Oijoi tätä kesäkauden alkua ja hiljalleen heräävää projektipaniikkia. Kaikenlaista pitäisi saada valmiiksi, vaikka tämäkin kesä jää valitettavan vähähisteliseksi.
Antikristuksen yöhön sain tehtyä 1420-luvun houppelanden, jonka värjäsin Pukkisaaressa sipulinkuorilla ja raudalla samean sammalenvihreäksi. Sipuliväri oli toivottua keltaista ruskeampi, mutta rautavitrillillä aikaansaadusta vihreästä tuli kuitenkin jokseenkin siedettävä - “väriseni”, kuten Jenni totesi. En purettanut kankaita etukäteen vaan toivon raudan hoitavan värin kiinnittämisen kankaaseen. Aamutakiltahan mokoma kaapu turkisreunuksista huolimatta näyttää, mutta olkoon. Kun kuvia pelistä joskus ilmaantuu nettiin, linkitän kuvaan.
En ole kuitenkaan suunnitellut juurikaan keskiaikailevani tänä vuonna - tapahtumista ehdin lähinnä Saltvikiin ja Muinaismarkkinoille (no, teoriassa myös Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoille, mutta epäilen syvästi jaksamistani elokuussa kiireisten viikkojen jälkeen). Se tarkoittaa, että viime kesänä vähemmälle jääneet muinaissuomikamat pitäisi päivittää.
Pystykangaspuilla kutomaani päällysmekkoon pitäisi saada vihdoin viimein kudottua myös lautanauhareunukset niihin reunoihin, joissa jouduin loimen vain katkaisemaan. Lisäksi kangas pitäisi tämän suorituksen jälkeen pestä, pingottaa tai silittää oikeaan muotoon ja viimeistellä ylimääräiset langanpäät. Mekkoon pitäisi myös ehdottomasti kutoa lautanauhavyö itse kehrätyistä langoista.
Nahkapaitaan pitäisi ommella rohdinpellavasta aliset, jotta hommasta tulisi kokonainen mekko, ja paita pitäisi viimeistellä. Tämän voinee hätätilassa kuitenkin tehdä vasta syksyllä.
Tarvitsen ehdottomasti uuden alusmekon. Kysymys vain kuuluu, tehdäkö se polkukangaspuilla kudotusta valkoisesta pellavasta vai kaupasta ostetusta pellavakankaasta. Alun perin ajattelin tuota kutomaani pellavaa 1800-luvun paitaan, mutta nyt vähän kyllä hinguttaisi käyttää se enemmän tarvittavaan alusmekkoon. Aloitin itse asiassa Grunwaldissa viime vuonna rohdinalusmekon tekemisen, mutta olen kadottanut leikatut kankaat salaperäisesti jonnekin. Joskus ne varmasti löytyvät, mutta milloin?…
Minulla on peräti kaksi paria nahkatossuja pahemman kerran kesken. Nahan ompelu vaatii projektiajattelua ja vedellä lotraamista, joten homma tarvitsee suunnittelua ja aikaa. Molemmille sanon yh. Jos jollakulla on vastaava projekti, nahkaompeluseuraa otetaan erittäin ilolla vastaan.
Onneksi minulla on siedettävä, joskaan ei käsin kudottu, viitta sekä pitkät ja lyhyet neulakinnassukat. Soljet ja ketjulaitteetkin minulle yhä kelpaavat. Pipon voisi tehdä mahdollisuuksien mukaan käsin kudotuista aineksista - itse asiassa minullahan on kesken se Kaarinan puvun mallin mukaan tehty pystykangaspuupipa, mutta kun mokomasta lähtivät loimet katkeilemaan niin pahasti, että homma jäi aikanaan Bäckedalissa kesken… No, jos Pekka saisi joskus lyhennettyä pystypuitteni tukkia niin, että ne saataisiin seisomaan paikalleen kämppäämme, voisin ehkä yrittää ehtiä kutoakin jotain.
Joskus pitäisi saada myös hamppu, jota minulla on esiliinaa varten melkoisesti, kehrättyä. Haluaisin vain kyetä päättämään, aionko tehdä koko homman värttinällä vai käyttää myös rukkia. Hamassa tulevaisuudessa valmistuu sitten ehkä se pystykangaspuilla kudottu hamppuesiliinakin… Lisäksi haluaisin ehtiä kehräämään villaa erityisesti rukilla, kun nyt hankin synttärilahjakseni käsityöläiseltä uusia puolia ja rullatuolin niitä varten. Tarvitsisin myös uusia värttinöitä eri painoilla - erityisesti kertausvärttinän - ja muuta pientä käsityösälää. Äh, aika ei millään riitä kaikkeen…
Mutta, jonkinlaisia käsityöillanistujaisia olisi kyllä kiva järjestää tämän projektivuoren varjolla ja sosiaalisuuden toivossa. Kysynkin nyt pienenä galluppina, kannattaako näin kesällä kutsua ihmisiä säännöllisesti sohvalle väsäilemään ja sopiiko niinkin myöhäinen ajankohta kuin klo 19? Meillä saa kyllä sitten halutessaan viipyä vaikka yhteentoistakin, ja Kruna on helppo saavuttaa moninaisista suunnista. Päivävahtoehtoina olisivat tiistai ja torstai. Vastatkaa joko kommentteihin tai mailitse?