Ei nyt oikein ehdi päivittää: viikonloppu meni siivotessa ja hakiessa A Week in Finland -skandinaaveja lentokentältä ja laivalta ja syöttäessä niitä. Eilen päädyin kyseisen tapahtuman puitteissa baariin, join puolivahingossa kunnon kännit (no kun pojat tarjosivat) ja lopulta jätin vieraani kotiavainten kanssa Lostariin päätyen laulamaan Singstaria ihan muualle kuin piti. Hauskaa oli, vaikka tänään on koko päivän ollut todella hidas olo ja krapula. Sain kuitenkin hoidettua kasan kaupunkijuttuja tentti-ilmosta Vaatossa käymiseen (jälkimmäisen ovessa oli “avaamme 11.4.”-lappu, harmin paikka). Loppuillan laitoin ruokaa, mässäilin aurajuustolla ja suklaalla ja koomasin. Huomenna töihin taas seitsemän kuukauden tauon jälkeen. Ehkä siellä ehtii joskus kirjoittaa matkakertomusta… Illalla käyn miettimässä pukua Myyrmäessä ja ajan Iidalle solmukohtaviikkosaunaan. Sieltä voisin tällä kertaa yrittää tuoda nuo vieraani ihan neljän pyörän päällä kotiin asti.
Että tälläistä. Onneksi on töitä, muuten ei maksa kestäisi Solmukohtaorientoitunutta ryyppäämistä. Tai ehkä maksaa ennen hajoaisi pää…
On nyt olevinaan jotenkin kiire, kun pelkkien kuvien valitsemiseen ja lataamiseen ja tekstittämiseen meni useita tunteja tästäkin päivästä. (Ne kuvat ovat sitten täällä, katsokaa nyt edes muutama, kun vaivalla latasin.) Tai no, taas kerran kukun keskellä yötä ja aamulla pitäisi hakea kissa puoli yhdeksältä. Näin tässä aina käy.
Koetan kuitenkin ehtiä ihan omaksikin ilokseni kirjoittaa matkaraporttia jossakin välissä. Tässä näin ensi hätään vähän youtubea länsirannikolta, jostain Drumbeg-nimisen kylän liepeiltä. Pahoittelen volyymin hiljaisuutta: jostain syystä puhelin soittaa videon kyllä varsin kovaankin ääneen, mutta jotakin on jäänyt piuhan mutkaan videota koneelle siirtäessä.
Vasemmanpuoleisessa liikenteessä ajaminen ei ole itse asiassa yhtään niin vaikeaa kuin sen kuvittelin olevan. Alussa joutui keskittymään erityisesti risteyksissä ja vaihdekepin käyttö vasemmalla kädellä takkuili toisinaan, mutta jo eilen homma sujui ilman kummempia vaikeuksia ja tänään meni kuin vettä vain. Suurin vaikeus on itse asiassa auton leveyden hahmottaminen: tuppaan ajamaan kovin helposti liikaa vasemmassa reunassa, joka toki pelottaa sillä puolella istuvaa Sampoa täysin aiheellisesti erityisesti jyrkkien tienreunamien kohdalla.
Kuten otsikko kertoo, olemme tällä hetkellä länsirannikon suurkylässä ja turistimagneetissa (1000 asukasta!) Ullapoolissa Bed&Breakfastissa. Kolme päivää on mennyt ajellessa ympäriinsä: nähty on viskitislaamo, jossa kävimme kiertokäynnillä, Brittein saarten pohjoisin kärki Dunnett Head majakoineen, keskellä ei mitään sijaitseva ihastuttava Crask Innin majatalo, vuorovesihiekkaranta, kiemuraiset single track roadit länsirannikolla (25 astetta ylämäkeä oli jo jonkinlainen määrä) ja ääretön määrä lampaita. Torstaina iskenyt flunssa on tosin vähentänyt ulkoilua aika lailla ja väsyttänyt minua, mutta onneksi en saanut mitään tappajapöpöä, vaan olen lähinnä yskinyt ja kurkkukipuillut - mutta autossahan saa istua. (:
Olemme jatkaneet hyvin syömisen linjaa melko antaumuksella. Skotlantilainen aamiainen on toki englantilaista vastaava, joskin vasta tänään Crask Innissä saimme blood puddingia, vähän mustanmakkaran tapaista tavaraa pekonimme ja muniemme ohella. Muuten olemme syöneet Invernessissä italialaisessa pestopitsaa (S) ja vuohenjuustopastaa (T), matkalla John O’Groatsiin paistettua lohta (S) ja englantilaistyylistä, yllättävänkin hyvää lohisalaattia (T), Crask Innissä stilton-avokadoja, tolkuttoman hyvää kotona tehtyä “piirasta” (lihapataa ja voitaikinakansi) ja pääsiäispullaa sekä hyviä juustoja ja tänään Kylesku Hotelin pubiravintolassa lohta (S) ja simpukoita valkosipuli-persiljakastikkeessa (T). Melko brittityylistä perusruokaa tuota Invernessin italialaista (ja ehkä simpukoita) lukuunottamatta, mutta varsin nappiin osuneita valintoja joka tapauksessa. Pian pitänee mennä katsomaan, josko Ullapoolin rannan pubeista tai ravintoloista saisi vielä jotakin iltaruokaa.
Vähän laajemmin sitten, kun pääsen joko Lontooseen tai kotiin. Huomenna menemme sohvasurffaamaan Jennien luo Drumnadrochitiin ja maanantaina palautamme auton ja lähdemme Yorkiin. Nopeastihan tämä aika kuluu. Nyt siis taas liikkeellä.
Pikapäivitys, kun eilinen vastaava katosi netin tiputtua: lähdemme puolen tunnin kuluttua metrolle ja siitä junalla Invernessiin. Huomenna vuokraamme auton (ääk, saatan kuolla, vasemmanpuoleinen liikenne) ja ajamme John O’Groatsiin lähelle Thursoa. Sieltä jatkamme pitkäperjantaina lenkillä sisämaahan Lairgin kupeeseen keskellä ei mitään sijaitsevaan Crask Inniin (siellä ei ole muita taloja kymmenien kilometrien säteellä :) ja lauantaina meidän pitäisi yöpyä Ullapoolissa itse kylässä (huikeat 1000 asukasta, eräs alueen keskuksista!) . Sunnuntaina menemme sohvasurffaamaan Loch Nessin rannalle Drumnadrochittiin (meille on luvattu perhepäivällinenkin jo, jei) ja maanantaina lähdemme kohti etelää, mutta hitaalla rytmillä: pysähdymme ensin Yorkissa sohvasurffauskontaktin ja kuituhampun kanssa töitä tekevän Emilyn luona sekä Jorvikin viikinkikeskuksessa ja tiistaina palaamme Lontooseen tunnin junamatkan päässä sijaitsevan Tristanin (jonka häissä olimme syksyllä) päivällispöydän kautta. Keskiviikkoiltana sitten lennänkin Suomeen.
Ei kiireellisiä yhteydenottoja, kiitos. Sms tavoittaa paremmin kuin maili. Jos joku jaksaa hakea minut lentokentältä Seutulasta kello kahden aikaan keskiviikon ja torstain välisenä yönä, voin tuoda jotain herkkuja tms täältä, vapaaehtoiset sankoin joukoin ilmoittautukoon…
Taas tuli monta sulkua. Päivitän reissusta, jos BB:issä on wlaneja ja jaksan.
Eräs kivoimmista asioista ulkomailla on paikallisissa ruokakaupoissa käyminen ja ruoanvalmistus kyseisistä raaka-aineista. Englantilainen peruspöperö itsessään ei sinänsä erityisesti innosta - muistan edelleen sen viime toukokuussa eteeni samaani puolikkaan grillatun kanan - mutta maan monikulttuurisuuden johdosta kaupoista helposti löytyvät suorastaan kansainväliset herkut innostavat täyttämään ostoskärryt enemmällä kuin olisi aikaa syödä. Sen lisäksi paikalliset makkarat saavat minut innosta soikeaksi, ne kun erilaisine mausteineen ovat suoranaista herkkua. Makkarainnostusta ei kanssani jaa kovin moni, mutta onneksi Sampokin arvostaa erilaisia säilöntätaidon mestarinäytteitä.
Kaikenlaisia mielenkiintoisia ravintoloita olisi myös tarjolla yli oman tarpeen. Perjantaina kävimme taas vaihteeksi Oriental Cityssä, joka on naapurin itämainen kauppakeskus. Tällä kertaa aterioimani kuminalammas shetsuanilaiseen tapaan oli hämmästyttävän rasvainen ja, vaikka oli ihan hyvää, aiheutti ähkyn ja loppuillaksi pahoinvoivan olon. Näkyy se kahden kuukauden pääsääntöinen kasvisruokavalio jossain tuntuvan.
Lauantaina seikkailimme Sampon flunssaisuudesta huolimatta Borough Marketilla, joka on valtaisa, perjantaisin ja lauantaisin avoinna oleva, katettu ruokatori. Sieltä olisi saanut herkkua jos jonkinlaista, mutta meidän matkaamme tarttui tällä kertaa vain sekä hyvin vahvasti maustettua että tavallisempaa italialaista chorizomakkaraa sekä minulle suklaatryffeleitä.
Loppuillasta hieman epäonnistuneiden reittivalintojen jälkeen päädyimme lopulta Angeliin jo aiemmin hyväksi havaittuun Pizza Oregano -pizzeriaan, josta näemmä tosiaankin saa ehkä parasta pitsaa koskaan. Hyvää oli. Tulomatkalla hyppäsimme vielä metrosta Camden Townissa ja kävimme yksillä goottipubissa, joka oli hassu paikka: perinteinen brittipubi, jonka katto ja seinät olivat tapetoitu keikka- ja leffajulisteilla, jossa rokki raikasi ja jonka asiakaskunta koostui totutun vastaavanlaisen pubin perusjamppojen sijaan gooteista ja metalisteista. Hämmentävähköä, mutta siistiä.
Aamupäivä on mennyt lähinnä lukiessa maileja, blogeja ja löhötessä sängyssä. Laitoin kylpyveden valumaan ja Lushin appelsiinintuoksuisen, kultaglitterisen kylpyjuttusen sen alle kuohumaan. Keskellä päivää kylpyyn meneminen on vähän luksusta, mutta jos siellä lueskelen työpapereita keskiaikanäyttelyä varten, omatunto kolkuttaa ehkä vähän vähemmän.
Haipakkaa on ollut. Peli meni kivasti joitakin hämmentäviä sattumuksia lukuunottamatta ja Eymund paloi komeasti. Väsymys toi vanhat kivut pintaan pelin jälkeen, mutta uni auttoi niihinkin jossain määrin. Oman heikkouden näyttäminen nolottaa silti aina jälkikäteen armottomasti. Pakkaamisen lisäksi sain purettua muutaman muuttolaatikon ja käytyä kotikotona riitelemässä ja katsomassa telkkaria äidin kanssa (näin elämäni ensimmäisen jakson Täydellisiä naisia, se vaikuttaa ihastuttavan kipeältä, ihan larppihahmoja ne tyypit) sekä huollattamassa autoa isän toimesta. Oikoluin myös testamenttia, mikä oli kummallista. Tilillä oli huomattavasti vähemmän rahaa kuin kuvittelin, mikä rajoittanee liikkumista täällä ulkomaalla, mutta täytyy sitten vain pihistellä.
Sampo lähti töihin, vaikka on flunssassa. Illalla voisi käydä pyörähtämässä ehkä kaupungilla, ainakin kaupassa täytyy käydä. Jääkaapissa on paahtoleipää ja mangosmoothieta sekä vähän lihaa, millaisenhan aterian niistä kokoan… Tien toisella puolella on myös Mäkki, mutta siihen en sentään sortune. Jostain syystä huvittaa olla koko valoisa aika täällä kämpillä. Jos kylvyn jälkeen vaikka saisi aloitettua sen englanninkielisen verkkonäyttelyn säätämisen, että pääsisi siitäkin joskus eroon…
En kuollut, mikä on kivaa. Laivalla oli yllättävän hyvä Tapas&wine -ravintola, josta sai mainion salaatin, ja baarissa oli Barbár-olutta. Nukuin silti yhtä huonosti kuin aina c-hytissä. Auto kesti ja on näillä näkymin käytössäni, ellei hajoa, ensi katsastuksen ajankohtaan asti, jolloin sen elinkaari on lopussa.
Suomessa lähinnä muuttoa, tänne ilmeisesti mukanani siirtyneen talvisään päivittelemistä, laatikoitten kantamista ja purkua, hiirenpapanoitten löytämistä ärsyttävistä paikoista (ei haloo, hiiri on avannut Colmansin sinappijauhepurkin! Toivottavasti se sai edes mahansa kipeäksi) sekä kiireistä sosiaalisuutta. Laatikoita on ainaskin miljaardi, mutta huomenna pitäisi kai suosiolla tyytyä purkamaan vain yksi keittiötarvikkeita sisältävä laatikko tilaa viemästä ja keskittyä muuten Hopeavirtaan. En ole aloittanutkaan päällysmekkoa (toivottavasti kangas riittää) ja kaikki histelit ovat satunnaisiin paikkoihin pakattuina, eikä minulla toki ole niitä kenkiäkään taas vaihteeksi. Päällikön peijaisissa pitäisi laulaakin jotain, mutta vielä ei ole ihan selvillä, mitä. Tämä ehkä selviää huomenillalla, kun asiaan yritetään jopa jossain määrin paneutuakin. Sitä ennen pitäisi vaihtaa puhelinliittymää jälleen netilliseen sellaiseen (yllättävän monimutkaista), käydä vakuutusyhtiössä ja kaupassa ja ja ja… No joo, laiska töitään luettelee, taas vaihteeksi. Mutta onhan tätä, ja Britteihinkin pitäisi joskus päästä.
Mutta nyt se uni. Sänky tosin haisee navetanvintille eli pölyiselle, tunkkaiselle ja hiema kostealle. Ihanaa. Toivottavasti tämä ei ole kuitenkaan päässyt homehtumaan…
Siivottu ja pakattu. Kaikki mahtui autoon ja jäi melkein vielä vähän tilaakin. Loimen sai nätisti pakettiin, porontalja meni katon ja laatikon väliin survomalla ja hämmästyttävästi sain vielä hamppupuntinkin mahtumaan kyytiin. Nyt onkin sitten aika täyttä.
Kävin saunassa ja hyvästelin Veran, Henrikin ja muita. Carroa en nähnyt (sillä on Ladies of Grace Adieuni, hitto) ja äidin kutoma shaali on kadonnut tv-huoneesta parin päivän sisään salaperäisesti. No, onpa syitä tulla käymään uudelleen tai ainakin tuotattaa tutuilla tavaraa takaisin Suomeen.
Lähden puoli ysin maissa aamulla ajamaan - nyt jos nukahtaisin, nukkuisin yli 7,5 tuntia. Tätä voisi vaikka yrittää. Ajokeli täällä päässä on kamala (pyryttää lunta ja on liukasta). Jos kuolen, heihei sitten.
