Tiuku

Ihme hösää ollut tämä viime aika taas - kotona väsyttää ja koomauttaa ja syysmökötyttää, pari sosiaalista kiemuraa on hieman hiertänyt ajatuksia ja puikkojen pitäisi viuhua vauhdikkaasti joululahjatöissä, mutta sekin on hieman jämähtänyttä. Toisaalta - nyt on marraskuu, enkä ole teini-iän jälkeen ollut marraskuussa erityisen parhaimmillani.

Äidin selkärangan sisältä nirhittiin neljän tunnin leikkauksessa neljän sentin mittainen, mutta ilmeisesti hyvänlaatuinen kasvain. Selvittiin siis todennäköisesti säikähdyksellä, mutta kylläpä sitten säikähdinkin oikein kunnolla. Koska imuroiminen ja kumartelu on kiellettyä vielä ainakin kuukauden,  menemme Porvooseen jo aikaisemmin auttamaan siivoamisessa kuusenhaun ohessa. Ylipäänsä joulu on vallannut mielen aika tehokkaasti, eikä vähiten siksi, että duunissa päädyin jo koristelemaan joulukuusen ja myymään joulua eri tavaroiden muodossa WeeGeen joulumyyjäisissä.

Valo sentään lisääntyy ainakin keinotekoisesti joulun muodossa. Tänään on ensimmäinen adventti, joten kotiin päästyäni aion ripustaa jouluvalot ikkunaan. Ensimmäiset lahjatkin on jo hankittu, ei sentään paketoitu.

Kultakalan keskittymiskyvyllä minkään fiksumman työasian tekeminen ei nyt luonnistu. Äiti sai eilen yllättättäen peruutusajan leikkaussalista - tälle päivälle. Samalla selvisi, että perjantaiksi suunniteltu leikkaus ei ollutkaan mitään nikaman pullistuman korjaamista, vaan kasvaimen poistamista selkäydinkanavasta (tjsp). Ennakkoarvioiden mukaan kasvain on hyvälaatuinen, mutta paikka varsin ikävä, eikä laatukaan tietenkään selviä ennen tutkimuksia. Eilinen meni itsellänikin aika lailla shokkiin sopeutuessa, tänään ilmassa on odotusta. Pitää soittaa tuossa viiden hujakoilla sairaalaan ja kysyä, onko se jo hereillä ja milloin Töölöön saa mennä vierailemaan.

Pelottaa.