Tiuku

Eilinen Cantata Sanguin levynjulkaisukeikka Semifinalissa oli hieno. Mukaan tarttui myös uusi levy On Rituals and Correspondence in Constructed Realities, joka on luonnollisesti nyt tehosoitossa - eikä suotta, sillä levy on kokonaisuutena suorastaan mainio! Koska muut ovat määritelleet yhtyeen eri metalligenrejen välimaastossa sulavasti sukkuloivan musiikin minua paremmin, ehdotan lukemaan nämä kaksi arvostelua: Korroosio.fi ja Desibeli.net. Arvostelut ovat olleet aika tasaisesti sellaista neljän tähden paremmalle puolelle asettuvaa.

Omaa digailuani määrittävät selkeästi muutamat seikat: bändissä ei ole lainkaan kitaroita, vaan kaksi lempisoitintani bassoa. Mukana on sekä mies- että naisääni, mutta Tammikuu ei metallinaisille epätavallisesti laula juurikaan korkealta vaan päinvastoin ihastuttavalla, matalalla altolla.  Lisäksi biisit ovat riittävän monimutkaisia - ja voiko oikeasti muka olla tykkäämättä bändistä, jonka sanoitukset kertovat suurista muinaisista ja Cthulhusta?! 

No niin, hophop kaikki levykauppaan siitä. Jos ette tällä uskoneet, kuunnelkaa vielä kerran Cantatan MySpacesta biisi (No Longer in the Eyes of) Aletheia. Levy julkaistiin kaksi päivää sitten Euroopassa, levy-yhtiö kun on ranskalainen Season of Mist. 

Jos vaikka yrittäisin muistaa tästä lähin kirjoittaa jonkinsuuntaisen maininnan aina, kun tulen käyneeksi jossakin ravintolassa, vaikken pitkän kaavan mukaan söisikään. Pika/baariruokaa ja Bamboo Centeriä (jonka curry on käytännössä sekä pikaruoka että aina varma valinta) ei lasketa.

Eilen pyörähdimme siis piskuisessa lähiravintolassamme Pompeissa Kruununhaassa testaamassa paikan pitsaa ja kuuntelemassa keittiöstä kaikuvaa italiaa.  Pitsat jakautuivat kahteen kategoriaan eli käytännössä noin kahdeksan euron hintaisiin ja yli 12 euron hintaisiin, joissa testasimme jälkimmäisiä. Pekan rucolapitsassa oli nimikasvin lisäksi parmankinkkua, tuoretomaattia ja parmesania, oma Calzone Farcitoni sisälsi  mm. pepperonia, artisokkaa sekä ricottajuustoa.  Saatan edelleenkin hieman taipua Virgin Oilin jumalaisten pitsojen puolelle, mutta Pompei päässee kyllä sinne korkeimmille sijoille - mitään varmaa ei toki koko ravintolasta voi sanoa, ennen kuin liha, pastat ja  halvemman hintaluokan pitsat on testattu. Ravintolan valitettavankin läheisen sijainnin vuoksi oletan, että nekin tullaan maistamaan paremminkin ennemmin kuin myöhemmin.

Uusi koti tuntuu kodilta, kun kissa on vallannut ikkunalaudat ja käy aina välillä juttelemassa jalkaan nojaten. Pakkauslaatikot valtaavat varmaankin pinta-alaa vielä pari viikkoa (ainakin), sillä itselläni ei ole pahemmin vapaapäiviä ja tuolla toisella on sekä kipeyttä että paljon töitä. Tupareita ei liene siis näkyvissä ennen maaliskuuta, kaikille kyselijöille näin tiedotettakoon. :)

Minulla on hieman ongelmia asennoitua siihen, että olen nyt krunikkalainen. Oikokadulla tuulee valtaisasti, mutta ikkunanäkymä on mahtava.  Lähikaupassa oli mummoja ja vaareja ja ratikka kulkee Liisankatua kirskuen. Aamulla puolijuoksin Kaisaniemen puiston bussipysäkille ja 65A:n kyytiin vaihtaakseni Espoon bussiin Kampissa. Eiköhän tähän pikapuoliin totu.

Vessa ja eteinen ovat vielä pakkaamatta, vaatteet ja kengät pitää myös tunkea jätesäkkiin. Uunissa paistuu pakastepitsa ja tietokone soittaa Bal-Sagothia. Siivo on ihan kamala. Parvekekin olisi pitänyt saada kokoon, mutta taitaapa jäädä osin myöhemmälle se.

Huomenna puoli kahdeksitoista WeeGeelle lämmittämään dieselmoottoria ja kahdeltatoista takaisin tänne kolmen muuttoavun kanssa. Lisää väkeä tulee yhdeksi. Toivottavasti neljään mennessä on melko iso osa kamasta saatu siirrettyä Oikokadulle.

Väsy. Kahteen asti olen käskenyt itseni pakata, sitten suihkuun, nukkumaan ja yhdeksältä ylös parveketta ja loppua ryönää hoitelemaan. Konekin siirtyy täältä talonetin piiristä Welhon kaapeliin. Heihei, sanoo Mäkki Vallikalliolle. Ehkä joskus vielä ollaan täällä päin uudelleen.  

Hahmotan kyllä, että toisinaan tavaroiden muuttolaatikoihin pakkaaminen voi olla peräti mukavaa. Asioiden järjestely voi olla rauhoittavaa ja palkitsevaa, jos siihen on aikaa. Tällä hetkellä sen sijaan tuntuu siltä, että tunnin-parin pakkaussessio joka ilta ennen muuttoa lähinnä rasittaa: en haluaisi purkaa kämppää altani ennen kuin on ihan pakko, mutta toisaalta minulla ei ole kunnollista kotivapaapäivää ennen muuttolauantaita. Ärsyttävimpiä ovat kirjalaatikot, sillä en millään keksi niihin näppärää ja kevyttä päällistäytettä. Ruokaa en haluaisi vielä alkaa pakkaamaan, osan astioista toki voisi siirtää laatikkoon. Valintoja, valintoja!

Muutto jakaa muutenkin ajatukseni kovin eri suuntiin. Toisaalta minusta on hauskaa tehdä omaa, uutta kotia, varsinkin, jos uusi asunto on viehättävä (kuten tällä kertaa). Sen sijaan edellisen asunnon sulkeminen pois omasta elinpiiristä on sekä surullista että turhauttavaa: miksei kaikki, oli sitten kyse tavaroista tai muistoista,  voisi vain siivoutua ja pakkautua itsestään? Jos joskus rahatilanteeni sattuisi olemaan edes siedettävä, voisin vahvasti harkita siivoojan palkkaamista nimenomaan loppurutistusta varten. Vaikka hinta ei näy olevan mahdoton (kyllä, katselin) kotitalousvähennyksen mukaan lukien, ei minulla ehkä kuitenkaan tähän hätään ole useampaa kymppiä vain itseni hemmotteluun - sellaisena kun jonkun muun tekemää siivousta väkisinkin pidän.

Ensi maanantaina menen pankkiin avaamaan uutta vuokravakuustiliä, keskustelemaan opintolainan takaisinmaksuaikatauluista ja hakemaan mahdollisesti parin tonnin kulutusluottoa tähän konkurssiin.  Tiistaiaamuna päädyn Ortonille hermoratatutkimukseen (pelottavaa!). Homma kuulostaa jännältä, mutta ainakin käden ongelmointia vihdoin tutkitaan, näin vuoden jälkeen oireilun alkamisesta…

Tosiaan: kävimme uudenvuoden aatonaattona asuntonäytössä Krunikassa. Kämppä oli vuokransa puolesta pahasti kipurajalla, mutta lautalattioineen ja leveine ikkunalautoineen kovin, kovin hieno. Välittäjä soitteli pari kertaa perään kysellen kissasta sun muusta, joka sai meidät jo toteamaan, että siihenpä se ilmeisesti kaatui. Kun 550:ssä istuessamme välittäjä soitti Pekan puhelimeen ja ilmoitti, että saamme asunnon halutessamme, en oikein tiennyt, itkeäkö vai nauraa: se siitä palkankorotuksesta, mutta toisaalta muutamme kivaan ja suurehkoon asuntoon mukavalla alueella.

Saamme avaimet 15.1., oma muuttoni on 17.1. Muuttoavuksi saa kernaasti lupautua.

Jos nyt kuitenkin vielä meemeilisi, että viime vuodesta jäisi jotakin muistiin.

1. Mitä sellaista teit vuonna 2008, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?
Kävin Skotlannissa ja ajoin vasemmanpuoleisessa liikenteessä.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi ja teetkö enemmän ensi vuodelle?
En lupaa koskaan mitään.

 3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Jokunen kaveri ja tuttava.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei.

5. Missä maissa kävit?
Ruotsissa, Briteissä (Englanti & Skotlanti), Venäjällä, Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Puolassa.

6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2009, jota puuttui vuodesta 2008?
Rahaa! Olenpas kamala (:

7. Mitkä vuoden 2008 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?
Ömm… Omat synttärini? Ehkä myös, että keskiaikanäyttely aukesi huhtikuun lopussa, mutten kuitenkaan lupaa muistaa tarkkaa päivämäärää.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?
Seminaarityön tekeminen valmiiksi asti?

9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
Sanokaa mitä sanotte, pidän kyllä vakavan ihmissuhteen päättymistä omanlaisenaan epäonnistumisena.

10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?
Voi kyllä: ranne on vaivannut ilkeästi jo edellisvuodesta asti. Löin myös itseäni marraskuussa hiilihangolla päähän, patti ei ole vieläkään kadonnut.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Ehkäpä muutaman litran vetoinen rautapata ja keskiaikalyhty Grunwaldista. Siistiä on myös Vallilan kirpparilta löydetty messinkinen vaaka.

12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?
Omani? Poikaystävää voi myös aina syyttää (:  Tuskastunutta ja voipunutta hilpeyttä on herättänyt myös Zimbabwen presidentti Mugaben alati paheneva idiotismi.

13. Kenen käytös masensi?
Eksäni.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Ruokaan ja matkustamiseen.

15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?
Skotlanninmatkasta ja pystykangaspuilla kudotusta kankaasta.

16. Mikä laulu / levy tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2008?
Apulannan Eikä vielä ole edes ilta sekä Poets of the Fallin Signs of Life (ja bändin toiselta levyltä biisi Carnival of Rust).

17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:
a) onnellisempi vai surullisempi?
Taatusti onnellisempi.

b) laihempi vai lihavampi?
Taas kerran lihavampi.

c) rikkaampi vai köyhempi?
Lähes yhtä köyhä, luulisin.

18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Ulkoilleeni ja kuntoilleeni, opiskelleeni ja nukkuneeni.

19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Vähemmän syöminen olisi ollut todella fiksua.

20. Kuinka vietit joulua?
Aattona poikaystävän vanhempien luona, joulupäivänä sekä siellä että kotikotona ja tapanina perinteisesti ystävien luona jouluruokarääppiäisissä.

22. Rakastuitko vuonna 2008?
Kyllä, aika siistiä. (:

23. Kuinka monta yhdenyön juttua?
Ei yhtään, ei vieläkään ole tapana.

24. Mikä oli suosikki-tv-ohjelmasi?
Kim Possible!!!111

25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
En tykkää vihaamisesta.

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Else Östergårdin Woven into the Earth (tosin en ole vieläkään lukenut sitä kokonaan).

27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Volbeat. Myös Gary Numan ja Poets of the Fall ovat kivoja.

28. Mitä halusit ja sait?
Onnea. Rautapadan. Uuden talvitakin ja saappaat.

29. Mitä halusit muttet saanut?
Entisestä ehjäytyvän ihmissuhteen, ei onnistunut sillä kertaa.
30. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?
En nyt osaa keksiä mitään suoraan… R&A:ssa nähty roolipelaajaleffa Astropia ainakin jäi takuuvarmasti mieleen!

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?
Kävin syömässä ystävieni kanssa ravintola Kuurnassa. Olin liian vanha.
32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?
Olen tylsä materialisti ja sanon, että raha.

33. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2008?
Mustan lisäksi nähtävissä oli myös punaista, lilaa ja vihreää, peräti useampana päivänä viikossa. Mihinhän tämäkin on menossa…

34. Mikä piti sinut järjissäsi?
Lämpimän ihon kosketus.

36. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?
Yhdysvaltain vaalit kiinnostivat kunnallisvaaleja enemmän. Sipoon liittämistä Helsinkiin tuli myös seurailtua.

37. Ketä ikävöit?
Vanhoja heiloja.

38. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?
Ihan uusi ihminen? Hmjaa… Ainakin eräs kaimani (joskin kahdella ii:llä) vaikuttaa varsin mukavalta.

Yhdeksän päivän loma ei tuntunut juuri missään - on sellainen olo, että oikein hyvin olisin voinut jatkaa vielä toisen mokoman, että jonkinlaista palautumista olisi tapahtunut. Nukuin harva se päivä kymmenestä kahteentoista tuntia, mutta silti yhä väsyttää.

Itse joulu sujui oikein leppoisasti ja mukavasti, vaikka tuo toinen osapuoli kärsikin odottamaamme suuremmin leikkaushaavojen aiheuttamista ilkeistä kivuista ja oli joko särkylääkepöllyissä tai hampaita kiristelemässä sängynpohjalla. Joululomalla lueskelin mielentilaan oikein hyvin sopivaa teinivampyyriromantiikkahömppää, Oksasen vakavampihenkinen Puhdistus on puolestaan vasta alkusivuillaan. Sain lahjaksi kirjoja, karkkia, itse taotun soljen ja nätin puurasian sekä kuusi Teeman punaista mukia - ei siis mitään valittamista. Tekemistäni lapaslahjoista tunnuttiin tykkäävän ja isäkin reagoi perinteisesti saamaansa kirjaan (”Vie pois mukanasi” - en taaskaan vienyt).  Voisinkin lapasten lisäksi ottaa tuosta nahkapussukastakin jossakin välissä kuvan ja laittaa sen tänne, ettei jää tavanomaiseen tapaan dokumentoimatta moinen nykerrys.

Olisihan sitä voinut kaikenlaista varmaan lomalla puuhailla, mutta emme jaksaneet katsoa juurikaan edes elokuvia hyvästä aikomuksesta huolimatta. Liikkuminen ei Pekan leikkaushaavojen vuoksi ollut kovin suotavaa eikä suurta, vaikka olinkin kuvitellut meneväni edes siskon lapsia katsomaan. Uutenavuotena kävimme kaksissa kavereiden bileissä, joissa ensimmäisessä oli paljon ruokaa ja lapsia, jälkimmäisessä paljon boolia ja vanhoja partoja. Uusi vuosi vaihtui Käpylän kallioilla. Voisin tosin huomautella siitä, onko kohteliasta vastailla minuuttia yli puolenyön puhelimeen ja juuttua siihen useammaksi minuutiksi, mutta jos en sitten vaikka kuitenkaan huomauttelisi.

Täten siis juhlallisesti toivotan oikein hyvää, rauhallista ja onnellista vuotta 2009 teille kaikille! Olkoon tienne valoisa, päivänne mahdollisimman stressittömiä ja yönne hyvin nukuttuja!