Tiuku

Niinjoo, olen kyllä edelleen hengissä, enpähän vain oikein osaa mistään kirjoittaa.  Kolminkertaisissa kolmekymppisissä viime viikonloppuna osallistuin järjestelyihin tekemällä ja hoitamalla ruoan pöytään perunasalaatista karjalanpiirakoihin ja munavoihin, mikä aiheutti holtittoman väsymyksen loppuyöstä. Kolmelta seuraavana iltapäivänä heräämisestä huolimatta sain kuitenkin vielä vääntäydyttyä äänestämäänkin, mistä olen edelleen ylpeä. Synttärilahjapakettieni sisällöistäkin kai tykättiin - villa-asioita ja hattivatteja.

Tällä hetkellä kuvioissa vihreän pitkän hameen ompelua valmiiksi, Kulttuuripolku-kasiluokkalaisryhmiä töissä, Uffikeikka Neonhämärän vaatteita varten, seminaarityön aloittamisahdistusta, viikonlopputyönitinää,  fysioterapeutin antamia hermopumppausliikkeitä ranteelle ja ensi viikolla duunissa alkavien käsityökurssien suunnittelua. Ai, ja tämänpäiväinen peikkotapaaminen. Neonhämärä on kyllä tämän vuoden kiintoisin peliprojekti.

Huvittaisi myös kovin, kovin kovasti muuttaa isompaan kämppään. Punavuoressa olisi ollut 65 neliön kaksio vuonna 1905 rakennetussa talossa lautalattioineen ja ikkunalautoineen. Ihan täydellinen kämppä, mutta ei nyt kyllä ihan vielä kai pystykykene muuttamaan…  Lisäksi aso-asunnon ottaminen olisi taloudellisesti paljon järkevämpää kuin kantakaupunkiin muuttaminen, mutta katsotaan, voittaako järki vai leveiden ikkunalautojen ja korkeiden huoneiden houkutus.

Edellisviikonlopun Ysaria -ysärilarppi oli kokemuksena toisaalta aika lailla sitä, mitä saattoi odottaakin, toisaalta pettymys. Hiidet eksyivät metsään (ei, minä en ollut se, joka luki karttaa) kolmeksi tunniksi, joka tarkoitti pelipaikalle päästyä vajaata kolmea tuntia peliaikaa. Närää aiheutti myös erään pelinjohtajan vittuilu eksymisestämme - ihan kuin pelinjohdon tehtävä ei olisi järjestää riittävän varmaa reittiä, koska massan hitautta ja kykyjä ei kannattaisi koskaan yliarvioida - sekä debrieffissä hiisien unohtaminen kokonaan. Tuli ns. selväksi, mikä asemamme oli. Vaikka pelinjohto ystävällisesti ja ripeästi tulikivenkatkuiseen palautteeseeni vastasikin ja selitti hiisien lyhyehköjä hahmoja periaatteessa tyydyttävästi, en ole silti kovin hyvin lepytetty. Hahmojen lyhyyden ja kontaktittomuuden voin teoriassa vielä lähes hyväksyä, mutta… Pelinjohto kommentoi, että jos hiidet olisivat olleet paikalla aikaisemmin, pelattavaa olisi ollut enemmän, koska maagit sun muut hihhulit olisivat saaneet neuvoteltua porukkamme kuvioihinsa mukaan. Henkilökohtaisesti olen täysin eri mieltä: kun saavuimme paikalle, konsensus mustien maagien kanssa syntyi noin viidessä minuutissa. Hiidet halusivat eroon alueelleen syntyneestä epämääräisestä Kuopasta tai Virheestä, jossa asiat olivat ihan väärin ja vaarallisesti (vrt. Stalkerin vyöhyke), joten kun maagit lupasivat käydä hakemassa sen pois ja olematta sotkematta hiisiä asiaan sen kummemmin, homma oli sillä selvä, ja syvästi epäilen, josko tämän sopimuksen solmiminen olisi enemmän aikaa aiemminkaan vienyt. Nämä neuvottelut käytiin toki shamaanin, pomon ja maagien välillä, joten kymmenen hengen hiisistöstä ei kukaan muu kuvioon osallistunutkaan. Koska tuo oli hiisien ainoa juoni ärsyttävistä keijuista eroon pääsemisen lisäksi (pelin ulkopuolisesti katsoen niiden syöminen olisi ollut pelaajia kohtaan epäkohteliasta), kellään ei tuon jälkeen ollutkaan mitään varsinaisen juonellista pelattavaa: juuri kenellekään ei ollut kirjoitettu keskinäisiä suhteita tai juonia, joten varmasti ainakin nuorempien hiisien pelaajilla oli tylsää. Lähinnä keskityimme hengailemaan ja puolivahingossa valtaamaan majatalon (rauhanomaisesti tosin).

Harmittaa, että hiidet tuntuvat edelleen hauskoilta sivuhahmoilta, joista saadaan vähän ördäämistä peliin, ja joiden kirjoittamiseen ei tarvitse tuhrata liikaa energiaa. Hiisiyhteisöstä kun saisi aivan mahtavan primitiivikansan hierarkioineen ja keskinäisine valtakuvioineen. Pft.

Olotila on kovin kahtiajakoinen. Toisaalta maailma on ihan mukava: tykkään työkavereistani ja saan tehdä käsitöitä ja niihin liittyviä puuhia työkseni. Aloin laulaa jälleen säännöllisesti todella pitkän ajan jälkeen. Tulevan kaupunkipelikampanjan hahmoa on hauskaa kehitellä, varsinkin, kun peliin on kuitenkin vielä kuukausi. Tukka muutti väriä syksyn kunniaksi jälleen huomattavasti tummempaan suuntaan. Tykkään kovin paljon kovin kivasta ihmisestä. Kissakin purisee ja tulee makaamaan selkä selkää vasten, kun tietokoneilen sängylläni. Sain äidiltä kivat talvisaappaat, ostin itselleni takin Vero Modasta ja uudet silmälasitkin (jotka isä ystävällisesti maksaa) ovat tilauksessa.  Ulkona on mahtava syksy ja kotona kynttilöitä ja kaunis uusi pöytälamppu.Nuo ovat mukavia asioita, joten valittaa ei pitäisi. Pistänkin kaiken nitinäntarpeeni väsymyksen syyksi. Tuleva vapaa viikonloppukaan ei kuitenkaan sinänsä lohduta, kun perjantai-ilta menee museo-orientoituneissa pippaloissa, lauantai aamuvarhaisesta lähtien Turkuun ajamisessa, siellä pelaamisessa (hahmoa ei ysärityyliin olekaan vielä kuulunut) ja sieltä yöllä kotiin ajamisessa. Sunnuntai-aamuna pitää olla kello kymmeneltä Punavuoressa laulamassa (jännityksellä odotan, onko minulla enää edellisen päivän hiisikähinän jälkeen lainkaan ääntä). Maanantaina puolestaan pitää palauttaa auto äidille ja palata Porvoosta kello kuudeksi Helsingin keskustaan pelaamaan, mikä ei erityisesti edesauta pitkään nukkumista - ja sitten olen taas kuusi päivää putkeen töissä…  [edit: eikun itse asiassa kymmenen.] Aika vain katoaa, eikä graduaineiston lukemisesta tule tällä keskittymiskyvyllä mitään. Äh. En nyt ala valittaa enempää, kun siitä ei tule muuten loppua. Jos nukkuisin joskus enemmän kuin alle 7 tuntia yössä, saattaisin olla vähän paremmalla tuulellakin. Ulkona nyt kuitenkin on nättiä ja ihmiset ympärilläni yllättävän jaksavaisia väsynyttä minua kohtaan.