikkuna, joskin kiuas ja kiulu olivat ihan hienosti tehtyjä ja höyrykin näytti hauskalta. Mutta miksi ihmeessä noin matalat lauteet? Kun minä saan oman saunani valmiiksi… No, näkisi vain.
Ostin tosiaan vielä toisenkin hevosen lähinnä siksi, että se oli kiva laittaa syömään ruohoa tuohon pihalle - Hussar kun on vähän turhan uljas korkealle nostettuine päineen eikä sen lisäksi siltä voi riisua varusteita. Annoin tälle mustalle alustavasti nimeksi Tähdikki, koska sillä on tähti otsassaan.
Caledon Sky Cityssä pitäisi kuluttaa vähän enemmän aikaa. Ilmassa kohtuullisella korkeudella leijuva kaupunginosa toimii totta kai höyryllä, millä muullakaan. (;
Lauantaiviikinkimarkkinat olivat leppoisat, vaikka paikka olikin vähän hassu ja paikalla pääosin semimuinaismyyjiä, eli villasukkia sun muuta. Kasa hyödyllisiä turkulaisia histelmarkkinatyyppejä oli kuitenkin myös, ja tulin taas tulokseen, että varsin moni tuntee apinan. Hämmentävää. Oli kuuma ja meri oli kaunis. Puputti oli kovin viihteellinen ja mukava, tykkään siitä pojasta.
Eilisen vietin kotosalla. Don tuli syömään uusia perunoita, saunomaan ja juomaan kaljani jääkaapista (…). No, ei se mitään, rahaa vain on hintsusti. Oli kivaa ja leppoisaa.
Tänään töissä oli järkyttävä kooma, vaikka nukuin ruhtinaalliset 7,5 tuntia. Töiden alkaminen klo 8:30 sopii minulle harvinaisen huonosti verrattuna opaspuolen klo 10:30:een - en vain osaa nukkua ennen kello kahtatoista, enkä erityisen hyvin edes ennen yhtä. Tosin harjoittelussa on se kiva puoli, että tunteja voi tehdä varastoon ja lähteä sitten joskus aikaisemmin, ja ylipäänsä saa lähteä jo neljältä. Palkka vain on ns. paska ja nyt kesäkuussa minun pitäisi viimein saada ajan kanssa se prkleen verkkonäyttely kehiin. Tänään sentään sain aloitettua, vaikka veljen kanssa auton diilailu pakottikin minut lähtemään jo puoli seitsemältä. Karon kanssa höpistessä katosi lähes tunti, mutta sentään puhuimme osin jopa työasioita (ja hyödyllisiä sellaisia, ei vain työjuttujen vatvomista).
Sampo on työmatkalla Edinburghissa, muttei ole lähettänyt yhden yhtä tekstiviestiä. No, ei se tosin niitä viljele paljoa muutenkaan. Mistä ihmeestä minä löysin noin suomalaiskansallisen miehen kaikkien aikaisempien sosiaalisten ja muistavaisten poikien tilalle, en käsitä? Ja sitten minä vielä kuitenkin tykkään siitä. Ihme juttu.
Ei ole mitään hajua juhannusohjelmasta. Onkohan ihmisillä srssejä, ja minut on taas jätetty ulkopuolelle? Sampo ei tule Suomeen sekään, joten sen puolen tapahtumat ovat melko poissuljettuja, kun olen valitettavasti kuitenkin Sampon kavereille ensisijaisesti tyttökaveri. Mälsää.
Espanjassa asuva jenkkisohvasurffari tulee neljäksi yöksi keskiviikkona. Toivottavasti se on mukava. Ajattelin, että perjantaina olisi illanviettobileenkaltainen täällä. Saa tulla, jos kuuluu kivoihin ihmisiin ja kaipaa seuraa. Minä kaipaan (tuttua) seuraa vähän liikaakin - sen lisäksi sen pojan voi laittaa sitten miesseurassa saunaan.
Hihihi! Kokoan tietoja Salonki-työpajamme vaatteista ja tavaroista ja etsiskelin Wikipediasta lisätietoa silinterihatun käytöstä. Wikipedia kertoi:
Hatun suunnitteli lontoolaisen herrain vaatehtimon omistaja John Hetherington vuonna 1798. Hän myös käytti itse tekelettään ensimmäisen kerran julkisesti ja aiheutti miltei mellakan, kun ihmiset säikähtivät näkyä. Hetherington haastettiin oikeuteen siitä, että hän oli käyttänyt päässään “kiiltävää korkeaa rakennelmaa, joka pelästyttää arkoja ihmisiä”.
Löytyipä internetin ihmemaasta myös neuvoja hyvään käytökseen 1800-luvun loppupuolelta. Hienon naisen ei sovi mm. huiskuttaa nenäliinaansa kaikille höyrylaivoille eikä vähentää iästään kymmentä vuotta enempää.
No nyt on kissaverkko partsilla. Isä toi tullessaan katiskaverkon kaltaista vihreää, muovipintaista ja kohtuullisen tukevaa verkkoa, joka saatiin parilla porauksella ja rautalangalla kiinnitettyä kohtalaisen siististi kaiteeseen ja puuristikkoon. Sormet syyhyävät parvekkeen uudelleenjärjestelyyn. Taidan joka tapauksessa tehdä sen ensin ja vasta sen jälkeen pakata ja korjata huomiset Kokkilan muinaismarkkinoiden vaatteet - silläkin uhalla, että olen luvannut itselleni mennä kymmeneltä nukkumaan. Kaksilla kuuden ja yksillä seitsemän tunnin yöunilla ei ajella virkeästi Halikkoon huomenna….
Mm, tosiaan, pellavamekon helma repsottaa rumasti ja villapeploksessa on reikä. Ruskean esiliinankin olisi voinut laittaa käyttökuntoon. No, kai tässä jotain ehtii tänään tehdä, vaikka kello on jo seitsemän.
Krhm, mitähän tähänkin nyt sanoisi. HY:n uskontotieteen kiisteltykin professori siirtyy Lapin yliopistoon eläkkeelle jäädessään ja siirtää kokoelmansa sinne. Ainakin jälkimmäisessä mahtanevat voittaa - toisaalta, siellä ei varmasti ole vielä nähty Hantishamaanin porouhria kovin montaa kertaa. Täytyy toivottaa kaikille onnea valitsemilleen poluille.
Muusta elämästä:
* Olin kaksi päivää kipeänä kotona, tänään menin yhä nuhayskäisenä töihin ja pakkasin Aurora-näyttelystä monta pöytää varastoihin vietäväksi. Oli ihan kivaa, vaikka lievä flunssa on yhä.
* Jaikun uusi hieno kilke tuossa oikealla ei jostain syystä tahdo näyttää uusinta postausta, pitääköhän vaihtaa takaisin vanhaan. Hö.
* Uudesta N76:stani siirtyivät kuvat ja videot koneelle usb-piuhan kautta kuin leikkiä vain. Vähänkö siistiä.
* Isä ja äiti tulevat huomenna ajaen kahdella autolla Porvoosta, äiti jättää minulle Micran, isä mittaa parvekkeen ja ajaa kanssani K-Rautaan ja äiti odottaa sillä aikaa täällä, tulemme takaisin, poraamme partsin seinään kissaverkon, isä vie äidin Tikkurilaan siskon lapsia hoitamaan ja menee sitten kotiin. Minä menen luultavasti kaljalle.
* Äiti sanoi, että isä ostaa naapurilta sille jonkun 8 vuotta vanhan Fordin ja minä saan äidin Micran (josta saisi autokaupassa ehkä 500 euroa), lähinnä Bäckedal-syksyä varten. Jee!
* Päätin lähteä keskiaikailemaan Puolaan heinäkuun puolivälissä. Grunwaldin taistelun sivut (tosin vain puolaksi) löytyvät täältä.
Mitäs muuta… Rahat ovat pelottavan loppu.
Sain jo ainakin kolmannen kerran tämän kevään aikana flunssan. Vastustuskyky lienee taas koetuksella, kun stressi hellittää. Toiset saavat migreenin, minä nuhakuumeen.
Sen sijaan, että nukkuisin ajoissa, jumitan nuhaisena koneella ja pitkästä aikaa Second Lifessä. Kävin ostamassa Hearts Gardenista männynkaltaisia, jotka muistuttavat positiivisen paljon kuusia, ja lykin niitä tontilleni näkösuojaksi. Sitä kaipaan, kun tässä jossakin vaiheessa aloitan rakennusprojektini - joutunen poistamaan mökkini pihalta rakennustilaa ja primejä viemästä, enkä tahdo muitten näkevän sähläilyjäni tielle asti.
Tuossa vielä vähän isompi kuva peukun kautta:
Katsotaanpa nyt, antaako flunssa myöten rakennusprojektin aloittamiselle. Jossakin vaiheessa pitäisi alkaa jotakin ihan oikeasti oppimaankin.
