Tiuku

Kas, ylläriflunssa on iskemässä - kuumetta kertoo mittari olevan 37,4, mikä on minulle jo tasan asteen normilämpöä korkeampi määre. Siitä ja hyvistä asioista hypettämisen aiheuttamasta potentiaalisesta huono-onnisuudesta (tämähän kuuluu suomalaiseen perinteeseen) huolimatta on raportoitava kaksi voittaja-asiaa. Sain sekä kodin että pomon puolelta siunauksen (ja ensimmäiseltä nimenomaan sen rahoituksen) olla huhtikuu kotosalla gradun parissa (se onkin sitten pakko saada tosi hyvään kondikseen silloin!). Tämän ohella varasin lentoliput Zurichiin - olen 8.-16.3. siis Sveitsin ja Italian maaperällä. Yhdistelmä (rahattomuus ja matka) kuulostaa omituiselta, mutta yritän maksaa tuota gradurahaa erissä sitten takaisin päin vanhemmilleni, kun taas palkkaa saan. Lisäksi tajuntaani upposi viimein kunnolla, että syksyllä alkavassa Ötzi -näyttelyssä saan tosiaankin taas nykertää työnäytöksiä ja keskittyä rakastamaani esihistoriaan noin muutenkin, joten eihän tämä työ nyt niin turhauttavaa olekaan. Luntakin on ja kunnon pakkanen ja kaikkea, ja vaikka euroa pitää venytellä, seurauksena on kuitenkin maaliskuinen matka, jonka jälkeen kesään ei enää olekaan niin pitkä aika!

Parhaita tammikuita vuosiin, luulen, ihan puhtaasti näiden asioiden ansiosta. Yleensä olen ollut viime vuosina huomattavasti harmaampi, vaikkei tunne toki täysin poissa ole nytkään. Aaltoja, ailahtelua, jotain.