Tiuku

Oho, loma meni jo. Olikin melkoinen kiire ympäriinsä. Saltvikin jälkeen värjäsin ja siivosin Porvoossa kolme päivää, tuloksena erilaisia punaisia mataralla ja krapilla aikaansaatuina ja paljon poisheitettyä ja poltettua roinaa ja hiirenpapanoita. Tjaa, tämänhetkinen flunssahan voisi olla myös myyräkuume - no, korkeaa kuumetta ei ole kyllä ollut missään vaiheessa, joten onneksi sillä voinee sulkea sekä sen että Kumlingen taudin pois vaihtoehdoista.

Lomalla nähtiin useita sukulaisia, ajeltiin ympäri Suomea huonosti kiihtyvällä pikkuautolla ja löydettiin lähinnä ABC-huoltoasemia.  Nyt on nähty Kastellin “linnanrauniot”,  joista viime arkeologiauutisissakin on kovasti puhuttu, Kalajoen hulppeat hiekkasärkät (ei näyttänyt lainkaan Suomelta), Liminganlahden luonto ja arboretumin moninaiset puulajit, Saarijärven kivikauden kylä (hienoja taloja, mutta niitä on kieltämättä nähty ennenkin) kodanpohjineen, serkun yli 200-päinen lammaslauma ja 5 vauhdikasta koiraa, Tertin kartanon herkkumyymälä ja suomalainen tylsä metsämaisema kaikkien isompien teiden varsilla. Saukkosaaren mökillä olimme lauantai-iltapäivästä perjantai-aamuun - aivan mahtavaa, sieltä ei olisi halunnut pois tullakaan. Värjäsin vähän lisää lankaa variksenmarjalla, tuloksena aika kivoja keltaisen ja vihreään vivahtavan harmaankeltaisen sävyjä. Perjantai-iltana palasimme Helsinkiin, haimme kissan ja lauantaina olinkin sitten jo töissä.

Ahvenanmaan tuliaisina huomasin viime sunnuntai-iltana, että Pekan ihottumaksi luulema, jo viikon takareidessäni hengaillut läikkä ei lainkaan ollut ihottumaa, vaan melko tyylipuhdas borrelioosin merkki. YTHS:n päivystyksessä ylilääkäri (!) määräsi minulle tiukan kolmen viikon antibioottikuurin ja totesi, että samaa lääkettä syödään yleensä keuhkoputkentulehdukseen yksi päivässä, kun minä napsin kaksi. Auringossa ei kuulemma saisi oleilla, mutta eipä se kovin suuresti enää tunnu paistelevankaan. Lääkäri rauhoitteli, että vaikka borrelioosiyhdistykset sun muut pelottelevat ihmiset sivuillaan puolikuoliaiksi, on antibiootti yleensä varsin tehokas hoitomuoto ja harvoin bakteeri jää eloon, kun hoito saadaan aloitettua jo tuossa ihomuutosvaiheessa. Yritän kovasti tasoitella mieltäni noiden sanojen voimalla.

Johtuneeko sitten borreliasta, antibiooteista vai muuten vain tarttuneesta flunssasta, on tämän viikon sana ollut 37 asteessa tai hieman sen alle pyörinyt kuumeenpoikanen. Normilämpöni on 36,4, joten 37 on jo käytännössä kuumetta, tai ainakin tuntuu siltä. Eilen lämpö hyppäsi 37,3:een, mutta tänään ollaan menty taas tuon tasaluvun alla. Jäin siis täksi päiväksi kotiin toiveenani rauhallisesti oleskellessani saada vähän siivoiltua ja laiteltua, mutta päivä on mennyt lähinnä irkissä laahustaessa, pukukirjoja selaillessa ja vaatteiden salaperäistä muutaman vuoden kuluessa tapahtunutta kutistumista ihmetellessä, pyykkiä pestessä ja tavaroita paikasta toiseen aikaansaamattomasti siirrellessä. Jonkinlainen väsymys tai kipeys kyllä selvästi vaivaa. Harvoin olen päätynyt tuijottelemaan tyhjyyteen ilman varsinaista masennuksen tunnetta - nyt pää vain on tyhjä, särkyinen ja hidas.

Huomenna onneksi töihin vasta puolenpäivän aikaan. Siellä sitten ollaankin iltakymmeneen asti, Taiteiden yö kun jalkautuu Taiteiden illan muodossa myös WeeGee-talolle.