Tiuku

Saltvikin kuvia löytyy siis täältä.

Nyt on loma, jee! Se alkoi Saltvikin viikinkimarkkinoilla, joilla noin yleensä ei ole viimeisen kymmenen vuoden aikana satanut juurikaan. No, nyt satoi sitten perjantaina sitäkin enemmän. Torstai ja lauantai olivat aurinkoisia ja mukavia päiviä, mutta lauantain valtaisat ojat ja savikummut sekä litimärkä maa eivät ehkä kuitenkaan olleet se turistiystävällisin näky…

Meille ei onneksemme käynyt lievää taljojen kastumista lukuunottamatta mitenkään, mutta moni muu kasteli kaikki tai osan tavaroistaan. Surullisimmin kävi kuitenkin eräälle puolalaiselle hunajakauppiaalle, jonka koko torstain myyntikassa hävisi veden ja liejun sekaan.

Yleisesti ottaen oli kyllä oikein mukavaa, mutta tuo tulva jäänee kyllä kaikkien mieleen noin suurin piirtein loppuiäksi.

Tarvitsen lomaa. Kipeästi. En tahdo jaksaa sosiaalisia tilanteita ollenkaan, elleivät ne ole mukavia tai ei-työsidonnaisia. Onneksi meitä on ollut duunissa ns. riittävästi, joten viimeiset kaksi viikkoa olen rikkonut kättäni päivittämätllä nettisivujen tiedotusjuttuja ja lähettämällä tapahtumatietoja eri lehtiin, kirjoittamalla ikuisuuksia vievää Leppävaara -artikkelia ja perehtymällä Lepuskin lisäksi myös mm. Viherlaakson menneisyyteen. Sivuja on tällä hetkellä 15, vaikka korkeintaan kahdeksan olisi sallittu määrä. Yritän rutistaa tekstin valmiihkoksi tänään tai ehkä vielä vähän huomenna ja lyhentää sen puolet sitten lomalta palattuani. Onneksi tajusin juuri, miten saan ainakin kahdesta tai kolmesta sivullisesta tekstiä “spessuartikkelin” näitten suuraluetekstien alle - kultien tappaminen ei tule olemaan aivan  niin tuskallista elokuussa. Käsi huutaa lepoa, jota se ei itse asiassa aivan hirmuisesti tule lomallakaan saamaan, jos viikonlopun ratsastelusuunnitelmat Kärkölässä ja Saltvikin valmisteluprojektit sekä kehräysaikomukset ensi viikolla toteutuvat. Katsotaan, eipähän ainakaan ole tätä kaikkein pahiten kolottavaa näppistyöskentelyä sitten hetkeen.

Mutta vielä huominen töitä, ja sitten on LOMA! Ensimmäinen palkallinen yli viikon kesäloma IKINÄ! Wu-huu! Vielä pitää pakertaa kahdeksisen tuntia yhteensä, sitten pääsen POIS!

Sairaalasta sentään päästivät pois, kun antoivat antibiootin, joka hoitajan mukaan”tappaa kaikki oravaa pienemmät”. Toivottavasti paraneminen edistyy, muuten on rahapula elokuussa.

Tällä hetkellä tuntuu, että yksi ihminen kerää lähes kaiken paskan mäihän monelta elämän isolta osa-alueelta tällä seudulla. Mitäpä sitä voi sivullisena tehdä muuta kuin halata isosti ja sympata niin paljon kuin irti lähtee. Kun kaikki asiat kuitenkin vaikuttavat myös omaan elämään, on huoli vielä suurempi - olen aina ollut huono varautumaan epävarmaan tulevaan.

Onneksi töissä on nyt niin monta tyyppiä, ettei tarvitse olla joka päivä asiakaspalvelussa. Voin kirjoittaa, uppoutua 1600-luvun Espooseen ja tuijottaa välillä ikkunasta ulos Tapiolan vehreyttä ja yrittää olla ajattelematta mitään.

Voi jee taas. Pääsihän se eilen päivällä pois, mutta joutui tänään takaisin, kun maha tuli uudelleen kipeäksi. Tämän aiheuttaman vitutuksen seurauksena ostin puolivähähiilarisen ruokavalioni vastaisesti levyn salmiakkisuklaata, Panttereita ja mangomehua. Ensimmäinen on nyt syöty kokonaan, jälkimmäiset kulutettu puoleenväliin. Todella terveellistä, joo.

Hmn. Koska sain lomaani siirrettyä viikolla eteenpäin, siirtyi Suomikierros minusta riippumattomista syistä elokuulle. Toteutuupahan nyt kuitenkin, vaikka sen takia onkin jätettävä kiinnostava larppi elokuun alusta väliin.

Tämä viikko on sisältänyt lähinnä töitä, käsitöitä, vähän salia ja sairaalassa ramppaamista. Pekan kyborgiliitännästä meni pöpö sisuskaluihin, jonka seurauksena oli peritoniitti (vatsakalvontulehdus). Se saadaan kuulemma mitä suurimmalla todennäköisyydellä jossakin vaiheessa dialyysia, mutta eipä tuo mitään herkkua kuitenkaan ole - maanantaina Kirurgiselle, eikä tänäänkään ole vielä virallista pääsyä pois. Onneksi sairaala sijaitsee niin lähellä kotia, että lääkärisetä oli tänään antanut luvan tulla yöksi (kuudelta mitataan ensimmäiset arvot) kotiin ja lähteä sairaalasta aina neljän tunnin periodeissa nestevaihtojen välillä. Hankalaa se joka tapauksessa on, varsinkin kun Pekka ei ole ollut missään vaiheessa mitenkään erityisen ryytyneen sairas, vain mahakipuinen - sairaalassa mummojen seassa käy aika vähemmästäkin pitkäksi, vaikka mukana olisikin leffoja ja muuta puuhaa.

Saisi nyt päästä kokonaan kotiin, että voitaisiin taas elää edes jossain määrin normaalia elämää, mikäli se näissä olosuhteissa mahdollista on.