Tiuku

Kas, ylläriflunssa on iskemässä - kuumetta kertoo mittari olevan 37,4, mikä on minulle jo tasan asteen normilämpöä korkeampi määre. Siitä ja hyvistä asioista hypettämisen aiheuttamasta potentiaalisesta huono-onnisuudesta (tämähän kuuluu suomalaiseen perinteeseen) huolimatta on raportoitava kaksi voittaja-asiaa. Sain sekä kodin että pomon puolelta siunauksen (ja ensimmäiseltä nimenomaan sen rahoituksen) olla huhtikuu kotosalla gradun parissa (se onkin sitten pakko saada tosi hyvään kondikseen silloin!). Tämän ohella varasin lentoliput Zurichiin - olen 8.-16.3. siis Sveitsin ja Italian maaperällä. Yhdistelmä (rahattomuus ja matka) kuulostaa omituiselta, mutta yritän maksaa tuota gradurahaa erissä sitten takaisin päin vanhemmilleni, kun taas palkkaa saan. Lisäksi tajuntaani upposi viimein kunnolla, että syksyllä alkavassa Ötzi -näyttelyssä saan tosiaankin taas nykertää työnäytöksiä ja keskittyä rakastamaani esihistoriaan noin muutenkin, joten eihän tämä työ nyt niin turhauttavaa olekaan. Luntakin on ja kunnon pakkanen ja kaikkea, ja vaikka euroa pitää venytellä, seurauksena on kuitenkin maaliskuinen matka, jonka jälkeen kesään ei enää olekaan niin pitkä aika!

Parhaita tammikuita vuosiin, luulen, ihan puhtaasti näiden asioiden ansiosta. Yleensä olen ollut viime vuosina huomattavasti harmaampi, vaikkei tunne toki täysin poissa ole nytkään. Aaltoja, ailahtelua, jotain.

Teenpä tämän nyt sitten kuitenkin, vaikka vuosi on jo hyvällä aluillaan.  Ensi vuonna on taas hauska katsoa, mitä sitä on tullut sanottua.

Vuosi 2009

1. Mitä sellaista teit vuonna 2009, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?
Neuloin elämäni ensimmäisen sukan ja kävin mm. Kalajoen hiekkasärkillä. Minulla oli myös elämäni ensimmäinen, kuukauden mittainen, palkallinen kesäloma!

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi ja teetkö enemmän ensi vuodelle?
En tee niitä.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Kavereista useampikin, mutta ns. lähipiiristä ei kukaan.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Lempitätini, joka oli jo 84-vuotias, kuoli alkukeväästä. Erityisen läheisiä emme silti olleet.

5. Missä maissa kävit?
Tanskassa, mutta siihen se sitten taisikin jäädä.

6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2010, jota puuttui vuodesta 2009?
Koiran! Valmistuneen gradun ja maisterin paperit.

7. Mitkä vuoden 2009 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?
Öh, päivämäärät. Jaa että aina? Omat synttärini? :)

8. Mikä oli suurin saavutuksesi vuonna 2009?
Saavutin aika vähän. Ihan liian vähän.

9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
En laihtunut enkä saanut gradua etenemään. Jos edes jompikumpi olisi onnistunut, mutta ei…

10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?
Käsi vaivasi edelleen, joskin fysioterapia auttoi suuresti. Niska-hartiaseutu on ikiongelma. Kesällä alkoi myös aurallinen migreeni - ilman pahaa päänsärkyä tosin - ja koko syksyn on tuntunut, että silmissä on jotain vikaa. Laalaa.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Mustat Teema -ruokalautaset ja tarjoiluvati <3

12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?
Eräiden kavereiden ja Karoliinan lampaiden. :)

13. Kenen käytös masensi?
Yhteiskunnan valtaapitävien, parin kaverin.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Vuokraan ja sen jälkeen ruokaan, edelleen. Sisustusjuttuihinkin meni aika paljon.

15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?
Koiranpennunottosuunnitelmista! Gradusta silloin kevään kotona vietetyn gradukuukauden aikana. Pieni Runotyttö oli myös ihastuttava tv-tuttavuus.

16. Mikä laulu / levy tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2009?
Cantata Sanguin debyytti Rituals and Correspondence in Constructed Reality.

17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:

b) laihempi vai lihavampi?
Aika samoissa, yhä.

c) rikkaampi vai köyhempi?
Ehkä vähän rikkaampi, mutta kaikki tuleva menee edelleen velkoihin ja muuhun.

18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Gradua. Nukkumista. Liikkumista.

19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Satunnaista netissäroikkumista ilman järkevää tarkoitusta.

20. Kuinka vietit joulua?
Perinteisesti. Olimme Pekan ja kotiväkeni kanssa Porvoossa aattona, Pekan perheen luona joulupäivänä ja jo ties monentena vuonna rääppiäisissä RistoSuvilla tapanina.

22. Rakastuitko vuonna 2009?
Rakastin.

23. Kuinka monta yhdenyön juttua?
Ei yhtään.

24. Mikä oli suosikki-tv-ohjelmasi?
Buffy, jota sain katsottua jo viidenteen kauteen. Pieni Runotyttö oli kyllä aika ihq myös.

25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
En vihaa ylipäänsä.

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Watersin Fingersmith jäi mieleen, samoin tietokirjallisuutta edustava Työteliäs ja uskollinen. Luin ihan liian vähän, valitettavasti.

27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
The Old Dead Tree oli aika kova uutuus, ja todellinen satunnaislöytö.

28. Mitä halusit ja sait?
Kesäloman!

29. Mitä halusit muttet saanut?
…tarvitseeko enää sanoa mitään siitä gradusta? Lisää rahaa.

30. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?
Apua, ei voi muistaa… Mitä ihmettä kävinkään katsomassa? Nyt ei vain tule mitään mieleen.

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?
Liian vanha. Kävin perinteikkäästi ystäväjoukon kanssa syömässä, tällä kertaa ravintola Fezissä. Ruoka oli hyvää, mutta palvelu hidasta. Jatkoille mentiin Marian Helmeen.

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?
…edistyminen siinä g-sanaan liittyvässä työssä. Uusi työpaikka.

33. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2009?
Hämmästyttäviä määriä värejä! Mustan kanssa jopa turkoosia ja vihreääkin lilan ja punaisen lisäksi!

34. Mikä piti sinut järjissäsi?
Tulevaisuudensuunnitelmat tuolla jossakin kaukana vuosien päässä.

36. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?
Loppuvuodesta Anttilan lupaamat tukirahat sikateollisuudelle eläinoikeusjärjestöjen paljastusten jälkeen. Voi tsiisus, oikeasti, missä noiden tyyppien eettinen ja moraalinen omanarvontunto luuraa?

37. Ketä ikävöit?
Vanhoja aikoja, saavuttamattomia asioita.

38. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?
Tapasin kyllä jo aiemmin, mutta tutustuin kunnolla vasta vuoden 2009 aikana - Antti saanee pointsit tällä kertaa.

Iip.

(Tässä postauksessa on monta linkkiä lisäinformaatioon kuvien tai tekstin muodossa. En halua mainita nimiä liian suoraan, ettei tekstini näkyisi turhan korkealla hauissa.)

Koiranottosuunnitelmani synty lienee jo melkein kymmenen vuoden takana. Joskus vähän yli parikymppisenä tapasin maailman kauneimman koiran Taigan ja päätin, että paimensukuinen lapinkoira on myös minun koirarotuni: koiran näköinen, arkaainen, karvainen, ihmisystävällinen mutta silti ovela ja omapäinenkin. Koirakuume on välillä laantunut, välillä lisääntynyt, mutta missään vaiheessa se ei ole poistunut. Luojan kiitos tuo nykyinen siippani on riittävän koiraihminen hingutakseen itsekin pentua. Pahan rajoituksen olen kyllä siltä taholta saanut: gradu pitää tehdä, ennen kuin pentu saa tulla.

Joulun alla ystäväpariskunta kuitenkin meni tekemään kriittisen vedon ja ottamaan itselleen belgianpaimenkoiranpennun. Tämän seurauksena minulle kävi ns. perinteisesti ja laitoin postia jo aiemminkin löytämääni länsiuusmaalaiseen kenneliin, jonka pitäjät vaikuttavat riittävän täyspäisiltä, nuorilta ja hauskoilta (ja toinen on vielä folkloristikin!).  Ja niinpä niin, pentusuunnitelmia oli kevääksi, ja ehkäpä suorastaan “valitettavasti” juuri sellaisesta yhdistelmästä, mistä olen haaveillut. Molemmat vanhemmat ovat parkin/riistanvärisiä ja hyväluonteisia, emo kuulemma oikein toimiva ja rauhallinen kaupunkikoira, vaikka sen perhe (sijoitusnarttu kun on) harrastaakin ilmeisesti myös vaellusta. Lisäksi kennelinomistajatyttö oli itsekin sitä mieltä, että sijoitusnarttu voisi sopia myös meille oikein hyvin, aivan kuten olin aiemmin toivonutkin.

Ja nyt, itse asiassa eilen, sain mailia, että Unna-emokokelaan juoksu on alkanut. Jos kaikki menee hyvin, astutusta koetetaan parin viikon kuluttua. Sitten alkaakin jännittäminen - ja jos sopiva narttupentu ilmoille putkahtaa, meillä saattaa olla heinäkuun alussa pieni ja pörröinen otus huolehdittavanamme! (Täältä löytyy hyvää esimerkkikuvitusta emon omasta pentueesta - etenkin viimeisen otsakkeen alaiset kuvat ovat maailman söpöimpiä)

Iip.

Sitten pitäisi vielä joku gradu pulauttaa tässä muutaman kuukauden sisään ulos… Öh.

Ihan pakko jakaa tämä nyt tähänkin mediaan, vaikka FB saikin jo oman osansa. Menin katsomaan mahdollisesti omistajaa vaihtavia huonekaluja Haagaan ja jumituin sohvannurkkaan lukemaan Suomen Runotar -opusta (1945) odottaessani Jenniäkin saapuvaksi paikalle. Kyseisessä kirjassa esitellään suomalaisia runoilijoita eri aikakausilta kansanrunoudesta Gananderiin ja Leinoon lyhyin, ajalleen tyypillisen paatospainotteisin runoilijakuvauksin. Seuraava kuvaus kansantaiteilija Konsa-Heikistä kuitenkin pysäytti (ja purskahdutti) - näin kiteytynyt elämäntarina voitaisiin minustakin vielä joskus julkaista:

Heikki Väänänen (kansanom. nimi Konsa-Heikki)

Eli v. 1800 vaiheilla, kierteli iloisena pelimannina paikasta toiseen, lauloi ja soitti viulua. Tiedetään olleen työmiehenä Oulussa. Kuoli juovuksissa leivinuuniin. –

Yhyhyy!… Suunnitelmissa on ollut jo aika pitkään käydä moikkaamassa Hukkaa Sveitsissä tämän kevään kuluessa. Olen jatkuvasti tolkuttanut itselleni, että juujuu, hyvä on mennä välillä johonkin muuhunkin maahan kuin Britteihin, vaikka saarivaltion seireeninkutsu soikin jatkuvasti korvissani - miten voinkin olla niin rakastunut niin järjettömään valtioon?… Joka tapauksessa saan pidellä itseäni tosissani nyt lentolippujen hintoja katsoessani. Blue1 lennättäisi Lontooseen halvimmillaan 80 eurolla per suunta! Nyyh! Geneveen lentäminen maksaa joka tapauksessa vähintään 153 e/suunta, joten reissusta tulee siinä mielessä kalliimpi - tosin yritän tolkuttaa itselleni ankarasti, että ensinnäkin majoitus Hukan luona ja mahdollisesti sohvasurffaten on halpaa tai suorastaan ilmaista ja Sveitsin lisäksi aikomuksena on ajella Alppien (oikeita vuoria!) yli autolla ihmettelemään sekä Ötziä omassa museossaan että muutenkin Pohjois-Italiaa - minähän en ole ikinä noin etelässä käynyt. Kaikki realismi ja innostus minussa on kyllä Sveitsin ja Italian puolella, mutta mikä ihme minua vain vetää kylmään, kalliihkoon (no sitä on kyllä Sveitsikin) ja vetoisaan Britanniaan? Aivan älytöntä.

Joo, yritän kovasti kyllä päästä sinne Sveitsiin, mutta jos yhtäkkiä mielenhäiriössä hyppäänkin Lontoonkoneeseen, sanokaa minun sanoneen. Puh.

***20 minuuttia myöhemmin:

Hups, onneksi Hukka pointtasi minulle, että Zurichiin pääsee edelleen Blue1:llakin maaliskuussa noin 80-120 eurolla/suunta. Hyvä niin, ei tule kaivattua liikaa Lontooseen.

Mennyt vähän satunnaiseksi tämän blogaaminen - sekä aihepiiriltään että ajankohdiltaan. Pitääpä kuitenkin nyt linkata mainio, FB:ssä kiertänyt Elävän Arkiston blogijuttu, jossa puututaan etnisyyden ruotimiseen uutisoinnissa: Vakkasuomalainen luterilainen pahoinpiteli vaimonsa. Enpä tuota paremmin osaisi sanoa. Lueskelin joskus aattopäivällä Hesarin netistä Sellouutisointia ja vetäisin pavun sieraimeen välittömästi lukiessani Marketta Kokkosen kommentin siitä, kuinka maahanmuuttajien kotouttamisen suhteen Espoossa on nähty vaivaa. Miten maahanmuuttajuus nyt tälläkin kertaa muka liittyy selvään mustasukkaisuusdraamaan, jonka syypäänä olisi aivan yhtä hyvin voinut olla kuka tahansa, ikään, sukupuoleen tai etnisyyteen katsomatta?!

Samoin tänään hermostutti Metro-lehden toteamus siitä, kuinka ampuja oli “paha” - ehkä niinkin, ainakin toisten ihmisten tappamisen suhteen, mutta itseäni mietityttää pahuuden sijaan enemmän taustalla oleva inhimillinen tragedia - mustasukkaisuuden tuoma hulluus, joka ajaa ihmisen äärimmäisiin tekoihin yli järjen rajojen. Omaa näkemystäni pahuudesta edustaisi paremmin jokin huvikseen tyyppejä ampuva henkilö, joka pakenisi Bahamalle myhäilemään tekoaan, omaa valtaansa ja muiden heikkoutta eikä lainkaan tappaisi itseään.

Ei tästä aihepiiristä kuitenkaan sen enempää, muuten tulee uusi hermostus. Jonakin päivänä tosin aion kiihdyttää itseni vielä pyhään raivoon kirjoittamalla sioista, kanoista ja nykyisen suurtilamaatalouspolitiikan aiheuttamista ongelmista. Mutta en nyt.

Tein mainion FB-testin, jonka tulos on pakko jakaa tännekin:

What kind of historical reenactor are you?

 Tiuku took the What kind of historical reenactor are you? quiz and the result is The Nerd/archaeologist

Congrats, you’re the Nerd/archaeologist. The Nerd is easy to spot. Take a look at his or her clothing. If it looks okay, have a closer look. If it still looks okay (handsewn seams are indicative of the Nerd), you have almost certainly caught yourself a Nerd/archaeologi…st. If you’re still not convinced, ask them what they’re wearing. If the answer is “I’m wearing a Houppelande taken from les très riches heures de Duc de Berry in melton wool, pure wool of course, and lined with miniver” then you know you’re talking to the nerd. Good documentation is clearly indicative of the nerd. What makes the nerd tick is a genuine desire to explore his or her period, and if the historical sources are scarce they might use an ethnografical paralell or some experimental archaeology, but they’ll always be quick to point it out to the modern attendants of the events. Related to: the SCA-styler, the Craftsman.