Tiuku

Maanantaina sain pitkähköjä katseita osakseni kuljettaessani runsaan metristä pikkukuusta ja paria kassia busseissa ja junissa Vantaalta Espooseen. Tapaus kulki yllättävänkin näppärästi kukkakimpun tapaan, vaikkakin eniten saatoin ihmisiä sen kanssa ällistyttää Sellon Alkossa. Tuossapa se nyt kuitenkin seisoo kaikessa harvuudessaan työpöydälläni koristeltuna sähkökynttilöin, pikkupalloin, hopeanauhoin ja olkikoristein.

Lahjat on nyt pääosin pakattu ja kämppäkin siivottu. Nukun täällä kissan seurana ja lähden yhdentoista kieppeillä Pasilaan, josta suunnannemme taksilla Viikkiin - poika parka kun on varsin hitaasti liikkuvaa sorttia leikkauksen jäljiltä. Normaalisti kai tuon katetrin asennus olisi ihan pikkukeikka, mutta nyt vatsaonteloon piti asentaa omituinen tukiverkkokin, joten mahassa on ihan oikea kokoon kursittu haava. Hassu joulu siis tulossa, kun menen vieraaseen paikkaan sitä viettämään ja toinen on ihan rikki ja pöhnässä vahvoista särkylääkkeistä… Toivoin vähän erilaista kuviota, sillä nyt joutunen menemään joulupäivänä yksin käymään kotikotona, kun enhän minä voi tuota kipeänä mukaan pakottaa. Asiallehan ei mitään mahda, kun leikkauspäivä napsahti noin hankalasti joulun kupeeseen, mutten voi väittää, etteikö minua asia kurjistuttaisi, vaikkei saisi. No, hymyä huuleen vain ja jaksamista. Kyllä tästäkin joulusta selvitään.

Nyt kuitenkin nukkumaan joulukuusen kynttilöiden valokiilan alle. Oikein hyvää, stressitöntä ja rauhallista joulunaikaa kaikille! 

Vielä yksi työviikonloppu, tiistain työpäivä - ja sitten on sekä joulu että 9 päivän loma! Jee! Joulustressi tosin uhkaa pukata päälle, kun varsinaisille jouluvalmisteluille on aikaa ainoastaan yhden vapaapäivän eli ensi maanantain verran. Sinä päivänä pitäisikin siis ehtiä viedä lahjat Vantaalle ja sosialisoida lasten kanssa ja poimia sieltä mukaan minua odottava pikkukuuseni, käydä kaupassa, tehdä vähän jouluruokia, siivota, hakea vielä yksi joululahja ja käydä katsomassa Pekkaa sairaalassa. Toivottavasti mainittu nyt sitten pääsee sieltä jo seuraavana päivänä pois, kuten ovat luvanneet…

Lauantaina olisi tarjolla peräti kolmet pikkujoulut. Jos edes yksiin jaksan, olen tyytyväinen. Voi miten olisinkaan tällä hetkellä kiitollinen autosta, jolla huristella ympäri pääkaupunkiseutua sosiaalisesta tilaisuudesta toiseen. Vaaralaan seikkaileminen kun vie ns. törkeästi aikaa - toinen vaihtoehto olisi Myyrmäki, joka olisi lähempänä. Kolmantena paikkana toimisi keskusta, mutta koska kutsu tuli viimeisenä, se saa suosiolla nyt jäädä väliin. Varsin fiksua olisi itse asiassa puuhastella kotosalla maanantain stressipäivää välttääkseni, mutta kun ja möh ja pöh ja äh - kukaan ei kohta (tai nytkään) enää kutsu minua minnekään, kun en koskaan pääse tai jaksa. Moinen johtaa sitten siihen, että sosiaalinen elämäni nuukahtaa ja riutuu ja käpristyy eikä kukaan enää muista minua ja muutun harmaaksi ja lihavaksi ja nihkeäksi enkä enää ikinä käy missään paitsi roskia viemässä ja unohdun kotiini ja mätänen nurkkiini kuten Maunulan muumio ja kaikki kuolee ja… no, ehkäpä mopo nyt aavistuksen verran tuppaa keulimaan, mutta yskä on kenties ymmärrettävä. :)

Jospa kuitenkin laittaisin museon kiinni, menisin Alkoon ja kotiin ja tekisin vielä muutaman joulukortin perheenjäsenille sekä paketoisin lahjat. Oijoi, sepä onkin mukavaa! Hieman punaviiniglögiä ja joulumusiikkia ja kissa ja rapisevaa lahjapaperia - tarpeellinen ja mukava, positiivisella tavalla yksinäinen koti-ilta edessä.

Huomenna on kamala päivä: kokous yhdeksästä kahteen, heti vaativahko kädentaitoteemaopastus erityisryhmälle, kehruumateriaalien päivitys ja puoli kuudesta kahdeksaan kehruukurssia. Ihka oikeita töitä siis 11 tuntia. Laalaa. Ja torstaina koko päivä kasiluokkia. 

Pitipä vain avautua.

Cantata ja Ahma olivat maanantaina oikein hyviä. Samoin olen tyytyväinen tukanväriini - se on kovasti tumma ja punainen, mutta se ei ehkä ole negatiivinen asia. Tiistaina koko talon pikkujoulujen väliin jättäminen kuoron vuoksi oli tappio, koska en laulutreeneissä päässyt käytännössä laulamaan lainkaan muiden kuunteluttaessa ohjaajalla perjantain keikkabiisejä (minä kun jätin puolestai perjantaisen keikan museon pikkujoulujen vuoksi väliin). Keskiviikon ja torstain kestänyt lautanauhakurssi sujui käsittääkseni varsin mukavasti, vaikka keskiviikkona myöhästyinkin taitavasti sen aloituksesta 15 minuuttia eksyttyäni Sunaan ja jäätyäni taksiansaan huonon ilman vuoksi. Eiliset pikkujoulut olivat rattoisat ja ruoka perushyvää (lohessa oli vain vähän hintsusti suolaa). Jatkoin sieltä susien varjopikkujouluihin, jossa oli kivoja ihmisiä ja käsityöpohdintaa. Tänään olen nukkunut yhteen, siivonnut Pasilassa keittiön ja tehnyt mozzarellapitsaa. Vielä pitäisi hakea auto Viikistä asioiden roudaamista varten pariksi päiväksi lainaan.

Vaikka elämä on sujunut ihan kohtalaisesti, eritoten tiistain ja torstain väliset päivät olivat jotenkin aika kamalia. Tänäänkin on nihkeys ja väninä vallalla. Yritän laskea jatkuvan pahantuulisuuteni ja järisyttävän väsymykseni kaamoksen syyksi. Verikokeissa lukemat olivat ihan kohdallaan, mutta YTHS:llä voisi käydä tsekkaamassa vielä kilpirauhasarvot. Jos niissäkään ei ole mitään kummallista, julistan nukkuvani tulevat marras-tammikuut talviunta. Silloin olisin ainakin vähemmän kiukkuinen ja nyreä.

<

Mhh. Susien viralliset pikkujoulut taitavat jäädä tältä illalta väliin, kun en jaksa laittautua lain. Jos vain hakisi sen auton ja katsoisi Vallikalliossa Kim Possiblen ykköskautta loppuillan. Maanantaina kuitenkin Vanhan joulumyyjäisiin, Tuomaan markkinoille ja ravintola Töölönrannan joulubuffettiin. Sitä odotellessa.

Kiva itsenäisyyspäivä sisälsi Vallilan makasiinien kirpparilta löydettyä ryönää kaulakorusta messinkiseen, histelyhteensopivaan vaakaan ja jugoslavialaisiin puulautasiin, kämpän siivoamisen semijoulukuntoon ja hyvää, itsetehtyä pinaatti-rucola-aurinkokuivattu tomaatti-auringonkukansiemen-parmesaanipastaa sekä kookoslettuja mangopalojen ja -chutneyn kanssa. Ja vähän Jomsvikingiä, eihän tuota juomaa voi mainitsematta jättää. Tänään kudoin pystypuilla näyttelyssä ja opetin 2,5 tuntia neulakinnasta kymmenelle hengelle. Nyt on vähintäänkin rätti olo. Huushollissa on edelleen kamalan kylmä, huoltomies on kyllä kutsuttu. Tässä hyisessä ilmanalassa pitäisi joka tapauksessa kyetä laittamaan vielä ruokaakin, jos väsyltäni taas kykenisin. Lohi-limetti-kookos-chilipastaa suunnittelin, katsotaan, mitä siitä luonnistuu.

Mutta tulkaapa huomenna On The Rocksiin ilmaiselle keikalle kuuntelemaan Cantata Sanguita. Minä ainakin menen. Siellä on minulla sitten kampaajalta saatu uusi tukkakin - tai no, ainakin väri. 

Voisin kutsututtaa meidät huomenna illalla seitsemän hujakoilla jonkun luo syömään tai vain olemaan, kun ravintolat tuntuvat olevan liian täynnä. Vapaaehtoisia kaivataan, lupaan tuoda mukana Jomsviking- tai punkkupullon. Kutsuja saa esittää esimerkiksi puhelimen välityksellä. (:

Ögblää. Palautin seminaarin taas kerran deadline komeasti ylitettynä lauantai-iltana - 29 sivua siitä kasautuikin. Kun muutenkin nukuttaa epänormaaleja määriä, oli työn raapiminen kokoon melkoisen tuskan takana, etenkin, kun museon 50-vuotisjuhlat vaativat semiaktiivista suorittamista sekä viikolla että lauantaina (että erityisesti sunnuntaina, olipa hulina sekin). Olenkin omistanut tämän viikon käytännössä palautumiselle ja huushollin kuntoonlaitolle, ei tule muuten mitään mistään. Olen koko ajan töissäkin kiukkuinen ja nyreä kuin siili räntäsateessa. Jos itsenäisyyspäivä olisi vaikka joulunalussiivouspäivä…

Mutta syykin siihen oli, miksi minun piti  alun perin tulla tämä juttu kirjoittamaan: kehräsin juuri äsken Faustin karvasta lankaa! Enhän minä ole kissankarvaa paljoa jaksellut säästellä, mutta nyt, kun otuksen harjassa oli sovelias tuppo, piti testata - eikä karvaan ole näemmä minkäänlaista tarvetta sotkea lampaanvillaa, se kehräytyy itsessään oikein nätiksi, joskin vähän pörröiseksi harmaaksi langaksi. En ehkä kuitenkaan ala tehtailemaan kissankarvarukkasia ajatellen kyseisen otuksen vihaa harjaamista kohtaan. Onpahan kuitenkin kotona ihan oma villantuottajaeläin.

Värttinäviritystäni voisi myös käyttää esimerkkinä siitä, että kyseinen työväline on suurin piirtein maailman yksinkertaisin kapine. Otin laatikosta puisen grillitikun ja tökkäsin sen tuikkukynttilään. Siinä se, oikein hyvin pystyi koekehräämään. (: