Viimeiset varsinaiset koululaisryhmäopastukset on nyt suoritettu ja museon kesä käsityömahdollisuuksineen alkamassa. Kesä toki alkaa noin muutenkin - söin lounasta kahvilan terassilla ja nautin suoranaisesta kuumuudesta. Ensimmäinen oikeasti vapaa viikonloppu hetkeen alkaa tuossa kello kuuden aikoihin, jolloin suuntaan kohti merenrannalla sijaitsevaa grilliä ja saunaa kotikodin kautta (Micra ryttyilee, isä katsoo sitä yhden vuorokauden ja minä ajelen sen ajan äidin autolla) palaten sitten lauantaina jälleen kotikotiin. Lauantai-iltana tosin on luvassa Gloriassa myös Skycladin keikka.
Odotukset tämän viikonlopun rentouttavuuden suhteen ovat korkealla, leppoisa käsityöväsäily kavereiden kanssa seurustelun lomassa kuulostaa juuri nyt aivan mahtavalta. Kissaverkko on edelleen poraamatta parvekkeeseen, mutta nyt on sentään siskon mieheltä pora moiseen (ilmeisesti blogissa minkäänlaisen avun kuuluttelu on turhaa, koska kukaan ei koskaan kuitenkaan vastaa). Sunnuntaina tai maanantaina voisin käydä vihdoin viimein ostamassa ne parvekekukat, joista olen haaveillut huhtikuusta asti. Eilen tuli uusi Glorian Ruoka&Viini, jossa oli aivan mahtavia ja inspiroivia ruokajuttuja noin pikaisen selailun perusteella - sitäkin voisi lueskella jossain välissä. Kämppä nyt yllättäen on edelleen kaaos, josta pitäisi saada selvyys ensi keskiviikkoon mennessä, jolloin vuokranantaja tuo minulle uuden jääkaapin. Nettioperaattori on edelleen täysi kysymysmerkki, vaikka asunnossa jonkinlainen netti pitäisikin olla - jännityksellä odotan, milloin vuokranantaja kertoo minulle, miten intternetin ihmemaahan kykenen purjehtimaan… Lisäksi Vallikuja vaatii vielä vähän siivoilua ja lattian vahaamisen, kun nyt olen luvannut moisen suorittaa.
Mutta kyllä tämä tästä. Helpottunut olo alkaa hiljalleen vallata alaa.
Höh, kadotin neulan ompeluksestani ja olen yksin tiskillä, joten en voi mennä hakemaan uutta. Höpisenpä siis tänne ompelemisen sijaan.
Eilen siirtyi iso liuta laatikoita ja jonkinlainen määrä huonekaluja noin sadan metrin verran kohti Kehä I:stä. Tuhatmiljoonaa kiitosta, halausta ja kumarrusta auttajille, olette ihania ihmisiä! Nytkin oli jo vaikeaa löytää muuttoapua - mitenhän mahtaa käydä seuraavassa muutossani, kun ihmiset kyllästyvät touhuun…
Uudessa kämpässä on metelöivä jääkaappi, johtunee ilmeisesti aivan lopussa olevista oven tiivisteistä ja kunnolla sulkeutumattomasta pakastelokerosta. Kun tätä jääkaappien vaihtamista nyt on liikkeellä, yritän vänistä vuokranantajalle, josko vaikka hankkisivat uuden tuon ilmeisen kahdeksankymmentälukuisen alkuperäiskappaleen tilalle. Nettiä en ole vielä testannut (mokomalla naapurilla on suljettu wlan, pöh :), pitäisi osata asentaa tai asennuttaa jollain tuo langaton modeemi. No, tänään kuitenkin pakkaan ja siivoilen vielä Vallikujalla.
Kissaverkko on yhä poraamatta paikalleen, joten Faustia ei oikein uskalla siirtää vielä, tai se pitää sulkea tylsästi sisätiloihin. Jos joku sattuu omistamaan parin-kolmen seuraavan päivän ajanjaksolla kiviseinäporan ja haluaisi tulla porailemaan juttuja joskus seitsemän jälkeen/maissa illalla seinään, en vastustaisi lainkaan. Voin tehdä ruokaa tai piirakkaa kiitokseksi.
Kai tämä tästä. Töissä on aika rankka viikko opastusten suhteen, mutta muuten alkaa kai helpottaa.
Niti-nati. Ihan tyhmää. Aika loppuu. En tahdo pakata. Tulin vahingossa tuntia liian aikaisin töihin, ja tämä aamu oli niitä, jolloin sängystä ylös pääseminen oli täyttä tuskaa ja hammasten kiristelyä. Töissä pitää postittaa. Olisi kiva katsoa Euroviisuja kavereiden kanssa, mutta muutto painaa päälle (no, jossain minä ne katson, oli mikä oli). Koko viikonloppu on töitä. Pystykangaspuiden loimi on tuolla näyttelyssä vähän epämääräisessä tilassa yleisön (jota on tänään ollut melko paljon) nähdä, kun ainoalla paikalla olevalla työkaverilla onkin ollut aamusta asti kaiken maailman ramppaamista kokouksissa ja muualla ja olen joutunut istumaan koko päivän tiskillä (no, olenpa saanut ommeltua). Rannetuki on kadonnut jälkiä jättämättä ja postitus tappaa käden ilman sitä aivan totaalisesti. Illalla on keikka, jolle en oikein ehtisi ja väsyttääkin jo nyt ihan pipona, mutta menen kuitenkin, että tulee Amarantine nähtyä - tämä aktiviteetti vie taas aikaa pakkaamiselta. Ja sanoinko jo, että pakkaaminen on ihan tyhmää? Sanon vielä kerran, ja vielä yhden, ja vielä, ja viel- no joo. Olisi jo kesäkuu ja vapaa viikonloppu ja vähän ylimääräistä aikaa elämässä (sen voikin sitten käyttää keskiaikateltan kattokiinnikepalojen ompelemiseen).
WeeGeen yhden hengen valituskuoro hiljenee täten hetkeksi ja keskittyy kuukausitiedotteen kirjekuoriin tunkemiseen. Perkele.
Okei, myönnetään: tavaroiden pakkaaminen kirvelee aika kovasti. Aloitin keittiön hyllyistä ja astioista. Kirjahyllyihin mennee aika monta laatikkoa, vaatteille pitäisi kai hankkia taas jätesäkkejä. Kohta voisin arpoa, mitä mahdollisesti saan ylipäänsä mahtumaan tuohon neliömäärään tuolla pohjaratkaisulla - en kovin paljoa.
Käytiin eilen Sampon kanssa Ikeassa katsomassa Sampolle sänkyä ja keittiötavaroita. Minä puolestani metsästin muovilaatikoita ja parvekelaattoja, joista kumpaakaan en tietenkään saanut sieltä riittävän edukkaasti - lisäksi unohdin parvekkeen kokopaperin kotiin enkä voinut arpoa edes Bauhausin parvekelaatoista, josko niitä olisi saanut sopivasti sahailtua osiin. Sen sijaan löysin Ikeasta tietenkin kaikenlaista muuta kolmenkymmenen viiden euron edestä. Pöh, sillä olisin saanut jo kaksi Hammarplastin laatikkoa taljoille ja villavaatteille. Toisaalta: nytpä on pöytäsilityslauta, energiansäästölamppuja, leikkuulautoja ja tyyny kissalle.
Söimme myös lihapullia ja joimme pilsneriä - jälkimmäinen sopi nerokkaasti sekä ruoan yhtä hailakkaan makuun ja yleiseen Ikea-tunnelmaan: ihan kiva, periaatteessa hyvää, mutta se hyvä maku on silti jotenkin laimea. (: Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä, että Ikea on kiva paikka asioida omalla spesiaalilla tavallaan. Vaeltelu käytävissä, interiöörien ihastelu tai kammoksunta ja kaikenlainen kiva pikkusälä ovat hauskoja tutkittavia. Yhtenä syynä positiiviseen ikeasuhteeseeni lienee myös se, että vierailen siellä aina arki-iltaisin seitsemän jälkeen, jolloin ruuhkaa ei ole ja kassajonotkin ovat vain muutaman ihmisen mittaisia.
Olen löytänyt uuden bändin, kiitos Radio Rockin. Jos joku muukin on ja omistaa peräti levyn, Volbeat kiinnostaisi kovin. Nerokasta punkkia, rockabillyä ja metallia yhdistelevää kamaa, ja laulajalla on siisti ääni. Todisteeksi radiohitti Youtubesta.
Salsa kiehuu hellalla ja pöydällä on pussillinen tortillasipsejä - kotitekoinen nachos supreme syntyy helpohkoista aineosista. Jos saisi vähän syötyä tässä ennen puoltayötä vielä, tehtyä eväät ja mentyä sitten nukkumaan, huomenna on taas tiukka päivä töissä edessä. Nämä toukokuun viimeiset viikot ovat aina niitä kiireisimpiä koululaisryhmineen.
Lupaan pyhästi olla kesäkuussa vähemmän nihkeä, vänisevä ja kiirettäni toisteleva. Tämä kuukausi nyt vain on aika kamala. Tekisi mieli myös luvata käydä kahvilla niiden ihmisten kanssa, jotka ovat moista viime aikoina kyselleet, mutta en uskalla sanoa vielä mitään. Sen sijaan uuteen kämppääni tai Leppävaaran johonkin kahvilaan tai pubiin minut saattaakin saada teenjuontiseuraksi, kyseisissä paikoissa kun oma sänky on kuitenkin siedettävän etäisyyden päässä.
Olen urheasti siivonnut uutta asuntoa, jos aikaa on ollut edes hiukan verran töiden jälkeen tai vapaapäivänä (eli tänään). Pelkään, että paukut alkavat kohta loppua, vaikka tänä viikonloppuna olenkin saanut nukkua vähän enemmän. Huomisesta lähtee kuitenkin taas kuuden päivän työputki sunnuntaihin asti. Muuttopäiväksi vakautui ainoa vapaapäiväni taas hetkeen, eli ensi maanantai eli 26.5. - jos haluaa tulla kantamaan asioita illalla kuuden liepeillä, saa ilmoittautua.
Pitäisi kai käsitellä Amarnaa ja Tahtoa ja velvollisuutta ihan omana entrynään joku päivä, jos ehtisi. Katsotaan, pääsenkö joskus siihen asti.
Blp-blp. Vähän sellainen alistuneen väsynyt ja jatkuvan kiireinen olotila. Esseen sain sentään valmiiksi, nyt pitäisi vain toivoa, että se tarkastetaankin pikapuoliin. Sitten pitäisi jonakin aamuna juosta vielä lipastollekin säätämään kokonaisuuksien rekisteröintejä. Typerä tutkinnonuudistus.
Kuuden sivun esseestä reilu neljä sivua valmiina. Miten tämä onkin aina muka niin vaikeaa? Kyseessä on siis Päivi Aikasalon väitöskirja Seuratkaamme järkevää ja terveellistä muotia - Naisten pukeutumisihanteet ja vaatevalinnat 1920-luvulta 1960-luvun lopulle (Kansatieteellinen arkisto 47, 2000) - todella mielenkiintoinen ja inspiroiva kirja, mutta kun kaikenlainen kirjoittaminen nyt vain tuntuu tökkivän…
Joka tapauksessa, viikon lainaus (s. 100):
“Naisellisiksi luokiteltavat vaatteet olivat ohuita, koristeltuja, paljastavia tai vartalonmyötäisiä, mutta näiden vastapainoksi esiteltiin myös ei-naisellisia vaatteita. Artikkeli vuodelta 1928 kertoi pitkähihaisesta flanelliyöpaidasta, jokaolikuin puku pitkine hihoineen, siistine kauluksineen ja pikku nenäliinataskuineen. Se oli lämmin, pukeva ja turvallinen. Yöasun turvallisuus lienee liittynyt juuri siihen, että se oli riittävän peittävä eikä siihen liittynyt mitään viehättävää, eroottista tai naisellista. “
– Mut sitten saapui se surkea syys
sen väsynyt arkinen mitättömyys
hän oli niin kaunis sinä iltana kun
mä sanoin: rakas mä en voi olla sun
Ei en aina, se on liian kauan
aina on liian kauan
aina on liian kauan
se painaa päätä
se öisin herättää
Ja talvi, joo se oli
niin kovin omituinen
märkä ja luinen
ikkunoista hiipi
huoneisiin räntä
mä ikävöin häntä
ja kuljin valtateitä
ja myrskysäitä
ja niitä ja näitä
talvi, joo se oli
kovin omituinen
märkä ja luinen
Ja toukokuu multa pimeän vei
mä kävelin yöt, mietin mitä mä tein
meri oli niin kaunis sinä aamuna kun
mä tajusin hän ei oo enää ikinä mun
Ja että aina on liian kauan
aina on liian kauan
aina on liian kauan
se painaa päätä
se öisin herättää
Itä- ja Länsi-Suomen geneettiset erot hakevat vertaistaan Euroopassa. Tuo raja on havaittu useissa eri tutkimuksissa. Geneettinen rajavyöhyke – tarkka raja se ei ole – halkaisee maan Suomenlahden pohjukasta Pohjanmaalle. Samoilla linjoilla kulkee itä- ja länsimurteiden raja, jota noudattavat monet folkloristiset piirteet.
Viime aikoina ollaan kovasti painotettu sitä suomalaisten läntisyyttä geeniperimältään, mutta näemmä ugriveren oletetaan ainakin tuon uutisen mukaan edelleen virtaavan itäsuomalaisissa suonissa. Vaikka äitini äidin puolen suvun kantaisä kuuluukin olevan 1600-luvulla verovelkojaan ja naisseikkailujaan Karjalaan paennut ruotsalainen aatelismies Bragge, lienee kuitenkin pääosa verenperinnöstäni yhä varsin savo-karjalaista. Isän äiti oli Kerimäeltä, jossa suku tiedetään useamman vuosisadan takaa, isän isä ja äidin isä taas ilmeisen vanhaverisiä karjalaisia Laatokan rannalta. Kuuluisinko minäkin siis yhä ugrien itäiseen heimoon? (:
Väsyttää liikaa, että saisin mitään kunnollista aikaan. Essee olisi silti raavittava ihan väkisin kasaan.
Allekirjoitin vuokrasopimuksen ja sain avaimen. Löysin myös aikuisen turkiskuoriaisen ikkunan alta. Epäilen, että taloyhtiö alkaisi myrkyttää kaikkia asuntoja, joten lisäinvestointi pitänee tehdä histelvaatteitten ja taljojen säilyttämiseksi. Jostain täytyisi siis löytää halpoja, mutta ilmatiiviitä, mielellään aika isoja muovilaatikoita. Ikea kutsuu, luulen…
Jos saisin opiskelujutut nyt alkuviikosta johonkin kondikseen, voisin alkaa siivota ja muuttaa tavaroitani viimeistään ensi maanantaina. Luulen, että varsinainen muutto kuitenkin venyy ainakin sitä seuraavalle viikolle, ei tässä nyt vain ole yksinkertaisesti aikaa.
No selvisihän se sitten, ja kun lupasin, niin kerron. Muutan tässä tämän loppukuun aikana satakunta metriä Sellosta katsoen oikealle siihen Vallikallion mäen kupeeseen. Vuokranantaja halusi aloittaa vuokrasopimuksen mahdollisimman pian, joten maksan nyt sitten puoli toukokuuta. Toisaalta saan siten myös muuttaa rauhallisemmalla aikataululla, mikä ei työkiireiden ja muun opintopaniikin rinnalla ole lainkaan huono asia.
Nyt alkaa jo nolottaa, mutta tarvitsisin taas kerran siis muuttoapua tässä jossakin vaiheessa tätä kuuta. Ainakin sänky tulee olemaan vähän ilkeä kannettava, kun se ei varmasti mahdu hissiin ja portaat ovat aika kapeat kerroksen ollessa neljäs. Pesukone sentään menee hissiinkin. Tuota tavaraa myös on aika lailla, mutta toki hissi helpottaa hommaa melkoisesti. Siivousapukaan ei olisi pahitteeksi tässä viidennentoista päivän jälkeen - kämppä on juuri sen näköinen kuin jonkun jätkän jäljiltä voi kuvitella, eli ei ihan kamala, mutta vähän yök. Ihmettelen kyllä, miten kummassa mahdun kissan kanssa kahteenkymmeneenkahdeksaan neliöön, mutta onpahan siellä ainakin parveke ja sen edessä paljon metsää.
Olisipa siistiä, jos ei aina tarvitsisi muuttaa. Tämäkään ei jääne viimeiseksi - en jotenkin osaa uskoa asuvani montaa vuotta yksiössä. Sitten kun minulla on talo maalla, en muuta enää ikinä. Nihkerta.
Tjaa-a, Amarnan vaatetukseni jäänee todella ankeaksi, vaikka kuinka hahmoni onkin faarao Akhenatonin sivuvaimo ja siinä mielessä olisi sopivaa, että näyttäisin vauraalta. En vain omista riittävästi koruja, hienoja ruokailuvälineitä tai egyptiläistä kaulusta enkä myöskään millään kerkeä sellaisia tekemään. Kunhan nyt saisin pellavamekon nopeasti kasattua - tämä ilta on mennyt lähinnä egyptiläiseen vaatetukseen perehtymiseen.
Muussa elämässä lähinnä töitä, ompelua ja edelleen viipyvää nettiprojektia (milloin pääsen siitä eroon! Aika!), pitkähköjä keskusteluja ja netin hakupalvelujen selailua. Ai, Iron Manin käväisin eilen katsomassa: se oli juuri sitä, miten aiemmin hypettämäni traileri lupasikin! (: Nerokas leffa, jos jättää “opetuksen” tai “moraalin” vähemmälle huomiolle. Tykkäsin! Teknologia oli siistiä, kuvaus hienoa, pari seppäilykuvaa ah niin mieleenpainuvia ja pääosan esittäjäkin ilo silmälle. Mitä muuta voi toivoa stressinsiirtoleffalta (stressinpoisto lienee mahdotonta)?
Huomenna tiedän, pitääkö jatkaa kaupungin ympäri ramppaamista vai löytyykö apu ihan läheltä. Jos löytyy, kerron ja lopetan kryptisyyteni. Jos ei, kerron, kun tiedän jotain jostakin.
Jaa, maanantaina klo 10-12 voi tulla katsomaan kollegaa ja minua taas kerran Narinkkatorille, tällä kertaa kylläkin Museoliiton tapahtumaan museoviikon avajaisten merkeissä.
Vappu meni lietsussa ollessa aika tehokkaasti, joten kodin kaaos ei ole suinkaan vähentynyt. (Jo toinen vappu, jolloin jouduin ostamaan palloni itse, möh. Nyt katossa kuitenkin köllöttää Hello Kitty.) Sinänsä kyllä voisi olla kohteliasta siivota, kun tuo toinen vuokranmaksajaksin palaa tänään muilta mailta vierahilta. Yritän suorittaa vähintään imuroimisen saralla töistä päästyäni ennen lentokentälle ajelua. Sinänsä tämä kannattaisi muutenkin, koska vaikka maanantaina onkin vapaapäivä, se kuluu monen tunnin osalta kampaajalla tukanvärjäyksessä. Tiistain puolestaan vie synttärisyömä ja keikka, ja keskiviikkona olenkin töissä kahdeksaan. Aikatauluvamma alkaa olla taas melkoinen.
Keskeneräisiä asioita löytyy melkein jokaiselta saralta. Tämän kuukauden aikana saatettaneen sentään erilaisia asioita edes suurin piirtein loppuun saakka. Kartoittanen niitä niiden etenemisen myötä tännekin.