Pekka sai jo toisen peritoniitin ja on taas sairaalassa, kylläkin kykeneväinen poistumaan sieltä aina pariksi tunniksi kerrallaan. Irkkilokia tapahtumapäiväiteroinnin ja sairaalan ruokajakelun aikaan:
* Cephas pistää samalla onnenpyörän pyörimään.
<Cephas> AAARG! Aivoja!
<Tiuku> odotan vaikka yhtä positiivista jeetä vielä
<Cephas> …ei… spagettia? ja… porkkanaa…
<Tiuku> …millainenhan olisi negatiivinen jee…
<Cephas> keittolautasella…
<Cephas> :D
<Cephas> Jee! :S (?)
<Tiuku> tekevätköhän ne ikinä tuolla ruokaa maksasta tai munuaisista? (:
<Cephas> *reps*
<Cephas> Todellakin mennään syömään illalla
<Tiuku> hehe (:
<Cephas> Täydellisen ylikypsää spagetti-porkkana-sipuli-muhennosta
<Cephas> Ilman suolaa
<Cephas> Nk. rosvosektori
<Tiuku> suola on pahasta
<Cephas> Niin on tääkin
Jos jostain hypetän, niin Neonhämärästä. Ei siksi, että tykkäisin hirmuisesti tästä “yhdessä luomisesta” hahmojen suhteen - koska käytännössä pelaaja joutuu keksimään melkein kaiken itse - vaan siksi, että pelaajat saavat kampanjan hahmot elämään ja hengittämään vaihtoehtoista Helsinkiä niin voimakkaana. Viime viikonloppua jännitettiin tässäkin huushollissa keväästä asti. Jätkien projekti pääsi ensimmäiselle tosiasteelle, kun Sysikuu veti lauantaina ihan oikean, noin kymmenen biisin onnistuneen keikan Gloriassa. Jos ajatellaan, että bändin jätkistä kaksi aloitti käytännössä täysin tyhjästä vajaa vuosi sitten (laulu ja kakkoskitara), suoritus oli ihan uskomaton. No, ensi kuussa biisejä päätyy nauhalle asti.
“Betonimetsässä tuuli
aina puhaltaa
Se mukanansa kantaa
sähkön huminaa
Betonimetsässä tuuli
ei nuku milloinkaan
Hei kuuntele, kaupunki laulaa”
Hetken voinee olla, kuten Kaija Koo taitaa asian ilmaista, “ajassa irrallaan”. Kaksi suurehkoa harrastuksiin liittynyttä kirjoitusprojektia - Roolipelaajan ruokajuttu ja Neonhämäräjuttunen - on nyt lähetetty eteenpäin. Flunssa pakottaa jäämään huomiseksi kotiin, mikä ei ehkä viime viikon kiireen huomioonottaen ole täydellisen huono idea. Olisi toki useita asioita, joihin näppinsä voisi tunkea (gradun lisäksi) lähtien valokuvien syöttämisestä Flickriin, mutta juuri nyt, tänään, muutamaan tuntiin, ei tarvitse. Eikä ehkä ihan välttämättä vielä huomennakaan, jos kykenen perustelemaan flunssan riittäväksi syyksi pysyä sohvalla tekemässä käsitöitä ja katsomassa Areenasta Pientä runotyttöä ja paleoruokavalio-Akuuttia (katsokaa tekin!).
Mutta se irrallisuus - flunssasta huolimatta juuri nyt kivaa on:
* Eilen tehty ja lähes täydellisesti onnistunut kotisushi, jota sain vielä evääksikin mukaan
* Tämänpäiväinen pieni ja suloinen Martta-lammas ja lampaan tuoksu, joka ei vieläkään ole täysin irronnut hiuksistani ja vaatteistani (tuon työkeikan jälkeen tulinkin sitten kotiin sairastamaan)
* Mukava poika nojatuolissa
* Pitkästä aikaa oikeasti hyvä, keskeneräinen kirja (Sarah Watersin Fingersmith, kiitos Inkalle lainasta)
* Valmiiksi saaduista artikkeleista johtuva tyytyväisyyden tunne
* Kaunis (joskin jatkuvasti osin sotkuinen) asuntomme
Harvinaisen takkuinen heräämisaamu ja työaamupäivä eivät mahdollista järjellistä keskittymistä työntekoon, tai lähinnä niihin oikoluku- tiivistys- ja kirjoitusprojekteihin, jotka vaatisivat välitöntä huomiotani. Olen lähinnä surffaillut vahingossa tylsästi netissä aina sen kymmenen minuutin työponnistuksen jälkeen.
Asiat ovat jotenkin vaikeasti kesken, kun en saa mitään aikaan. Sonera kytki iPhoneni liittymän toimintaan, mutta koska N76 on liian täynnä tekstiviestejä, se ei suostu pyörimään Nokian PC-Suitella, enkä saa tietojani siirrettyä järkevästi uuteen puhelimeen. Nyt kuljetan mukanani siis sekä vanhaa puhelinluettelon ominaisuudessa että uutta puheluihin vastaamista varten… Ehkä asialle saisi tehtyä jotain. Tai sitten vain nakitan Pekan - yritinkin sitä jo mahdollisesti jopa menestyksekkäästi. R&A:ta en ole ehtinyt kuin nopeasti selata, vaikka lippuja olisi kannattanut jo varata, jos aikoo päästä mihinkään kiinnostavaan esitykseen. SKS:n kirjat ovat yli kuukauden myöhässä. Uusi opiskelijakortti - rikoin vanhan juuri sopivasti pari viikkoa ennen lukukauden alkua - odottaa HYY:llä, mutten ehdi hakea sitä ennen maanantaita, kun en viime maanantaina saanut aikaiseksi. Pitäisi vielä vähän tehdä juttuja Roolipelaaja-artikkelille, kun lyhentäminen sai sen kuulostamaan jonkun muun tekstiltä. Tukkaakaan en ole ehtinyt värjätä.
No, kai tämä tästä. Uusi kalenteri vain olisi poikaa - unohdin läsnäolotodistusta hakiessani (koska se kortti oli rikki eikä siihen voinut kiinnittää uutta tarraa) pyytää sitäkin. Ehkäpä niitä saa sitten vielä sieltä toimistosta. Elämä tuntuu olevan aina paremmin järjestyksessä, kun se on kirjoitettu paperille.
Myönnän syyllisen viime kuukausien epäaktiivisuudelle blogikirjoittelussa. Kyllä, se on Facebook. Naamakirja kun tekee verkkoyhteisöllisyydestä niin helppoa - senkun painaa reloadia ja taas joku on päivittänyt statuksensa - että omatkin mietteet tulee helpommin typistettyä parin lauseen mittoihin. Toisaalta - harhaisesti pidän kuitenkin blogiani jotenkin “yksityisempänä” mediana. Naamakirja on nopea vilkaisu toisten elämiin, blogeissa saadaan luvan kanssa olla laveampia ja tylsempiä. En minä tätä lopeta, en nyt enkä varmaan vielä pitkään aikaan, vaan paremminkin yritän potkia itseäni kirjoittamaan muustakin kuin pelkästä jokapäiväelämästä ja keskittymään välillä muuhunkin kuin siihen reload-nappiin ja “minkä värinen sukka olet?” -testeihin.
Silti - Roolipelaajan ruokajutun dl oli ja meni jo (mitähän nytkin pitäisi kirjoittaa, nii-iin) ja huomenna nähdään taas jokavuotinen syyshärdelli Pukkisaaressa. Pitäisi ottaa muutama “autenttinen” valokuvakin sitä lehtijuttua varten - jääkaapissa on odottelemassa Hakaniemen hallista hankittuja ahvenoita ja S-marketin nykynaurista, eiköhän niistä jonkinlainen näyttöateria tehdä. :)