Tiuku

Ihan pakko jakaa tämä nyt tähänkin mediaan, vaikka FB saikin jo oman osansa. Menin katsomaan mahdollisesti omistajaa vaihtavia huonekaluja Haagaan ja jumituin sohvannurkkaan lukemaan Suomen Runotar -opusta (1945) odottaessani Jenniäkin saapuvaksi paikalle. Kyseisessä kirjassa esitellään suomalaisia runoilijoita eri aikakausilta kansanrunoudesta Gananderiin ja Leinoon lyhyin, ajalleen tyypillisen paatospainotteisin runoilijakuvauksin. Seuraava kuvaus kansantaiteilija Konsa-Heikistä kuitenkin pysäytti (ja purskahdutti) - näin kiteytynyt elämäntarina voitaisiin minustakin vielä joskus julkaista:

Heikki Väänänen (kansanom. nimi Konsa-Heikki)

Eli v. 1800 vaiheilla, kierteli iloisena pelimannina paikasta toiseen, lauloi ja soitti viulua. Tiedetään olleen työmiehenä Oulussa. Kuoli juovuksissa leivinuuniin. –