Tiuku

Otsikko noudattelee erästä Mentalwearin paitaa.

Puuh-puuh-puuh - työpäivä tietokoneen ääressä saa muistamaan koko ajan uusia opeteltavia asioita ja keskeneräisyyksiä. Syksyllä alkava Ötzi-näyttelymme kun sisältää osin minun tekemiäni työnäytöksiä ja erinäisiä työpajoissa tehtäviä juttuja, joita minun pitäisi tässä seuraavan parin viikon aikana, ennen seuraavaa pedakokousta, kehitellä. Kun tekstiilityöt eivät voi olla ainoa puuha, vaikka lampaat vasarakirveskulttuurin aikoihin Suomen alueelle saapuivatkin, pitäisi pohtia jotakin riittävän helppoa opetettavaa ja hankkia niihin materiaalit. Olen jo pitkään halunnut itse opetella punomaan pajukoreja, mutta materiaali pitäisi käydä keräämässä palttiarallaa Nyt, eikä lumen määrä pusikoissa oikein rohkaise puuhaan. Jos olisin jollakin hämmästyttävällä kaukonäköisyydellä tajunnut käydä viime kevättalvella niittämässä rannastamme järviruo’ot, olisi minulla nyt täydellistä ruokomateriaalia mattojen ja muun punomista varten, mutta kuka kuvittelee minun kykenevän moiseen ennaltasuunnitteluun? 

Ajan huomenna töiden ja jättilumipyryn jälkeen kotikotiin lämmittämään taloa isän ja äidin ollessa ulkomailla. Sunnuntai-ilta kuluneekin rattoisasti, kun ensin jätän auton postilaatikolle, tarvon lumessa 300m traktorille, auraan pihatiet ja autotallin edustan, haen auton,  laitan ensimmäisen pesällisen uuniin, sytytän keittiön hellan lisälämmön saamiseksi ja käyn vielä pari kertaa lisäämässä pannuhuoneessa. Maanantaina pitää sitten aurata vielä mökkitiet ja serkun piha. Helsinkiin palaan tiistaiaamuna, illalla broidin pitäisi olla jo pitämässä taloa lämpöisenä. Palaan sitten perjantai-illasta tiistaiaamuun kestäväksi ajanjaksoksi Porvooseen toistamaan suurin piirtein samaa kuviota, tosin tällä kertaa Pekka ja kissa seurani ja toivottavasti vähemmällä lumella. Näiden reissujen aikana minun pitäisikin sitten käydä kahlaamassa niiden pajujen ja ruokojen perässä, josko hommasta tulisi edes jotakin. Huhtikuun gradunteon lomaan olenkin jo sitten sopinut peurannahkojen hakureissun Turkuun - muutenkin kalenteri näyttää täyttyvän uhkaavasti. Milloinhan se gradu oikein sitten ehtisi edetä jonnekin?…

Huh. Jos jatkaisi töistä panikoimista, tai ainakin oikolukemista.