Tiuku

Sveitsissä, tarkemmin sanottuna Baselissa. Täällä on hyistä, mutta lumeton ja paikoitellen jo viheriöivä (krookuksiakin näin) maa voittaa silti Helsingin olosuhteet. Toivottavasti Italiassa olisi lähempänä kymmentä astetta, kuten ovat lupailleet…

Odottelen Hukkaa, joka on töiden jälkeen hakemassa autoa - lähdemme piakkoin ajelemaan kohti Alppeja, joiden kupeessa yövymme ja jatkamme sitten torstaina kohti Bolzanoa pitkin vuoriston kiemuraisia ja lumisia teitä. Bolzanossa meillä on sohvasurffauspaikka Cristinan (joka lupasi laittaa myös italialaista illallista!) luona, vaikkakin joudumme lähtemään jo todella aikaisin tytön aikataulujen vuoksi. Joka tapauksessa menemme yhden kieppeillä Etelä-Tirolin museoon treffaamaan pedatyyppejä, joiden kanssa minulla on sovittu tapaaminen - saavat hienoja lippiksiä tuliaisiksi… Illaksi koetamme päätyä Veronaan ja yöksi parikymmentä kilometria sieltä sijaitsevaan keskiaikaiseen pikkukaupunkiin, jossa meidät majoittaa Daniele -niminen hauskanoloinen nörttipoika. Lauantain ja sunnuntain välisestä sijainnista ja yöpaikasta ei ole vielä tietoakaan, mutta sunnuntai-iltana menen Zurichissa surffaamaan Karinin ja Benin luo, maanantaina käyn päivällisellä serkkuni perheen luona Richterswilissä ja tiistaina suuntaan takaisin kotomaan kamaralle.

Kallistahan täällä on - ostin silti ulkoilutakin, kun se oli reippaassa alennuksessa (oli se silti hintava) ja olen keräillyt tuliaisiksi lähinnä - mitäpä muutakaan - suklaata. Museoihinkaan en ole päässyt ilmaiseksi sisälle, eivät tunne täällä museotyöläisalennusta tai -ilmaisuutta, kuten muissa sivistyneissä maissa. Nukkekotimuseo oli henkeäsalpaava - aivan mielettömiä nukketaloja ja sen lisäksi erikoisnäyttely rakkaista viehtymyksenkohteistani viuhkoista. Laitan kuvia sitten kotona nettiin, mutta: viuhka, jossa on kuulotorvi! Ilmapuntari! Pistooli! Kävelykeppi! Piiska!… Näiden nerokkaiden kuriositeettien ohella näin kaikkea prinsessojen timanttiviuhkoista tavaratalojen mainosviuhkoihin. Upeaa. Baselin kaupunginmuseo oli sen sijaan pettymys; vaikka joissakin osioissa näyttelyn perustekstit löytyivät myös englanniksi, varsinaiset esinetekstit olivat lähes poikkeuksetta vain saksaksi (paitsi toisinaan selattavissa mukana kannettavasta painetusta pokkarista). Museo olisi ollut luultavasti parempi, jos noin puolet siitä ei olisi ollut remontissa, mutta opinpa nytkin Sveitsin kantoneista, porvareista, Kuolemantanssista ja reliikkirasioista.

Lähtö näkyy venyvän, mutta tiet ovat sentään Sveitsin puolella vielä isoja. Tänä iltana haaveilen saavani joko juustofondueta tai raclettea, mikä varmaan järjestyy Alppien rinteillä suhteellisen helposti.

Alpit ja Pohjois-Italia kutsuvat, sinne siis! :)

Ei ole hyvä. Ei vain jotenkin ole. En riitä, en ehdi, en saa aikaan, keskittymiskykyä ei ole nimeksikään ja kaikki se, mihin olen kuvitellut itselläni olevan kapasiteettia tai kykyä, tuntuu valuvan käsistäni jonnekin jaksamattomuuden railoon. Toiveet tulevasta rakoilevat, kun ympäristöni ei ole valmis mukautumaan siihen, mitä jalkaa polkien tahdon. Turha on sanoa, että  kuka vain voi toteuttaa mitä vain haluaa - voihan sitä, mutta useimmiten joutuu tekemään sen sitten ihan yksin.

Kevät, tuo vuodenajoista väsynein.