Kirjoitan lämpimikseni
February 24th, 2010*Maanantai 22.2.2010*
Kirjoitan tätä kotikotona jokseenkin alistuneen huvittuneena. Talon lämpimänäpitoreissu osoittautui tiukaksi “mihin omakotitalon omistajan maaseudulla pitää varautua” -setiksi.
Eilen illalla saapuessani ei sentään enää satanut lunta, mutta sen sijaan parinsadan metrin tie postilaatikolta oli kinostunut, keskellä peltoaukeaa kun sijaitsee, parhaimmillaan yli puolen metrin nietoksiksi. Pimeässä autolta kohti traktoritallia tarpoessani vielä lähinnä nauratti hysteerisesti, mutta traktorissa hysteria vaihtui tiukkaan keskittymiseen - mistä tähän saa työvalot päälle?! Mitä näistä vivuista piti vetää levyä nostakseen? Missä on sisätilan valo (en löytänyt sitä koskaan), jotta näkisin, missä kohtaa mikäkin vaihde on? Missä olikaan pakki? (Selkiyttääkseni: traktorissa on kaksi vaihdekeppiä, eli yhteensä periaatteessa suurehko määrä eri vaihdeyhdistelmiä eri nopeuksille. Olen tottunut ajamaan yleensä noin yhdellä yhdistelmällä).
Sain koneen triviaalisti käyntiin ja ulos tallistaan, mutta koska varsinaista lumen “kolaamista” levyllä (perälevyn avulla siis ikään kuin vedetään ja peruuttamalla työnnetään lunta) olen harjoitellut varsin vähän, käytin noin ensimmäisen 1,5 tuntia suojaisempien pihateiden aurailuun vaihtelevalla, mutta harjoituksen myötä paranevalla lopputuloksella. Kun tämän rupeaman jälkeen suuntasin vaikeammaksi arvioimalleni peltoaukeatielle, nousikin otsalle sekä tuskan- että oikea hiki (hytti lämpenee kivasti, varsinkin jos päällä on kunnon talvivarustus). Lunta oli niin paljon, että ketjuton traktori ei yksinkertaisesti tahtonut jaksaa kinosten läpi edes levy ylhäällä. Pari kertaa olin päätyä paksun lumen viemänä ojaan, mikä olisi ollut tappiollista, koska traktoria nostamaan olisi tarvittu vähintäänkin toinen traktori, mutta nysvän jälkeen sain koneen oiottua. Peltoaukeaprojekti ottikin sitten sellaiset 2,5 tuntia - ja matkaa oli tosiaan se 200 metriä… “Perkele, ihan hyvä!”, totesin kello 23:40 ja peruutin koneen talliin.
Olin pitänyt pari pysähdystä pihalla laittaakseni yli vuorokauden -15:ssa lämmittämättä pärjäilleen talon lämpiämään ja lisätäkseni puita tulipesään. Sisään tullessani olin totaalisen kuitti sekä henkisesti että fyysisesti, kolauttanut käteni ja väsyttänyt jalkani traktorin jäykkiä ja ergonomisesti minulle liian kaukana olevia polkimia painellessani (kuka on tehnyt etu- ja takajarrun välisen etäisyyden noin leveäksi, jalkani ei ylety kuin tähtäämällä molempiin samanaikaisesti!). Talo kuitenkin lämpisi varsin hitaasti, joten puoli yhden aikaan totesin, että mikäli en lämmitä vähän keittiön valurautahellalla, jäädyn yöllä. Niinpä odottelin vielä tunnin hellan puiden joltisenasteista palamista ja laitoin lisäksi kellon soimaan puoli kolmelta yöllä lisätäkseni yhden pesällisen puita.
Yöllä lisätessäni jo pannuhuoneessa vähän ihmettelin, miksi uunin ympärillä oli vettä. Pohdin, että ehkä se on valunut puista tai jokin hana vähän falskaa ja palasin takaisin nukkumaan. Aamuyhdeksän jälkeen, kun isä oli herättänyt minut soittamalla Kanarialta siitä, miten lumilinko kiinnitetään traktorin perään, menin sytyttämään jälleen yhden pesällisen. Noin tunnin päästä havahduin lukemisistani ensin ihmeelliseen, hieman kimeä-äänisen koiran haukkua muistuttavaan ääneen, ja sitten pannuhuoneesta kantautuvaan outoon ja kovaääniseen rutinaan ja pulinaan. Koska pannuhuoneen infernaalisesta metelistä em kyennyt päättelemään muuta kuin että ääni tulee ehkäpä eräästä katon putkesta, totesin tilanteen sen verran fataaliksi, että isälle soittaminen oli luvallista ja suorastaan suotavaa. Isä päätteli, että kummallinen pulina oli yksinkertaisesti veden kiehumista putkessa, ja välillä kuuluva muunlainen metakka tuli ehkäpä kiertovesipumpusta, joka oli jo syksyllä välillä hieman reistaillut. Ohjeet saatuani naksuttelin kytkimiä, kääntelin nappeja ja loppujen lopuksi hakkasin kattoputkessa olevaa pumppua kirveen hamaralla, mutta ääni ei loppunut. Niinpä sain ohjeet soittaa tutulle putkimiehelle, joka systeemin on meille aikanaan asentanutkin.
Kyösti - joka sivumennen sanoen kuuluu minun elämässäni ihmisiin, joka on ollut olemassa Aina - oli sattumalta lähiseudulla ja tuli viimein toisen työkeikkansa jälkeen puoli seitsemän maissa illalla todeten, että kahdeksankymmentäluvun alussa asennettu pumppu oli finito (ja että isän systeemeistä osa on ajalta ennen Aatamia). Niinpä Kyösti ajoi kotiinsa, haki toivottavasti suurin piirtein vastaavan kappaleen ja on nyt pannuhuoneessa nakuttelemassa.
Voin kertoa, että 80 neliön omakotitalo kylmenee yllättävän nopeasti erityisesti tuulenpuoleisilta huoneiltaan. Olen istuskellut iltapäivästä asti läppäri edessäni keittiön työtason ääressä ja lämmitellyt selkääni puuhellan lämmössä. Mitäpä tekisikään ihminen ilman vanhoja konsteja tekniikan prakatessa.
–
* Seuraavana päivänä:* Tarina päättyi suhteellisen onnellisesti. Uusvanha pumppu toimii ainakin vielä, ja onnistuin peräti käymään noin kahden minuutin suihkussa jopa pesten hiukseni (tosin vesi kylmenikin sitten vauhdikkaasti). Aamulla ei ollut satanut kovinkaan paljoa lunta, joten pääsin liikkeelle lähes aikataulussa ja ehdin melkein ajoissa töihinkin. Broidi huoltaa taloa perjantaihin asti, kunnes siirrymme jälleen huudeille.